tiistai 28. syyskuuta 2010

Petos keskellämme

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kolme virkeänä. Syksyinen pakkasaamu lepää vielä tummana täydessä unessa. Pohjoisen taivaalla revontulet liikkuvat kuin valonheittimet. Yksi Jumalan ihmeistä tämäkin, suuri ilo silmälle, joka sen tavoittaa. Kiitos, Isä, kun näytit sen minulle tänä aamuna!

Tapani Suonto puhuu tv 7: ssa petoksesta. Hiljennyn kuuntelemaan hänen hyvää puhettaan. Hän sanoo, että me ihmiset tulemme usein petetyiksi. Oma lihamme voi sen tehdä. Kiusaajan houkutukset ja kiusaukset tekevät sen usein, koska ovat purppuraan pukeutuneita. Petos vie meidät eroon Jumalasta. Suonto toisti tuon tutun lauseen, jonka Jeesus sanoi opetuslapsilleen Getsemanessa: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.” Kuitenkin Pietarin petti pelko, hän kielsi rakkaan Mestarinsa.

”Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan kehottakaa toisianne joka päivä, niin kauan kuin sanotaan: ”tänä päivänä”, ettei kukaan teistä synnin pettämänä paatuisi; sillä me olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme luottamuksessa, joka meillä alussa oli, vahvoina loppuun asti.” Hebr.3:12-14

Meillekin on tarpeen sana: Valvokaa ja rukoilkaa, että Pyhä Henki saa meitä ohjata, sillä petollinen sydämemmekin voi viedä meidät harhaan. Erityisesti Suonto varoitti lopun ajan vääristä profeetoista, jotka vääristävät Jumalan sanan. Jeesus on meidän Kalliomme. Hän armahtaa, jos horjahdamme. Pyhä Henki on Puolustajamme, kuunnellaan Hänen ääntänsä sisimmässämme. Taivaallinen Isä on kuulolla joka päivä ja Hän rakastaa meitä iankaikkisella rakkaudella Jeesuksen tähden. Meillä on vahva turva, rakas Lähimmäiseni, riiputaan siinä kiinni ja kiitetään kolmiyhteistä Jumalaa! Ja rukoillaan toistemme puolesta!

Tänä aamuna, 28.9.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Sapatin Herra

Rakas Lähimmäiseni, Tänään sunnuntaina pakkanen on huurtanut sateesta märät portaat ja pihan kasvit. Taivas on tähtiä täynnä, kun herään puoli neljältä. Mittarissa on lukema -1.6. Syksyn värit väistyvät, kun käännymme lokakuulle. Luonto odottaa lunta talvipeitteekseen.

Katson päivän tekstejä, ne kertovat vapaudesta, jonka Jeesus omilleen antaa. Jumala kutsuu Sinua ja minuakin vapauteensa. Jesaja 44: 21-23. ”Muista, Jakob, sinä minun palvelijani, muista Israel, että minä olen sinut muovannut, sinä olet minun palvelijani, sinä et minulta unohdu, Israel. Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi. Riemuitkaa, taivaat, sillä Herra on tämän tehnyt, iloitkaa, maan syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret, te metsät ja jokainen metsän puu: Herra on lunastanut Jaakobin! Hän on pelastanut Israelin, hän on osoittanut kirkkautensa.”

Luukas 14: 1-6 vie meidät Jeesuksen kanssa aterialle fariseuksen kotiin. Siellä Jeesus opettaa lainopettajille ja meille, että rakkaus kumoaa lain: ”Jeesus meni sapattina erään Fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Mitenkä te itse teette? jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.”

Jeesus on sapatinkin Herra. Hän opettaa meille, että meidän tulee rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Pyhä Henki ohjatkoon meitä rakkauden tekoihin Jeesuksen mielen mukaan. Laki herättää synnintunnon. Laki ja evankeliumi kulkevat käsi kädessä.Vapauteen Kristus vapautti meidät!

Tänä aamuna, 26.9.2010, rakkaudella Mummi

perjantai 24. syyskuuta 2010

Lohdutuksen Jumala

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kaksi ja kuulen sanat: ”Minun armoni ei sinusta väisty”. Näin ihanasti Pyhä Henki lohduttaa väsynyttä mummia! Kun tuntee epäonnistuneensa ja nukahtaa armoa anoen ja saa vastauksen: ”Minun armoni ei sinusta väisty”, sydän riemuitsee: Totisesti, minun Jumalani elää! Lohdutuksen Jumala hoitaa meitä henkilökohtaisesti. Ilo nostaa kertomaan tämän Sinulle keskiyöllä.

Muistan Paavalin rukouksen toisen korinttolaiskirjeen alusta ja kirjaan sen tähän: ”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.”

Sinä, rakas Lähimmäiseni, joka kärsit tällä hetkellä, joka olet masentunut, voimaton tai itseesi pettynyt, muista, että Vapahtajamme Jeesus Kristus tulee avuksesi, kun Häntä avuksesi huudat. Taivaallinen Isämme, on rukouksen päässä Sinusta. Vaikka tuntisit itsesi kuinka yksinäiseksi tahansa, Isä on valmis lohduttamaan ja auttamaan Sinua, kun Hänelle asiasi kerrot. Hän kuulee Sinua yöllä ja päivällä. Hän rakastaa Sinua iankaikkisella rakkaudella. Sinä olet Hänelle tärkeä ja rakas, koska Jeesus Kristus on Vapahtajasi. Rukoilen, että uskot itsesi Jumalan hoitoon.

”Oi Jeesus, lohdutukseni ja autuus riemu sieluni, sinulle kiitokseni soi, kun uuden aamun koitti koi. Yön yli jälleen suojelit, vahingot, vaarat karkotit. Mä kaiken , Jeesus armias, taas suljen armohuomahas, niin ruumiini kuin sieluni ja kotini ja perheeni, myös lähimmäiset, ystävät ja päivän työt ja tehtävät. Oi Isä näitä rukoilen ja turvaan nimeen Jeesuksen. Korvasi kuulkoon huutoni ja heikot huokaukseni. Se sieluni on toivomus ja sydämeni uskallus.” Virsi 538: 1,2 ja 6

Tänä aamuna, 24.9.2010, rakkaudella Mummi

torstai 23. syyskuuta 2010

Hyviä töitä varten

Rakas Lähimmäiseni, tänä aamuna ajattelen omaa käytöstäni seurakuntalaisena. Olenko kuulolla, kun kävelen Vaasan kaduilla. Kuulenko Pyhän Hengen kehotukset huomata ja auttaa, kun näen avun tarvitsijan. Rohkenenko ryhtyä tekoihin vai kuljenko ohi? Otanko yhteyttä uskomattomaan lähimmäiseen, jonka Pyhä Henki on nostanut rukouksiini? Vai keskitynkö itseeni ja hyvinvointiini.

Mitä on oikea seurakuntalaisena ja Jeesuksen seuraajana eläminen? Ef. 2: 4-10. puhuu meille mitä varten Jumala on meidät kuolleista herättänyt elävään uskoon: ”Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suunnattomasti, että hän teki meidät rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meille paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotu Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”

Tämä teksti opettaa meille, että Jeesus on meidän Lähteemme, josta kumpuaa elämä meissä. Kun elämme Hänen seurassaan ja kuljemme Hänen askeleissaan Hän ohjaa Pyhän Hengen kanssa kulkuamme. Hän avaa silmämme näkemään avun tarvitsijat, Hän kehottaa lähtemään kärsivän luo, Hän antaa sisällön päiväämme, kun sitä rukoillen pyydämme. Silloin olemme Jeesuksen lähettiläitä ja ihmiset huomaavat, että Jeesus elää meissä. Hekin kiinnostuvat Jeesuksesta ja ottavat Jeesuksen elämänsä Herraksi. Näin Jumala tahtoo hyvän sanomansa etenevän. Toimimmeko näin, pyyteettömästi, vai kansoitammeko ensimmäisiä sijoja seurakunnassa. Tämä on meille itsetutkistelun paikka, rakas Lähimmäiseni. Pyhä Henki meitä siinä ohjatkoon!

Tänä aamuna, 23.9.2010, rakkaudella Mummi

maanantai 20. syyskuuta 2010

Ehtoollisen siunaus

Hyvää huomenta, rakas Lähimmäiseni, kello on viisi tänä syysaamuna. Lämpötila ulkona on neljä astetta. Sumu on kietonut maiseman pehmeään vaippaansa. Kosteaa ilmaa on helppo hengittää. Kiitos nousee sydämestä. Syksy kaikkine ilmeineen on ilo silmälle!

Eilen iltarukouksen jälkeen avasin ”Hiljaisuuden rukouksia”, rukouskirjan. Rukous oli kuin minulle kirjoitettu, liitän sen Sinulle, toivon, että se puhuttelee Sinuakin: ”Herra - sinä et koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua. Aina löydät uusia keinoja näyttääksesi, että rakastat minua tällaisen kuin olen. Kun ahdistus ja voimattomuus saavat minut lukkoon, enkä näe mitään mahdollisuuksia, silloin kohtaat minut, olet voimakkaasti läsnä. Kun apeus tunkeutuu koko olemukseeni eikä millään näytä olevan merkitystä, silloin minussa syntyy ilo siitä, että sinä pidät minua kädestä. Kun tuomitsen itseni ja velka on suuri, silloin nostat minut pystyyn ja annat anteeksi. Kun tiedän, että olen pettänyt sinut enkä ole lainkaan luottamuksesi arvoinen, silloin ohjaat minut uusiin tehtäviin, itse valmistamiisi tekoihin. Kun tulen suuressa tyhjyydessäni, sinä otat minut majaksesi antaessasi minulle itsesi pyhässä Ehtoollisessa. Herra – en ymmärrä valtakuntasi mittapuita, mutta tahdon kiittää Sinua kaikesta sydämestäni.”

Eilen olin kirkossa seurakuntayhteydessä. Tyhjänä ja sekavin tuntein polvistuin ehtoollispöytään. Sinä siunasit ja ravitsit, Jeesus, minut iloon ja kiitollisuuteen. Sinä rohkaisit, Pyhä Henki, että mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta. Kuinka usein toimimmekaan niin kuin Pietari, kun hän katsoi omiin mahdollisuuksiinsa, hän alkoi vajota. Jeesus on meidän valomme ja voimamme. Jeesuksen armo riittää vapauttamaan meidät kaikesta synnistä. Hän antaa rauhan. Hän vahvistaa ja varustaa meidät kaikenikäiset jokaiseen päivään, kun katsomme ja turvaamme Häneen. Ole ylistetty kolmiyhteinen Jumala! Sinä korjaat särkyneen ja hoidat silloin, kun epätoivo iskee, kiitos siitä!

Tänä aamuna, 20.9.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Seurakuntayhteys

Herään kello kolme. Ajatukset ovat eilisessä. Parikymmentä seurakuntalaista oli pastorinsa kanssa miettimässä, mitä on seurakuntayhteys ja miten voimme elävöittää Tuomas-messu-yhteisöä. Rukouksella! Seurakunta on Jumalan, Tuomas-messuun kokoonnumme Jeesuksen nimessä. Kaikki apu tulee Jumalalta. Ilman Häntä me emme voi mitään tehdä.

Kuunnellaanpa mitä ohjeita Pietari antaa seurakuntalaisilleen: ”Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, jakakaa toistenne ilot ja surut, rakastakaa toisianne ja olkaa hyväsydämisiä ja nöyriä. Älkää vastatko pahaan pahalla älkääkä herjaukseen herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa. Siihen teidät on kutsuttukin, jotta perisitte siunauksen. Sillä se, joka tahtoo rakastaa elämää ja haluaa nähdä hyviä päiviä, hillitköön kielensä pahoista sanoista ja huulensa valhetta puhumasta. Kääntyköön hän pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.” 1 Pietari 3:8-11.

Tässä meille on sana, joka kehottaa meitä parannukseen. Jeesus haluaisi meidän seurakunnassa elävän Pyhän Hengen yhteydessä, toinen toistamme tukien, rehellisessä rakkaudessa. Joh. 17- luvussa Jeesus kertoo tästä yhteydestä ja toteaa, että maailman ihmiset uskovat Jeesuksen tulleen maailmaan pelastamaan kaikki ihmiset, kun he näkevät totisen yhteyden seurakunnassa. Siinä on meillä herätyksen avain. Onko meillä voimaa tarvittavaan parannukseen? Me tarvitsemme rukousta Isän edessä. Pyydetään, että Hän tulee avuksemme tuomaan yhteyden ja voiman.

”Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut.” Joh. 17:22-23. Rakkaat sisaret ja veljet, rakastakaamme toisiamme totuudessa!

Tänä aamuna, 19.9.2010, rakkaudella Mummi

perjantai 17. syyskuuta 2010

Pyhästä Hengestä

Rakas, Lähimmäiseni, eilen minulla oli ystävä, joka janosi tietoa Pyhästä Hengestä. Roomalaiskirjeen kahdeksas luku kertoo selkeästi Pyhästä Hengestä, Jumalan kolmannesta persoonasta. Lue Sinäkin, ystävä, koko luku. Se lääkitsee ja vahvistaa Sinua tämän päivän matkallasi.

”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut Sinut synnin ja kuoleman laista.” Jakeet 6-9: ”Sillä lihan mieli on kuolema, mutta Hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.” Jakeet 14-16: ” Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden Henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba, Isä!” Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.” Jae 26: ”Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niin kuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.”

Luvun lopussa Paavali iloitsee Jeesuksen Kristuksen lujasta liitosta omiensa kanssa: ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Kiitetään, ystävä, siitä, että Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen armotyötä! Ole siunattu!

Tänä aamuna, 17.9. 2010, rakkaudella Mummi

tiistai 14. syyskuuta 2010

Sinun turvasi

Rakas Lähimmäiseni, viidennen Mooseksen kirjan luvussa 33, Mooseksen siunaus, on meille kaikille tärkeä jae: ” Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.”

Tapani Suonto puhui eilen illalla koskettavasti ajasta, jossa elämme. Hän sanoi, että näiden päivien käsikirjoitus on luettavissa Raamatun sivuilta. Jeesuksen paluu on lähellä. Pahuus lisääntyy ja tulee vaikeita aikoja. Ajan merkit ovat edessämme. Meille, jotka panemme toivomme Jumalaan, sanotaan, että nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne aika on lähellä.

Mutta kuinka on niiden laita, jotka eivät tunne Jeesusta? Menehtyvätkö he peljätessään, mikä maan piiriä kohtaa? Rukoillaan suurena rintamana, kaikki uskovat yhdessä, että Jumala sytyttää Hengen tulet, tähän rakkaaseen Suomen maahamme, että kaikki suomalaiset löytävät Vapahtajansa ja turvansa Jumalassa. Rukoillaan maamme päättäjien puolesta, että Jumalan tulet syttyisivät heidän keskuudessaan ensin ja että ne leviäisivät sitten koko kansan keskuuteen. Erityisesti muista, Isä, kansamme lapsia, nuoria ja vanhuksia!

Jumala on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Sen tähden me tiedämme, että ”vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat” meidän ”turvamme on ikiaikojen Jumala ja meitä kannattavat iankaikkiset käsivarret.”

Taivaallisen Isän eteen saamme kantaa kaikki rakkaamme joka päivä ja kertoa omin sanoin Hänelle ilomme ja surumme. Hän ”ilolla iloitsee”, kun Hänen kasvojensa eteen tulemme siunattaviksi. Käytetään tätä Jumalan lasten etuoikeutta runsaasti, sillä Isällä on hyvä tahto meitä kohtaan. Herra siunatkoon Sinua, Lähimmäiseni, Pyhällä läsnäolollaan!

Tänä aamuna, 14.9.2010, rakkaudella Mummi

maanantai 13. syyskuuta 2010

Jumalanpalvelusyhteys

Eilinen, sunnuntai oli ihmeellinen päivä. Sain olla kaksi kertaa jumalanpalveluksessa ja ehtoollisella. Jeesus sanoo ehtoollisen nauttimisesta: ”Niin usein kuin te sen teette, tehkää se minun muistokseni.” Oli ilo käydä armoaterialla kaksi kertaa samana päivänä. Jeesuksen armo ja siunaus oli läsnä molemmilla kerroilla.

Jumalanpalveluksessa kello 10 saimme, seurakunnan keskellä, mieheni kanssa kiittää Jumalaa Hänen huolenpidostaan ja rakkaudestaan 50-vuotisen avioliittomme aikana, ja pyytää siunausta kaikkeen tulevaan jäljellä olevaan yhteisellä kotimatkalla. Vapaus ja ilo sydämissä palasimme kotiin.

Tuomas messussa kello 17 saimme olla seurakuntalaisten yhdessä valmistamassa jumalanpalveluksessa. Sana oli sama kuin aamulla, mutta juhlan toteutus oli erilainen. Kuinka toivoisinkaan niiden seurakuntalaisten, jotka eivät käy aamujumalanpalveluksissa, löytävän Tuomas messun omaksi Jumalan kohtauspaikaksi. Eilen minua puhutteli erityisesti synnintunnustus. Rehellinen nuorimies tunnusti syntinsä ja kertoi laiminlyöntejään Jumalalle. Minä sain jokaisen kohdalla sanoa: ”Herra armahda minua.” Oli tosi hyvä kokemus kohdata syntinsä nimeltä mainiten.
Kun pappi antoi synninpäästön, sai uskoa kaikki anteeksisaaduiksi ja nekin synnit, joista ei tiennyt.

Tuomas messussa orkesteri säestää kuoroa, joka toimii esilaulajana. Laulut ovat puhuttelevia uusia hengellisiä lauluja. Seurakuntalaiset saavat liikkua messun aikana, saavat kirjoittaa esirukouksia ja käydä alttarilla siunattavina. Jumala toimii ja siunaa monella tavalla seurakuntalaisiaan.

Tuomas messussa siunaa myös yhteinen juhlan valmistelu. Kuukauden ajan rukoillaan seuraavalle messulle Jumalan läsnäoloa ja siunausta. Monet tehtäviin lupautuneet seurakuntalaiset valmistautuvat rukoillen yhteiseen juhlaan. Tule Sinäkin osallistumaan ja kokemaan tätä yhteyttä!

Tänä aamuna, 13.9. 2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Jeesus, lohduttaja

Rakas Lähimmäiseni, Kun avaan Raamatun, edessäni on ystävän lähettämä lohdutuskortti, jonka sain silloin, kun sisareni lähti Taivaan kotiin. 2 kor. 1: 3-4 : ”Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.”

Tuossa kortissa on kauniita kukkia, ja kädessä kortti, jossa lukee: Ystäväni Sinulle. Muistan, kuinka rukouksessa sain tarttua Jeesusta kädestä ja kertoa Isälle kaipuuni ja suruni sisaren poismenon johdosta. Silloin Jeesus oli vierelläni, ystävänä, jolle puhuin asiani. Tuo Ystävän lähettämä sana, muistutti parhaasta ystävästämme Jeesuksesta Kristuksesta, joka on todellisesti läsnä joka hetki, kun Häneltä apua ja lohdutusta tarvitsemme. Hän on myös läsnä ilossa, kaikissa elämämme hetkissä.

Muistan, kuinka eräs terapeutti joskus kirkossamme vakuutti: ”Jeesus on kanssasi siellä montun pohjalla, puhu asiasi Hänelle, niin kuin puhut ystävällesi. Jeesus kuulee, ja Hän, joka kaiken on kärsinyt, voi kärsiviä auttaa.” Jeesus on nostanut minutkin ylös montun pohjalta. Hän on voimallinen tänäänkin auttamaan jokaista, joka Häntä avukseen huutaa.

”Oi Jeesus auttaja ja armon antaja, syytönnä synnit kannoit, elämän meille annoit. Taivaassa valtiaamme rukoilet puolestamme. Myös minut lunastit, myös minut pelastit, vapaaksi orjan ostit, elämän tielle nostit. Nyt kuljet rinnallani kaikissa vaiheissani. Siis kuulun sinulle ja sinä minulle. Veljeksi synnyit vaivaan, veit minut riemuun taivaan, oi Jeesus, auttajani ja kaikki kaikessani. Taas armolahjoilla kansaasi virvoita. Tuo terveyttä meille ja johda rauhan teille. Hengellä meidät täytä, armosi syvyys näytä. Nyt kaikki laulakaa, kiitosta veisatkaa! Ylistä, Herran kansa, Jeesusta armostansa. Toivossa riemuitkaamme. Jo saavu, Jeesus. Amen” Virsi 272

Tänä aamuna, 12.9. 2010, rakkaudella Mummi

lauantai 11. syyskuuta 2010

Jumalan huolenpito

Rakas Lähimmäiseni, herään virkeänä ja terveenä 50- vuotis hääpäivämme jälkeisenä aamuna kello kolme. Kiitollisuus hyvää Jumalaa kohtaan pulppuaa sisältäni. Kuinka hyvä Hän on! Jumala on valinnut minut, vanhan ja vaivojen alaisen mummin lapsekseen ja avannut armonsa runsauden osakseni. Hänen rakkautensa on varjellut avioliittomme niin, ettei ole lähdetty eri teille. Hän on kantanut kaikkien sairauksien yli niin, että saamme vielä elää yhdessä toinen toistamme tukien jatkaa yhteistä kotimatkaa. Ilman Jumalan huolenpitoa se ei olisi mahdollista! Kunnia ja kiitos Hänelle!

Yhtäkkiä käsitän Jumalan äärettömän suuruuden ja voiman. Kaikki maailman ihmiset ovat Hänen ihmisiään. Heitä on kuin hiekanjyväsiä, ja minä ja mieheni kaikkein pienimpiä niiden joukossa. Jumalan huolenpito ja siunaus on ollut kanssamme kaikki nämä vuodet. Jeesus on antanut elämälle sisällön. Pyhä Henki on johdattanut perheemme elämää ihmeellisesti. Sinä, Lähimmäiseni, ja Sinun perheesi, olette myös Isän kädessä. Kaikkia meitä Hän johdattaa Taivaan kotiin saakka. Kiitetään yhdessä hyvää Jumalaa!

Mieleeni nousee Pietarin ylistys Jumalalle, hänen ensimmäisen kirjeensä alusta: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopun aikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”

Tänä aamuna, 11.9.2010, rakkaudella Mummi

torstai 9. syyskuuta 2010

Muistellaan - rukoillaan

Rakas Lähimmäiseni, mieheni veli vaimonsa kanssa oli luonamme. Emme olleet tavanneet vuoteen. Oli ilo kuunnella kuinka veljekset muistelivat lapsuuden ja nuoruuden asioita valokuvien äärellä. Meidän pitäisi tavata useammin sukulaisiamme, mutta pitkät välimatkat ja arjen kiireet estävät sen.

Oletko kuullut sananlaskun: ”Ajatteleminen on elämistä, muisteleminen on uudelleen elämistä.”? Muisteleminen on piristävää, sen huomasi veljesten vilkkaasta keskustelusta ja iloisista naurunremahduksista. Jokainen meistä on elänyt uudelleen mieluisia hetkiä ystävänsä tai sukulaisensa kanssa ja huomannut sen piristävän vaikutuksen.

Kun katsoin raamattusanakirjasta sanaa muistella, löytyi 2.Tim. 1:3, jossa Paavali muistelee rakasta ystäväänsä Timoteusta ja kertoo rukoilevansa hänen puolestaan: ”Minä kiitän Jumalaa, jota esivanhemmistani asti palvelen puhtaalla omallatunnolla - samoin kuin minä lakkaamatta muistan sinua rukouksissani öin ja päivin, haluten, muistaessani kyyneleitäsi, saada sinua nähdä, että täyttyisin ilolla – Ja kun mieleeni muistuu se vilpitön usko, joka sinulla on, joka ensin oli isoäidilläsi Eunikella ja joka, siitä olen varma, on sinullakin.”

Esirukouksessa muistelemme niitä, joita Isän edessä muistamme. Isä antaa ilon rukoilla. Rukous ei ole raskas taakka, vaan Jeesuksen hankkima etuoikeus käydä Isän eteen keskusteluun. Mieleen muistuu asioita rukouksen kohteesta, niin kuin Paavalikin iloitsi Timoteuksen uskosta. Tulee halu ja ilo pyytää ystävälle Isän runsasta siunausta ja sitä, mitä tietää ystävän toivovan ja rukoilevan. Sitten eräänä päivänä, kun Isä on vastannut, kiitetään yhdessä Jumalan antamasta rukousvastauksesta!
Lähimmäiseni, käytetään tätä etuoikeutta, minkä Jeesus on meille valmistanut, rukoillaan toinen toistemme ja rakkaidemme puolesta joka päivä. Isä antaa ilon ja Hän näyttää rakkautensa!

Tänä aamuna, 9.9.2010, ilolla Mummi

maanantai 6. syyskuuta 2010

Herran pelko ja kunnioitus

Rakas Lähimmäiseni, 26.12.1997, heräsin lauseeseen: ”Lue Malakia, ensimmäinen luku!” Tänä aamuna se avautuu minulle uudelleen, kun avaan Raamatun. Siinä Jumala puhuu omalle rakkaalle kansalleen, joka on kiittämätön ja puuhastelee väärien uhrien kanssa ja siten yrittää herättää Jumalan mielisuosiota. Jumala kysyy: ”Poika kunnioittakoon isäänsä ja palvelija herraansa. Mutta jos minä olen isä, missä on minun kunnioitukseni? Ja jos minä olen Herra, missä on minun pelkoni? sanoo Herra Sebaot teille te papit, jotka pidätte halpana minun nimeni.” jae 6.

Tämä sana on ajankohtainen meille kaikille. Uskon, että edellinen Lutherin sana tukee tätä tekstiä. Jumala haluaa sydämen läheisyyttä kanssaan eikä tekoja. Me, jotka olemme kokeneet sydämessämme Jeesuksen armotyön, olemme saaneet tuntea Jumalan rakkauden. Jumala on rakastanut meitä niin paljon, että on antanut rakkaimpansa, oman Poikansa, uhriksi meidän edestämme. Me olemme oppineet tuntemaan Isän rakkauden jokapäiväisessä elämässämme ja Sanaa lukiessamme ja kuullessamme PyhänHengen ja Jeesuksen kautta. Onko meillä oikea kunnioitus ja pelko Jumalaamme, Taivaallista Isäämme kohtaan, vai yritämmekö omilla teoilla hyvittää Häntä?

Jae 10 kuuluu näin: ”Jospa olisi teidän joukossanne joku, joka sulkisi ovet, ettette pitäisi tulta minun alttarillani turhaan!” Me voimme rukoilla, että Jumala vaikuttaa sen, että Sanaa saarnataan puhtaana keskuudessamme, ja Jumalan tulet syttyvät oikeaan aikaan. Jumalan on voima ja kunnia ja valta kaikessa evankeliumin työssä, ilman Hänen siunaustaan emme voi mitään tehdä. Jeesus on antanut meille yhteyden Taivaalliseen Isään Jumalan tahdosta. Pyhä Henki meissä vaikuttaa rakkauden ja kunnioituksen, Jumalan pelon ja kiitollisuuden. Annetaan kiitos ja kunnia Kolmiyhteiselle Jumalalle ja pyydetään Häntä avuksemme kaikessa! Jeesus rakastaa Sinua, Lähimmäiseni, Hän kutsuu tänäänkin yhteyteensä!

Tänä aamuna, 6.9.2010, rakkaudella Mummi

lauantai 4. syyskuuta 2010

Yksin Jeesus

Rakas Lähimmäiseni, herään kello neljä uuteen aamuun. On aina suuri kiitoksenaihe, että saa herätä terveenä. Herra on varjellut! Mies nukkuu onnellista miehenunta, kun katson aamun lämpötilan 6.7. astetta. Raikas syyskuun aamu sarastaa jo. Yksi iso tähti loistaa eteläntaivaalla, lieneekö se betlehemintähti?!

Martti Lutherin Mannaa Jumalan lapsille antaa tänään hyvän sanan, liitän sen tähän kokonaan, että Sinäkin, ystävä sen voit lukea: Gal.5:6 ”Kristuksessa Jeesuksessa on yhdentekevää, onko ihminen ympärileikattu vai ei. Ainoa tärkeä on rakkautena vaikuttava usko.” Jos tahdot oikein uskoa Kristukseen ja todella omistaa hänet, sinun täytyy heittää sikseen kaikki teot, joilla aiot lähestyä Jumalaa ja kelvata hänelle. Ne ovat pauloja, jotka erottavat sinut Kristuksesta ja Jumalasta. Jumalalle eivät kelpaa mitkään muut kuin Kristuksen teot. Sinun on sallittava niiden ajaa asiasi Jumalan edessä, etkä saa tehdä mitään muuta kuin uskoa, että Kristus tekee tekonsa sinun edestäsi ja asettaa ne Jumalan eteen. Uskoa lukuun ottamatta meidän on osoitettava kaikki tekomme lähimmäiseemme. Jumala ei vaadi meiltä itselleen mitään muita tekoja kuin sen, että Kristuksen kautta uskomme häneen. Se riittää hänelle, sillä siten annamme hänelle hänen kunniansa ja tunnustamme hänet armolliseksi, laupiaaksi, viisaaksi ja totiseksi.
Älä sitten enää murehdi mistään muusta kuin siitä, että teet lähimmäisellesi niin kuin Kristus on tehnyt sinulle; annat kaikkien tekojesi ja koko elämäsi koitua lähimmäisesi eduksi ja hyödyksi. Etsi köyhiä ja sairaita ja kaikenlaisia kurjia, auta heitä ja anna koko elämäsi olla voimiesi mukaan tarvitsevien hyödyksi. Pakene kuin perkelettä sitä, joka muistuttelee mieleesi muita tekoja.”

Saatatko sitä selvemmin sanoa. Yksin Jeesus! Hän on meidät sovittanut Jumalalle kelpaaviksi.Jeesus on meidän pelastajamme. Hän rakasti meitä kuolemaan asti, voitti kuoleman ja Hänen työnsä tähden me saamme elää Jumalan lapsina ja perimme iankaikkisen elämän. Jeesus rakkaudessaan lähettää meidät lähimmäisen avuksi. Se on Jumalan teko. Kiitetään Jumalaa!

Tänä aamuna, 4.9.2010, rakkaudella Mummi

perjantai 3. syyskuuta 2010

"Minä tulen pian"

Rakas Lähimmäiseni. Olet varmaan huomannut, että TV 7:ssa monet puhujat käsittelevät paljon Jeesuksen paluuta. Maailmassa on ollut paljon maanjäristyksiä ja luonnonvoimista johtuvia onnettomuuksia viime aikoina. Ne ovat puhutelleet meitä. Jumala muistuttaa niillä tärkeimmästä. Ihmiselle on varattu pelastus Jeesuksen ristintyön ja ylösnousemuksen kautta. Onnettomuus pysäyttää hetkeksi. Tullaan pelokkaina sanankuuloon, mutta sitten entinen meno jatkuu.

Jeesus sanoo ilmestyskirjan luvussa 3:11: ”Minä tulen pian, pidä mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.” Jeesus puhuu opetuslapsilleen tulemuksensa merkeistä Mark. 13: 5-12. Kirjaan sen tähän: ”Varokaa, ettei kukaan johda teitä harhaan. Monet tulevat esiintymään minun nimelläni. He sanovat: ”Minä se olen” ja eksyttävät monia. Kun kuulette taistelun ääniä ja sanomia sodista, älkää pelästykö. Niin täytyy käydä, mutta se ei vielä merkitse loppua. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, joka puolella on maanjäristyksiä ja tulee nälänhätä. Tämä on synnytystuskien alkua. Pitäkää varanne! Teidät viedään oikeuteen ja teitä piestään synagogissa. Maaherrojen ja kuninkaiden eteen te joudutte minun nimeni tähden, todistukseksi heille. Mutta sitä ennen on evankeliumi julistettava kaikille kansoille. Kun teitä viedään luovutettaviksi viranomaisille, älkää etukäteen olko huolissanne siitä mitä puhuisitte. Puhukaa ne sanat, jotka teille tuona hetkenä annetaan. Silloin ette puhu te, vaan Pyhä Henki. Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki vihaavat teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.”

Tänä päivänä näemme tuon Jeesuksen puheen toteutuvan. Jeesus kehottaa meitä pysymään Hänessä, niin meillä on Puolustaja Pyhä Henki joka seisoo rinnallamme. Rukoillaan me, jotka uskomme, että Suomen kansa ja läheiset ihmisemme kuulevat Jeesuksen sanat ja ottavat ne vastaan elämäkseen tämän elämän aikana. Jeesus on voittaja. Hän tulee pian. Ole siunattu, Lähimmäiseni!

Tänä aamuna, 3.9.2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 1. syyskuuta 2010

Ruokarukous

Rakas Lähimmäiseni, syksyn viileys on vastassa ulko-ovella. Yöllä on satanut runsaasti, kun portaat ovat märät ovelle asti. Mittari näyttää syksyn lukemia 5.5 kello kuusi aamulla. Nyt kannattaa vaihtaa kesävaatteet lämpimämpiin, ettei flunssa iske.

Tämän aamun lehdessä on yllättävä juttu. Ruokarukouksia ei saisi olla kouluissa! Kylläpä Jeesusta pelätään kovasti meidänkin rakkaassa kotimaassamme.

Minä voin kertoa Sinulle Lähimmäiseni, että mahavaivani loppuivat, kun aloin siunata ruokani Jeesuksen nimessä. Ruokarukouksen muistaminen on viisutta! Jeesus rauhoittaa hänet, joka pyytää apua ruoansulatukseensa. Me tiedämme, että meidän elimistömme ei ole meidän hallittavissamme, mutta Jumala voi auttaa meitä, kun Häntä avuksemme huudamme.

Minua murehduttaa, että lapsilta viedään luottamus Jumalan läsnäoloon ja huolenpitoon. Lapsi ei pysty saamaan lapsenuskoa, kun yhteiskunta harrastaa tällaista ”ollako vai eikö olla” meininkiä.

Viime sunnuntailta jäi mieleeni yksinkertainen jae Raamatusta, Miika 6:8. ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä, mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” Kun lapselle opetetaan, että on kaikkinäkevä ja kaikkivoiva Jumala, joka rakastaa lasta. Kun hänelle kerrotaan Jeesuksesta, lasten ystävästä, joka on läsnä jokaisessa päivässä. Kun lapselle kerrotaan, mikä on oikein ja mikä väärin, lapsi saa elämälleen paremmat lähtökohdat, kuin silloin kun hän jää tätä opetusta vaille.

Rukoillaan, ja pyydetään sitä, että suomalaiset saisivat kristillisen kouluopetuksen omissa kouluissaan. Se on perusta, joka tuo turvallisuuden lapsen päivään, ja meidän vanhempienkin.

Tänä aamuna, 1.9.2010, rakkaudella Mummi