torstai 31. joulukuuta 2009

Luottamus Jumalaan

”Vuosi vanha vaipui hautaan riemuineen ja murheineen, ihmissydän puhkee nöyrään rukoukseen kiitokseen, oi jos vuosi alkava, oisi Luojan siunaama!” Tätä toivon Sinulle Lähimmäiseni, joka tätä vuoden 2009 viimeistä viestiäni luet. Luojan siunaamaa vuotta toivotamme rakkaillemme ja kaikille ihmisille, kun uusi vuosi on edessämme.

Kun meillä on luottamus Jumalaan ja elämme rauhan aikaa, meidän on helppo uskoa, että Jumala antaa siunauksensa elämäämme. Olen monesti ihmetellyt virren 600 kirjoittajan Dietrich Bonhoefferin uskoa ja luottamusta, kun tiedän, että hän kirjoitti tuon virren sanat vankeudessa ollessaan tietäen, että minä päivänä hyvänsä hänen elämänsä päättyy kaasukammiossa. Tämä mies tunsi Jumalansa. Hänelle oli selvinnyt, että Jumalan rakkaus ja läsnäolo ympäröi häntä joka hetki. Ei kuolema, eikä mitkään olosuhteet maailmassa voi erottaa häntä siitä rakkaudesta, jonka hän on saanut omakseen Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta. Meille kaikille esimerkiksi ja Jumalan luottamuksen vahvistamiseksi kirjaan tähän virren 600 puhuttelevat ja valoisat säkeistöt:

”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt. Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa. Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo! Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan. Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. häneltä saamme huomispäivänkin.”

Kolmiyhteisen Jumalan siunaamaa vuotta 2010 Sinulle, toivottaa Mummi, vuoden 2009 viimeisenä päivänä!

maanantai 28. joulukuuta 2009

Tsunami

Maanantai, tavallinen arkipäivä joulun jälkeen avautuu kylmänä ja valoisana, vaikka kello on vasta neljä. Huomaa jo, että valo voittaa! On edetty muutama kukonaskel kohti kevättä, niin kuin appeni tapasi sanoa. Joulun kirjojen joukossa oli Sauli Niinistön Hiljaisten historia. Se päättyy kuvaukseen tsunamista, joka yllätti rantaeläjät leppoisalla lomamatkalla tapaninpäivänä 2004. Niinistö kirjoittaa näin: ”Silloin näin sen. Valtava vesiseinä oli noussut horisontista. Miten mieleen tulevatkin Pöytävuoret, niiden kuva jostain maantieteen kirjasta. Tasalakiset, koko horisontin peittävät vuoret, ei huippuja, ei solia, mahtava tasainen vesimassa vain. Tämä massa liikkui, tuli kohti, ehkä se näkyi nyt noin kilometrin päässä.”

Mitä mahtoi liikkua lomailijoiden mielessä, kun he tajusivat, että valtava hyökyaalto oli tulossa heitä kohti. Miksi Jumala salli tällaisen tapahtuman? Pieni ihminen huomasi, että omat voimat eivät nyt riitä. Varmaan jokainen huusi apua Jumalalta, elämän antajalta ja ottajalta. Siinä, metrejä korkean vesimassan seassa taistellessaan jokainen ymmärsi, että ilman Jumalan apua hän ei selviä. Tai mistä ateisti odotti ja sai apua? Muistan itsekin istuneeni Vaasan kirkossa ja itkeneeni tuhansien surevien kanssa tuon katastrofin jälkeen. Silloin odotettiin apua ja lohdutusta Jumalalta. Tuntui, että herätys oli lähellä. Silloin pelättiin ja kunnioitettiin Pyhää Jumalaa ja hänen voimaansa jonkun aikaa. Miksi niin monet unohtavat pian, että Jumala on läsnä elämässämme joka päivä? Hän on valmistanut meille pelastuksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesukseen turvaavan ei tarvitse pelätä, sillä Jumala on kanssamme elämässä ja kuolemassa. Rakas Jumala, anna ihmisille turva Sinussa, ota heidät jokapäiväiseen hyvään hoitoosi Jeesuksessa Kristuksessa!

”Kun Herra hoitaa paimentaa, ei silloin mitään puutu. Hän kaitsemasta minua ei väsy ei hän suutu. Hän ruokkii taivaan leivällä ja elävällä vedellä virvoittaa sieluani. Minua tiellä autuuden hän ohjaa Hengellänsä. Luo tuoreen, vehmaan laitumen hän kutsuu äänellänsä. Hän tuntee kaikki tarpeeni, hän täyttää köyhän sieluni armollaan avaralla. Ja pimeässä laaksossa jos yksin vaeltaisin ja tuhansissa vaaroissa jos tuskaa maistaa saisin, niin pelkäisi en kuitenkaan, kun vitsallaan ja sauvallaan minua Herra johtaa. Hän sielulleni valmistaa runsaimman armopöydän. Hän hengellänsä vahvistaa, niin että riemun löydän. Minua seuraa laupeus ja Herran hyvyys rakkaus päivien loppuun asti.” Virsi 375

Tänä aamuna, 28.12.2009, ilolla Mummi

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

"Päättyy joulu,vaik ei kenkään sois"

”Nyt on Herran pyhäpäivä, päivä parahin!” Olemme viettäneet oikein Jeesus-festivaaleja, joulun pyhiä on ollut neljä peräkkäin, kun lasketaan aatto mukaan. Eletään vuoden viimeisiä päiviä. Kiitos Jumalalle, että saimme elää vielä tämänkin vuoden!

Herään kello viisi, nukuttuani neljä tuntia. Kun avaan ulko-oven iso jänis loikkaa peloissaan männyn alta ja jättää jälkensä pehmeään lumeen. Näkymä ovelta on silmiä hivelevä. Kaupungin valot värjäävät taivaan vaaleanpunaiseksi ja lumi hohtaa valkoisena pihalampun loisteessa. Muistaisipa tuon näkynän, kun tulee seuraava inspiraatio! Pakkasta on ollut 12-15 astetta koko pyhien ajan. Kylmä viima on pitänyt juhlijat sisätiloissa. Mekin saimme kokea viiman, kun läksimme hautausmaalle kävelemään. Tuhannet kynttilät kertoivat kaipauksesta. Yhteys elää ajan rajan taakse. Nousee paljon muistoja, jotka kultaavat joulun. Nousee kiitollisuus siitä, että hyvä Jumala on antanut meille sukupolvien ketjun, kaikki pois menneet rakkaat ja tulevat! Pyhinä on ollut aikaa levätä Isän edessä. On kunneltu Sanaa ja toinen toistaan kauniimpia joululauluja. On iloittu kiireettömyydestä ja kynttilöistä. Onneksi on syöty kohtuudella ja vain kolme suklaapalaa päivässä. ( 12 palaa lähettää jo päivystykseen, kokemusta on.)

Liitän tähän, Vapahtajan syntymäjuhlien päätöspäivään, ylistyslaulun Jeesukselle: ” Halleluja, kiitos Herran, suuren voitonruhtinaan. Halleluja, kaikki valta Kristuksen on kuninkaan. Seurakunta virran lailla päästä viesti valloilleen: Jeesus osti verellänsä kaikki kansat omikseen. Halleluja, Vapahtaja kuoleman on voittanut. Halleluja, nyt on toivo maailmalle koittanut. Isän luokse Jeesus astui lupauksen antaen: ” Aina pysyn lähellänne, teitä siunaan, rohkaisen.” Halleluja, juhlapöytä syntisille valmis on. Halleluja, siinä saavat kaikki heikot ravinnon. Isän luona istut, Jeesus, puolestamme rukoilet, armollasi ihmiskuntaa öin ja päivin varjelet. Halleluja, kuningasten kuningas ja Herramme! Halleluja, veljeksemme synnyit tänne luoksemme. Suuruuttasi taivaat soivat, suurin olet kuitenkin, kun näin alas astut, Kristus, itsesi jaat meillekin.” Yhdytään kaikki ylistyslauluun ja sanotaan: Amen!

Tänä aamuna, 27.12.2009, ilolla Mummi

perjantai 25. joulukuuta 2009

Joulukirje

Joulunlämpöiset terveiset Sinulle, joka luet tämän viestini. Sinulle toivon tänään iloa Jeesuksessa! Olemme viettäneet suuren ihmisjoukon mukana Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa. Puitteet ovat talviset. Maa ja kaikki puut ovat pehmeän lumen peitossa, pakkastakin on toistakymmentä astetta. Joululaulut ovat kaikuneet lasten ja aikuisten suista. Ilo ja riemu ovat täyttäneet rinnat, sillä meille on ilmoitettu suuri uutinen: Jeesus on syntynyt maailmaan kaikki syntiset pelastamaan! Toivon, että Sinäkin iloitset kanssamme tästä ilosanomasta!

Mutta löytyykö syntisiä? Onko Jeesus, pelastustyönsä suoritettuaan työtön mies? Haluatko Sinä turvata tähän Vapahtajaamme, joka syntyi maailmaan vain meidän tähtemme. Hän alistui ristinkuolemaan meidän tähtemme. Hän rakasti Sinua ja minua niin paljon, että vuodatti Pyhän verensä Golgatan kummulle. Hän kuoli, että Sinä ja minä saisimme elää Taivaallisen Isän lapsina ja viettää iäisyytemme Hänen kanssaan taivaassa. Jeesus nousi kuolleista ja istuu nyt Isän oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan kaikki elävät ja kuolleet. Tänään Hän haluaa muuttaa maailmaa meidän kauttamme. Hän tulee sydämeemme asumaan Pyhän Hengen kanssa. Hän johdattaa toisenlaiselle tielle. Se tie on Jumalan valtakunnassa, joka on sisällisesti meissä. Löydämme sen tien, kun kutsumme Jeesuksen sydämemme Herraksi, luemme Raamattua ja liitymme Kolmiyhteiseen Jumalaan uskon sitein. Jeesus on tie. Jeesus johdattaa meidät seurakuntaan, jossa kohtaamme Vapahtajamme Pyhän Hengen yhteydessä ehtoollispöydässä ja kuulemme väärentämätöntä Jumalan sanaa. Meiltä seuraajiltaan Jeesus odottaa, että olemme valona ja suolana siellä missä kuljemme.

”Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. Herramme Kristus teille nyt on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi. Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa. Ah iloni jos sinuss` ois, en unhottaa sua koskaan vois. Suo siihen apus armosta, niin kiitän aina riemulla. Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa. Siit enkelitkin riemuiten veisaavat hälle kiitoksen.”

Joulupäivänä, 25.12.2009, ilolla Mummi

torstai 24. joulukuuta 2009

Seimen äärellä

”Nyt seimellesi seisahdan, oi Jeesus autuuteni ja maahan asti kumarran, Herralle, luojalleni. Sain elämäni kaikkeni, sinulta synnyinlahjaksi. Ne ota, Jeesus, vastaan.” Jouluevankeliumi tuo seimen koteihimme. Yli 2000 vuotta sitten nuori Maria etsi miehensä kanssa sijaa, mihin päänsä kallistaisi, sillä lapsi, josta Jumalan enkeli oli hänelle ilmoittanut, halusi tulla maailmaan. Löytyihän se sija, karjavajasta, jossa oli pehmeä seimi, heinillä täytetty. Siihen laskettiin Jumalan Poika, lähelle kaikkein vähäisintä meistä. Kiitos Pyhä Jumala siitä, että Jeesus tuli ihmiseksi, kaltaiseksemme, pelastamaan meidät Sinun suunnitelmasi mukaan.

”Oi Jeesus, tänne maailmaan et tullut itses tähden, minua saavuit auttamaan kurjuuden kaiken nähden. Ja raskaan ristin kärsien armahdit minut, syyllisen. Voisinko kyllin kiittää!” Sanani eivät riitä kertomaan sitä iloa, jonka Sinun tulosi minun elämääni sai aikaan. Sinä, Jeesus, muutit kaiken. Sinä otit syyllisyyden pois, kaiken sen mistä olin taakkaa kantanut neljäkymmentä vuotta. Sinä vapautit vangin ja annoit sydämeen rauhan! Sinä rohkaisit elämään omana itsenäni, poistit vaatimusten painon ja vapautit vapauteen. Sinä annoit minulle rakastavan Isän, joka kuulee rukoukseni ja ajatuksenikin. Hän vastaa minulle tahtonsa mukaan ja johdattaa ihmeellistä siunattua tietä, jossa Sinä Jeesus, ja Pyhä Henki olette kanssani. Sinä herätit minut elämään ja opetit minut rakastamaan itseäni, perhettäni ja lähimmäisiäni. Sinä annoit ilon kertoa armosi runsaudesta ja iankaikkisesta elämästä, jonka valmistit meille tämän elämän jälkeen. Ole ylistetty ja kiitetty Jeesus, Herrani ja Vapahtajani!

”Kun murhe murtaa mieleni tai epätoivo kaivaa, rohkaise silloin sieluni ja lievitä sen vaivaa. Kun synti mieltä ahdistaa, lohdutat, Jeesus, surevaa, velkani maksoit kaikki.” Sinä tiedät, Jeesus, että me tarvitsemme armoasi ja apuasi joka päivä. Sinulla on valta antaa synnit anteeksi. Kiitos että armahdat ja autat. Kiitos, että valvot sairaan kanssa ja lievität tuskaa. Sinulla on valta parantaa sairas ja ottaa kivut pois. Kiitos, että lohdutat murheellisia ja raskautettuja. Kiitos, että tulet sydämen Herraksi sille, joka Sinua avuksi huutaa: "Jeesus, Jumalan Poika, armahda minua!"

Riemullista joulujuhlaa Sinulle, Lähimmäiseni!

Tänä aamuna, 24.12.2009, ilolla Mummi

tiistai 22. joulukuuta 2009

Jeesus, joulun Herra

Lähimmäiseni, muistatko tämän vanhan joululaulun: ”Me käymme joulun viettohon taas kuusin kynttilöin. Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin, vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?” Tuo viimeinen kysymys on todella aiheellinen tänä päivänä. Saako Jeesus olla kodeissamme joulun Herra? Saako Hän tuoda sydämiimme joulurauhan?

Monissa kodeissa yritetään saada joulurauha lahjoja antamalla ja saamalla. Jouluna kysellään: Onko täällä kilttejä lapsia? Kiltit lapset saavat lahjoja. Mitä liikkuu niiden lasten mielessä, jotka kokevat itsensä tuhmiksi. Minkälainen muisto heille jää lapsuuden jouluista? Kuinka moni lapsi on pelännyt tuota pitkäpartaista punatakkista pukkia, joka vierailee jokaisessa lapsiperheessä? Mitä joulusta jää mieleen, jos ei voikaan hankkia kaikkia tarvittavia herkkuja? Mitä tuntee työstä väsynyt äiti, joka ei jaksakaan valmistaa joulua niin kuin pitäisi. Näistä taustoista käsin ymmärtää, että jouluun sisältyy monenlaisia tunteita. Joulu on taitolaji, kun sitä vietetään kilpailuyhteiskunnassa.

Jeesus tuo armon jouluumme. Hän sanoo: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä anna teille levon.” Hän tuli maailmaan jouluna, aitona Jumalan lahjana, joka rakasti meitä ilman ehtoja. Hän antoi henkensä meidän edestämme, että meillä olisi rauha ja rakkaus, elämä ja autuus. Hän kehottaa meitäkin rakastamaan ja pyytää, ettemme vaatisi toisiltamme mitään, vaan Hänen rakkaudellaan armahtaisimme ja rakastaisimme toisiamme. Jeesus, Rauhanruhtinas, haluaa tulla koteihimme tuomaan rauhan ja rakkauden. Otetaan Jeesus vastaan. Hän antaa vapauden ja oikean joulurauhan.

”Nyt seimellesi seisahdan, oi Jeesus autuuteni, ja maahan asti kumarran Herralle, luojalleni. Sain elämäni kaikkeni, sinulta synnyinlahjaksi. Ne ota, Jeesus, vastaan. En ollut vielä syntynyt, kun synnyit auttajaksi. En armoasi kysynyt, kun tulit turvaajaksi. En ollut vielä päällä maan, kun riensit tänne maailmaan, aukaisit meille taivaan. Yö synkkä peitti silmäni, kun tulit, Jeesukseni. Kirkastit yöni päiväksi ja nousit valokseni. Oi aurinkoni, iloni, lämmitä jälleen mieleni armosi säteilyllä”.

22.12.2009, ilolla Mummi

maanantai 21. joulukuuta 2009

Marian kiitoslaulu

Kolme yötä jouluun! Mummin sydän on täynnä kiitosta ja rukousmielestä. Eilinen jumalanpalvelus toi Jeesuksen, Marian ja Josefin ja koko Jumalan maailmaantulon lähelle. Elin Marian ilon siitä, että Jumala valitsi hänet, tunsin syytösten paineet ja tuomion hengen, joka hämmensi nuoren äidin elämää suuren tehtävän edessä. Olin todella Marian vierellä hänen kohdatessaan nuo paineet. Ja kohtasin seimen tapahtumat uudella tavalla. Maaria Perälä, pappimme, oli ottanut hienosti esitetyn ja kootun runokertomuksen Marian tunnoista saarnansa siivittäjäksi. Saarna oli elämys, Jumalan Pyhä Henki oli läsnä. Kuulija sai ottaa vastaan Vapahtajansa. Kiitos ja ylistys Jumalalle! Kiitos myös Maarialle ja Tarja Kettuselle, joka oli kertomuksen koonnut.

Liitän tähän Marian ylistyslaulun: ”Minun sieluni ylistää Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani, sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, polvesta polveen hän osoittaa laupeutensa niille, jotka häntä pelkäävät. Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin, mutta rikkaat hän on lähettänyt tyhjin käsin pois. Hän on pitänyt huolta palvelijastaan Israelista, hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja hänen jälkeläisilleen ajasta aikaan, niin kuin hän on isillemme luvannut”.

Rakas Taivaallinen Isä, minäkin kiitän Sinua siitä, että tulit oikeaksi rakkaaksi Isäkseni! Kiitos, että lähetit Jeesuksen maailmaan Marian kautta. Kiitos, että Sinun valtakuntasi, Pyhä Jumala, tuli niin lähelle, että lähetit Jeesuksen ja Pyhän Hengen sydämiimme asumaan. Meillekin Sinä olet tehnyt suuria tekoja. Niin suuria, että me saamme vain ihmetellä ja kiittää! Rakas Jumala, meillekin ja meidän jälkeläisillemme nuo Sinun huolenpitosi lupaukset ovat voimassa. Sinä olet luvannut kuulla, jokaista, joka Sinua avukseen huutaa. Kiitos, että vastaat rukouksiin ja lähetät avun sitä tarvitseville. Kiitos, Pyhä Henki, että johdatat niitä, jotka kulkevat rukoillen. Herätä, Herra, meidät näkemään lähimmäisen hätä ja auttamaan puutteessa eläviä. Kiitos Jeesus, että Sinä olet lasten ystävä ja siunaat jokaista lasta. Jeesus, Rauhanruhtinas, tule suomalaisiin koteihin, tuo sinne rauha ja rakkaus ihmissuhteisiin. Anna joulurauha jokaiseen sydämeen! Amen

Tänä aamuna, 21.12.2009, Ilolla Mummi

perjantai 18. joulukuuta 2009

Oikea paasto

Niin näytti Luoja meille ja Kööpenhaminan ilmastokokoukselle, että löytyy vielä paukkupakkasia ja oikeita joulukortimaisemia, kun Hän puhaltaa pohjoisesta! Olemme eläneet kunnon talvessa muutaman päivän. Lapsuuden talvet ovat nousseet mieleen. Silloin talvea kesti monta kuukautta.

Kiitosmieli on sydämessä, kun ei ole mihinkään kiire, vaikka joulu on viikon päästä. Saa rauhassa keskittyä Sanaan. Näinä päivinä olen tutkinut Jesajan ennustuksia Jeesuksesta, meidän Vapahtajastamme. Tänään eteeni avautuu Jesaja 58, jossa Jesaja puhuu oikeasta paastosta. Hän osittaa meille Jumalan tahdon tien siinäkin asiassa, Jeesuksen rakkauden tien ja joulun antamisen ilon. Hän ennustaa kauppojen aukiolon sunnuntaisin ja muistuttaa lepopäivän pyhittämisestä. Kirjaan tähän muutamia jakeita, lue Sinä koko luku, Lähimmäiseni, se on sana tähän päivään:

Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleistaan, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäisille, avaat kotisi kodittomille, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: ”Tässä minä olen”. Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu päivän kirkkaudeksi.”
”Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.”

”Hyvyyden Jeesus myötään tuo ja kaiken armon meille suo. Kruununsa on vanhurskaus ja valtikkansa laupeus. Hän tuskat tuimat sammuttaa, vaivoista meidät vapahtaa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen.” Virsi 2, toinen säkeistö.

Tänä aamuna, 18.12.2009, ilolla Mummi

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Pelastuneitten kiitosvirsi

Valoa tulvii huoneeseen. Kun katson ulos, maa on pehmeän lumen peitossa ja mäntyvanhus on saanut valkean vaipan. Luonto on pukeutunut jouluun. Juhla voi alkaa!

Lähimmäiseni, löysin Jesajan kahdennentoista luvun, joka on pelastuneitten kiitosvirsi. Se on Jesajan ennustus Jeesuksesta, maailmaan lähetettävästä Valosta, joka tuo Jumalan keskellemme. Jeesus pelastaa meidät. Hän yhdistää meidät Taivaalliseen Isään ja antaa meille Pyhän Hengen Puolustajaksemme. Jeesuksen syntymäjuhlan kunniaksi kirjaan sen tähän sanasta sanaan:

Sinä päivänä sinä sanot: ”Minä kiitän sinua, Herra. Sinä olit minulle vihoissasi, mutta vihasi väistyi ja sinä lohdutit minua. Ja niin Jumala on minun pelastajani. Minä luotan häneen, en pelkää, sillä Herra on minun väkeni ja voimani, hän pelasti minut.” Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Sinä päivänä te sanotte:” Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimensä kunniaa! Kertokaa kansoille hänen suuret tekonsa, julistakaa, että hänen nimensä on ylhäinen. Laulakaa ylistystä Herralle, valtaisat ovat hänen tekonsa! Levitköön tieto niistä yli maan piirin. Huutakaa ja riemuitkaa te Siionin asukkaat! Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne.”

Jumalan valtakunta on keskellämme, ja kolmiyhteinen Jumala antakoon meillekin rohkeuden ja taidon kertoa ilosanomaa Jeesuksesta Pyhän Hengen voimassa, niin kuin Jesaja tässä hehkuttaa. Jeesus toimii keskellämme. Hän etsii murheellisia ja ahdistuneita, että Hän voisi lohduttaa heitä rakkauden äänellä. Hän haluaa tulla jokaisen sydämeen, joka huutaa Häntä avukseen. Hän antaa murheellisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon, Hän antaa elämän ja autuuden, sillä Hän on kuollut meidän edestämme ristillä ja ylösnoussut kuolleista, että me saamme elää iankaikkisesti Isän lapsina. Mittaamaton on Hänen rakkautensa meitä kohtaan! Pelastustyötä varten Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan jouluna. Jeesus siunatkoon Sinun kaikki päiväsi, Lähimmäisen, ja antakoon Sinulle rauhan. Iloitaan Herrassa!

Tänä aamuna, 16.10.2009, ilolla Mummi

tiistai 15. joulukuuta 2009

Vanhainkodissa

Kiitos Jumalalle rauhallisesta unesta viime yönä, kiitos joka solun levosta ja mielen virkistymisestä levon aikana. Toivon, että Sinäkin olet nukkunut hyvin, Lähimmäiseni! Kerroin Sinulle liikuntakyvyttömästä ystävästäni, joka viettää yksinäistä vanhuutta kaukana täältä. Eilen olin eräässä vaasalaisessa vanhainkodissa, jossa sain toisenlaisen kuvan, valoisan kuvan yhteisestä asumisesta. Minut oli kutsuttu asukkaiden joulujuhlaan lukemaan omia joulurunojani. Juhlassa oli hyvä yhteys ja joulutunnelmaa. Juhlasali oli täynnä talon asukkaita, valoisan näköisiä kuulijoita. Seurakunnan diakonissat lukivat jouluevankeliumin suomeksi ja ruotsiksi. Lauloimme monia rakkaita toivottuja joululauluja haitarin säestyksellä. Talon henkilökunta, parikymmentä nuorta naista lauloivat ”En etsi valtaa loistoa”. Hyvin koskettava esitys, kun ajatteli heidän raskasta, kaiken antavaa, työtään. Eräs asukkaista lausui herkän runon ja muisteli äidin valmistamia jouluja. Nuoret tytöt soittivat joulumusiikkia kolmella viululla, moniääninen soitto oli suloista kuunneltavaa. Kaiken sitoi yhteen juontaja, jolta minäkin sain kutsun tulla lukemaan runoni. Liitän tähän yhden niistä, runo on vuodelta 2001, jolloin meillä oli musta joulu:

”Jouluaamu, musta maa, salaisuutta julistaa, on valo taivaasta tullut. Sydän, niin kuin musta maa, Jeesukselta toivon saa, kun kuulee kehotuksen: ”Käy minun joulupöytääni, on Sana minun ruokani ja armo joululahjani, sinulle valmistettu.” On ateria kiireetön. Jeesuksella aikaa on. Saa purkaa koko taakan. Ja Pyhä Henki kirkastaa ihmeistä joulun sanomaa: ”On Jeesus taivaasta tullut ja avunhuutoni kuullut”. Hän ottaa kaikki virheeni ja antaa armon lahjaksi ja minut Isään liittää. On minun pakko kiittää, tai sydän pakahtuu, kun muutos on niin suuri. On poissa musta muuri. Jeesus- valo rinnan täyttää. Se Isän rakkauden näyttää ja antaa joulurauhan”. Sain tämänkin runon lahjana Isältä. Se vain tuli, siihen ei ole tehty yhtään muutosta. Kiitos Jumalalle runon lahjasta!

Juhlan jälkeen olimme yhteisillä kahveilla suuressa ruokasalissa. Vilkas keskustelu ja iloiset ilmeet siivittivät kahvinjuontia. Oli iloinen yhteinen hetki. Tuli valoisa kuva vanhuudenpäivistä! Kodissa on turva ja yhteys sekä yksityisyys. Sain käydä erään ystävän kodissa, juhlan päätyttyä. Kaunis pieni, persoonallisesti sisustettu yksiö, jossa omat rakkaat kalusteet ja taulut, radio ja tv. Ystävä kertoi, että hyvä täällä on elää, ja sen uskoi, kun heitä katseli. Kiitos Jumalalle!

Tänä aamuna, 15.12.2009, ilolla Mummi

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Joulun yhteys

”Nyt loistaa kolmas kynttilä,
niin kirkas, kutsuva.
Oi kohta meille kuningas
jo syntyy tallissa”. Virsi 13, 3

On kolmas adventtisunnuntai. Jouluun on puolitoista viikkoa! Perheenäideillä on työtä kädet täynnä. Jos kokoonnutaan yhteiseen joulupöytään, ja haluaa itse valmistaa kaiken, käy joskus niin, että jouluna ei jaksa iloita edes yhteisestä ateriasta, saati rakkaiden ihmisten kohtaamisesta. Minä olen ollut tällainen kotiäiti. Huoneet piti siivota kaappeja myöten. Kodin piti olla kunnossa, kun isovanhemmat tulivat. Kun olin vain kotiäiti, uskoin, että en kelpaa, jos en tee kaikkea sääntöjen mukaan. Kodin piti olla jaulukoristeissa ja ruokaa piti olla perinteen mukaan. Eräänä jouluna puin tuntoni tällaiseen runoon:

”On kiire kolminkertainen
on kinkut, kakut, kalkkunat
on tortut, paistit, piirakat
on huoneet arkitomuiset
ja joulupukin tuomiset

Olen äiti joulukuussa

Jo maistuu kinkku suussa
Paino nousee sataan kiloon
mieli vaan ei yhdy iloon

On joulu juhla Jeesuksen
kiireessä unohdinko sen?

Onneksi elämä on opettanut, ettei joulurauha tule pölyttömästä kodista ja notkuvasta ruokapöydästä, vaan Jeesuksen läsnäolosta. Jeesus pukee meidät jouluun. Ilolla teemme sen, minkä katsomme tarpeelliseksi. Rauha sydämessä odotamme suurintaa juhlaamme, Vapahtajamme syntymäjuhlaa. Iloitsemme yhteisistä hetkistä ja laulutilaisuuksista ja valmistamme sydäntämme jouluun adventin sanomalla ja ehtoollisella. Siinä on joulu, ei siinä, että me touhuamme, vaan siinä, että Jeesus asuu meissä! Yhteys rakkaiden kanssa syntyy itsestään.

Tänä aamuna, 13.12.2009, ilolla Mummi

perjantai 11. joulukuuta 2009

Joulujuhla

Lähimmäiseni, tuon Sinulle terveisiä Lähimmäiskotiyhdistyksen joulujuhlasta, ilon ja rakkauden juhlasta! Seurakuntamme oli varustanut meidät kaikella tarvittavalla. Oli ihanat joulukukat, joululiinat, kynttilät, servetit ja pieni seurakuntasali, johon katoimme kaksi pitkää pöytää jouluruokailua varten. Kiitämme seurakuntaa!

Kun juhla alkoi, kaikki tuolit olivat täyttyneet juhlavieraista. Ensimmäisenä eteen astui reipas valkotukkainen tyttö, viisivuotias. Hän halusi laulaa meille joululaulun, tarhassa opitun, ja säesti itseään triangelilla. Voiko ihanammin joulujuhla alkaa! Lapsen kirkkaat silmät ja heleä ääni toi joulun lähelle. ”Enkeli taivaan”, virsi 21, johdatti meitä koko juhlan ajan. Kaikille rakkaita joululauluja laulettiin viulun ja pianon säestyksin. Pappimme puhui meille adventin ajasta, Vapahtajamme odotuksen ajasta, ja johdatti meidät jouluun. Jouluevankeliumin luki lähimmäinen, joka haluaa lukea sen juhlassamme vuosi vuoden jälkeen. Ystävät, joille Taivaanisä oli antanut runon, toivat sen yhteiseksi iloksemme. Toiset, laulunlahjalla siunatut, lauloivat meille joulua ja puheenjohtajamme rukoili kaikkien lähimmäistemme puolesta, että Jeesus siunaisi jokaisen joulun. Yhdessä nautimme seurakunnan emäntien keittämästä joulupuurosta ja torttukahvista. Iltamme päättyi ylistykseen: ”Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi ainoon Poikansa” ja Herran siunaukseen. Joulurauha ja kiitollisuus sydämissä läksimme koteihimme Vapahtaja oli läsnä ja siunasi meitä jokaista. Kiitos, joulun Herra!

”Enkeli taivaan lausui näin: ”Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan maan kansoille nyt tulevan. Herramme Kristus teille nyt, on tänään tänne syntynyt, ja tää on teille merkiksi: seimessä lapsi makaapi. Jo riennä katso sieluni, ken seimessä nyt makaapi: hän on sun Herras, Kristukses, Jumalan Poika, Jeesukses. Näin näytät esimerkilläs, ettei sun kelpaa edessäs ei kunnia, ei korskeus, ei valta, kulta, rikkaus. Ah, Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa. Ah, iloni jos sinuss´ ois, en unhottaa sua koskaan vois. Suo siihen apus armosta, niin kiitän aina riemulla. Nyt Jumalalle kunnia, kun antoi rakkaan Pokansa. Siit enkelitkin riemiuten veisaavat hälle kiitoksen.”.

Tänä aamuna, 11.12. 2009, ilolla Mummi

torstai 10. joulukuuta 2009

Ennustus laista ja evankeliumista

Lähimmäiseni, Sinä ja minä, emme tunne syntejämme, jos emme kuule totuutta itsestämme. Vasta syntinsä tunteva, voi tehdä niistä parannuksen, katua syntejään ja huutaa Vapahtajaa avuksi. Hän saa syntinsä anteeksi Jeesukselta, Vapahtajaltamme. Raamatussa puhutaan laista ja evankeliumista. Luvussa 59 Jesaja, Herran profeetta, pitää kunnon lain saarnan. Otan tähän muutamia jakeita ja toivon, että luet koko luvun: ”Ei Herran käsi ole lyhyt pelastamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan. Ei, vaan teidän rikkomuksenne erottavat teidät Jumalastanne. Teidän syntinne ovat saaneet hänet kääntymään pois, niin ettei hän teitä kuule, sillä teidän kätenne ovat veren tahrimat, teidän sormenne vääryyden saastuttamat, teidän huulenne puhuvat valheita ja kielenne kuiskii petosta… Heidän ajatuksensa ovat turmion ajatuksia, he jättävät jälkeensä tuhoa ja hävitystä. Rauhan teitä he eivät tunne, oikeus ei johda heidän askeliaan. He astelevat mutkaisia polkuja- joka niitä kulkee, ei saavuta rauhaa”.

Samassa luvussa Jesaja ennustaa sen, että lain saarnasta seuraa synnintunto ja ihminen katuu syntejään. Luvun lopussa on lupaus Vapauttajasta, Herran Hengestä, joka avaa Jumalan Sanan ja lupaus sukupolvien pelastuksesta: ” Mutta Siioniin Herra tulee vapauttajana, Jaakobin jälkeläisten luo lunastajana, kun he luopuvat rikkomuksistaan, sanoo Herra. Herra sanoo heille: ”Tämä on minun lupaukseni: ei väisty minun henkeni sinun yltäsi eikä katoa minun sanani, jonka olen suuhusi antanut, ei sinun suustasi, ei jälkeläistesi eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta, sanoo Herra, ei nyt eikä milloinkaan”. Luvussa 60 Jesaja ennustaa valosta, jonka tuleva Vapauttaja tuo ja lupauksista: ”Minä asetan sinun hallitsijaksesi rauhan ja valtiaaksesi oikeuden. Ei kuulla enää väkivallasta sinun maassasi, ei tuhosta eikä turmiosta sinun rajojesi sisällä. Minun apuni on sinun muurinasi ja minun ylistykseni sinun portteinasi”:

Sitten tulee luku 61, jossa Herran voideltu, Jeesus Vapahtaja, tuo ilosanoman ja pelastuksen, jokaiselle katuvalle. Olen kirjannut luvun alun eilisen tekstin loppuun. Näet sen sieltä. Me 2000- luvun ihmiset tiedämme, että Jeesus on valomme ja rauhamme, niin kuin Jesaja tässä ennustaa.Hän antaa katuvalle kaikki synnit anteeksi. Meidän suureksi iloksemme Jumala lupaa pelastuksen myös perhekunnillemme. Kuinka voisimme kyllin kiittää Isäämme ja Jumalaamme siitä, että Jeesus on sydämemme valo tänäkin jouluna!

Tänä aamuna 10.12. 2009, ilolla Mummi

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Ennustus masennuksen Parantajasta

Lähimmäiseni, eilen löysin Jesajan luvun 61, ennustuksen siitä, että Jeesus antaa ilon. Kun luin sen tänään uudelleen, tein uuden löydön. Jesaja mainitsee kolmannessa jakeessa sanan masennus, joka tänä päivänäkin pitää otteessaan monia ihmisiä. Tuleva Messias, Jumalan voideltu, meidän Vapahtajamme, Jeesus Kristus, antaa ”ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan”! Lähimmäiseni, minä olen elänyt todeksi sen, että Jeesus vaihtaa masennuksen vaipan ylistyksen viittaan.

Elin vuosia elämästäni masennuksen vankilassa. Ruumiini toimi, tein työni kotiäitinä, mutta elämänilo oli poissa. Itsetuntoni oli kateissa. Elin, vaikka en tuntenut eläväni. Kun Jeesus tuli, Hän rakasti minut omaksi itsekseni. Luin Raamatusta, että olin Jumalan luoma ja Hänen rakkautensa kohde. Pyhä Henki antoi tiedon, että Jeesus rakastaa minua niin paljon, että kuoli puolestani ristillä. Jeesus vei minut Isän syliin lepäämään. Rukouksessa kohtasin rakastavan Isän, joka puhui minulle lohdutuksen ja rohkaisun sanoja. Pyhä Henki johdatti värien maailmaan. Maalaaminen, josta olin nuorena unelmoinut, rohkaisi minua. Löysin ilon kotiaskareista, tavallisesta arjesta. Ymmärsin, että rakkaani ovat Jumalan lahja minulle. Löysin paikkani Jumalan seurakunnassa. Tästä Jeesuksen antamasta lahjasta halusin kertoa muillekin, vaikka olin vuosia pelännyt ihmisiä. Halusin ylistyskuoroon kertomaan Jeesuksen rakkaudesta. Näin Jeesus antoi minulle ylistyksen viitan!

Kirjaan tähän Jesajan luvun 61 alun uudesta käännöksestä. Kuuntele, rakas Lähimmäiseni, kuinka todesti Jesaja ennustaa meidän Vapahtajastamme 700 vuotta ennen Hänen syntymäänsä, jakeet 1-3: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumala antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen Hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa”.

Tänä aamuna, 9.12.2009, ilolla Mummi

tiistai 8. joulukuuta 2009

Jesaja ennustaa ilon Herrassa

Jesaja 61 jakeet 10-11 kuuluvat näin: ”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niin kuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. Sillä niin kuin maa tuottaa kasvunsa ja niin kuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden”.

Jumala antaa ilon Herrassa niin, että sen kaikki näkevät! Kun Jumalan armo ja rakkaus on kohdannut ihmisen, hänen muotonsa muuttuu. Pelastuksen ilo Herrassa saa hänet kukoistamaan niin kuin koruillansa koristettu morsian tai kantamaan juhlapäähinettä niin kuin pappi ja kiittämään Jumalaansa, tietää Jesaja jo 700 vuotta ennen Vapahtajan syntymää. Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa on niin ihmeellinen asia, että jokaisen pitää kokea se henkilökohtaisesti. Kun elämänsä vanki kohtaa Vapauttajansa, hän todella osaa nauttia vapaudestaan ja kapsahtaa Vapauttajansa kaulaan kiitollisena vapaudestaan. Sillä vapauteen ja rauhaan Jeesus meidät vapauttaa! Jumalan lapsi laulaa ilossaan: ”Kiitos Sinulle Taivaallinen Isäni, että lähetit Poikasi maailman pelastamaan meidät kaikki synneistämme! Kiitos, Jeesus, että vuodatit kalliin veresi ja teit meistä Jumalan lapsia ja perillisiä. Haluan kiittää ja ylistää Sinua Vapahtajani kaiken elinaikani, sillä Sinä ole minulle elämä ja autuus! Kiitos, että Sinä pelastat myös perhekuntani!” Runokielin ylistää Julius Krohn psalmin 34 pohjalta 1886:

”Herrasta veisaa kieleni, ylistää armoansa, ei unohtaa voi sieluni hyviä tekojansa. Kun etsin niin hän vastasi, ja nöyrät kiitosvirttäni iloiten kuuntelevat. Ne jotka Herraa etsivät, löytävät lohdutuksen, ja jotka häntä pelkäävät, ne saavat varjeluksen. Ja ahdingonkin aikana on heillä rauhaa, iloa, kun Herra heitä hoitaa. Kasvoihin Herran katsokaa, ne loistaa suloisesti, ja hyvyyttänsä maistakaa, se vuotaa iäisesti. On autuas se ihminen, ken elää Herraan turvaten. Ei mitään silloin puutu”. Virsi 340.

Tänä aamuna, 8.12.2009, ilolla Mummi

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Itsenäinen Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle, Lähimmäiseni! On suuri etuoikeus olla suomalainen. On Jumalan ihme, että pienen maamme miehet ja naiset jaksoivat kestää kaiken sen kurimuksen, mikä sota-aikaan sisältyi ja maamme säilytti itsenäisyytensä! Päättäjät pyysivät viisautta Jumalalta. Presidentti ja hänen puolisonsa kehottivat kansaa rukoilemaan. Kun hätä oli suuri, koko kansa huusi Jumalan puoleen. Äiti, jonka kaikki pojat olivat rintamalla, eli jatkuvassa pelossa, mitä uutisia tänään tulee. Ei siinä auttanut muu, kun jättää kaikki Jumalan käteen, että jaksoi jokapäiväiset työt. Vaimo, jonka mies oli rintamalla, rukoili, että Jumala varjelisi. Me lapsetkin rukoilimme ja juoksimme viemään viestiä puhelimen äärestä tärkeisiin solmukohtiin, jossa yhteys oli poikki. Lotat hoitivat haavoittuneita sairaalahenkilökunnan apuna. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen yhteisen isänmaan puolesta. Kiitos Jumalalle, että Hän yhdisti meidät sodan vuosina.

Tiedämme, että itsenäisyyden hinta oli kova. Monista perheistä useampikin poika jäi rintamalle. Minunkin vanhin veljeni hävisi niin, ettei tuntolevyäkään löytynyt. Äiti kyseli vuosia, eläisikö hän jossain invalidina, mutta mitään tietoa ei saatu. Suuri osa miehistä haavoittui ja on elänyt lopun elämänsä vammoista kärsien. Terveenä palanneet ovat nähneet sotaunia väsymiseen asti. Suru on ollut mittaamaton, mutta Jumala on ollut kanssamme, Hän on hoitanut haavamme. Meillä kaikilla on suuri kiitollisuus sodassa palvelleita kohtaan. Ilman heidän uhriaan, meillä ei olisi itsenäistä isänmaata, jota tänään juhlimme. Liputuksin kynttilöin ja kiitosrukouksin haluamme Isänmaatamme siunata! Suokoon Luoja, että tänä päivänäkin maamme päättäjät turvaavat Jumalaan ja kansamme toimisi yhteishengessä itsenäisen isänmaamme parhaaksi.

”Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana. On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on. Sä turvaa maamme vapaus, sen kansalle suo viisaus. Suo armokaste maille sen ja sydämihin ihmisten. Sä autoit valoon tämän maan kuin kedon kukan ummustaan. sen varttua suo valossas ja hoida sitä armossas. Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua, ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen”. Virsi 577 säkeistöt 1,3,7,8 ja 9

Tänä aamuna, 6.12.2009, ilolla Mummi

lauantai 5. joulukuuta 2009

Ystävät rakkaat

Kiitos Jumalalle hyvin nukutusta yöstä! Kiitollisuus täyttää sydämeni muutenkin. Eilen oli nimipäiväni ja kymmenet ystävät onnittelivat ja toivottivat Herran siunausta tekstiviestein ja puhelinsoitoin, kortein ja kukkasin. Kuinka onnellinen olenkaan, kun minulla on tällainen ystävien pilvi ympärilläni. Parhain ystäväni, Jeesus Vapahtajani, on heidät minulle antanut. Jumala, joka on minut nimeltä kutsunut, ja Pyhä Henki, joka sydämet yhdistää, on kestävän ystävyyden vahvistanut. On onnellista, että minulla, joka olen kohta satavuotias, on kaikenikäisiä ystäviä, joita saan siunata ja muistaa Isän edessä päivittäin. Eilen he minut rakkaudellaan ympäröivät. Kiitän heistä kaikista!

Kun Jeesus eli maan päällä, Hänelläkin oli ystäviä. Eräs hänen ystävistään oli Lasarus, Martan ja Marian veli. Eräänä päivänä Jeesukselle tuotiin tietoa, että Lasarus oli sairaana. Sisaret olisivat halunneet, että Jeesus olisi tullut heti parantamaan hänet, mutta Hän viipyi vielä muutaman päivän. Jeesus tiesi, että Hän herättäisi Lasaruksen kuolleista, jotta ihmiset uskoisivat, että Hänellä on Jumalan voima. Kun Jeesus opetuslapsineen tuli Betaniaan, Lasarus oli ollut kuolleena jo neljä päivää. Jeesus sanoi surevalle Martalle nuo meillekin lohdulliset sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”. Kun Jeesus näki Marian itkevän, Hänkin itki. Sitten he menivät haudalle. Jeesus käski ottaa kiven pois haudan suulta ja Hän huusi suurella äänellä: ”Lasarus, tule ulos!”. Lasarus tuli ulos haudasta vielä siteisiin käärittynä. Jeesus sanoi heille: ”Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä”. Tämä tunnusteko sai monet uskomaan Jeesukseen, mutta ylimmäinen pappi, Kaifas, keksi, että Jeesus on surmattava. Lähimmäiseni, voit lukea tämän voimallisen tapahtuman Johanneksen evankeliumin yhdennestätoista luvusta. Sana antaa Sinullekin uskon.

”Yksinkertaisesti myös auta sanaas kuulemahan, tunnustamaan suuret työs, sinuun, Herra, uskomahan. Ken ei tunne haavojasi, ei hän ole seuraajasi. Liitä sinuun lähemmin, pysy, Jeesus, keskellämme. Armon tuuli suloisin virvoittakoon mieliämme. Sido yhteen sydämemme yhdessä sua huutaaksemme”. Virsi 202, säkeistöt 4 ja 5.

Tänä aamuna, 5.12.2009, ilolla Mummi

torstai 3. joulukuuta 2009

Taivasten valtakunta

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kuusi nukuttuani yhdeksän tuntia. Kiitos Taivaanisälle, joka levon antoi! Toivottavasti Sinäkin sait riittävän yöunen! Joulukuu on hyvällä alulla. Pakkasta on seitsemän astetta. Tämä on lupaus valkeasta joulusta! Kun avaan ulko-oven, edessäni on täysikuu, jonka ympärille sumu maalaa keltaisen, punaisen ja vihreän renkaan. Ilo silmille! Luoja leikkii väreillä!

Olet varmaan huomannut, että Jeesus puhuu vertauksilla. Tänään minulle avautuu Matteuksen 20. luku. Luvun alussa on vertaus viinitarhan työmiehistä: ”Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa”. Kun hän näki joutilaita miehiä päivän mittaan, hän lähetti heidät kaikki töihin viinitarhaansa. Toiset aloittivat työnsä kolmannen hetken vaiheilla, toiset kuudennen, toiset yhdeksännen ja viimeiset yhdennentoista hetken vaiheilla. Kun ilta tuli, käski viinitarhan herra tilanhoitajan maksaa palkka, jokaiselle denari, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti. Ensin tulleet alkoivat napista, että heidän on saatava enemmän, kun ovat palvelleet koko päivän, mutta isäntä vastasi eräälle heistä: ”Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä, etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko sinun silmäsi nurja sen tähden, että minä olen hyvä? Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi”.

Tiedämme, että taivasten valtakunta on sisäisesti meissä. Se on rakkautta, iloa ja rauhaa Pyhässä hengessä. Se on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa. Se on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa. Se on sisäinen varmuus Kolmiyhteisen Jumalan jokapäiväisestä läsnäolosta ja huolenpidosta, sillä Jumala ei anna niin kuin maailma antaa. ”Palkka”, jonka kaikki Jumalan lapset saavat, on iankaikkinen elämä. Sekään ei ole palkka, vaan armolahja, jonka kaikki Jumalan lapset omistavat jo täällä, ja perivät sen tämän elämän jälkeen Jumalan luona taivaassa Tuo Jeesuksen viimeinen lause käy toteen Golgatan ristillä, kun Jeesus pelastaa armoa anoneen ryövärin: ”Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa”. Lk. 23: 43. Iloitaan ja riemuitaan kaikki Jumalan lapset! Tule Sinäkin, joka et vielä Jeesusta tunne, sisälle taivastan valtakuntaan! Huuda Jeesusta elämääsi!

Tänä aamun, 3.12.2009, ilolla Mummi


!

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Kulmakivi

Jeesus on Jumalan tahdon lähettiläs meidän sydämissämme! Me, jotka Häneen uskomme, tiedämme, että Hän on Kulmakivi, Hän on Kallio, Hän on Elämän Perusta!

Matteuksen evankeliumin luvussa 21 kansa laulaa Jeesukselle Hoosiannaa: ”Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa”. Kansa levitti tielle vaatteita ja palmunlehviä ja lauloi Jeesukselle, joka ratsasti aasilla Jerusalemiin. Kaupungissa Jeesus meni pyhäkköön. Hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat tavaraa, ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Jeesus moitti heitä: ”Kirjoitettu on: Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi, mutta te teette siitä ryövärien luolan”. Luvun lopussa Jeesus kertoo vertauksen perheenisännästä , joka vuokrasi viinitarhansa viinitarhureille. Kun hän lähetti palvelijoitaan perimään hänelle tulevat hedelmät, he tappoivat heidät. Viimein hän lähetti oman poikansa hakemaan hänelle kuuluvat hedelmät, mutta he tappoivat hänetkin. Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille, jotka olivat paikalla: ”Ettekö ole lukeneet kirjoituksista: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme. Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä, ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa”.

Elämme 2000 lukua jälkeen Jeesuksen Kristuksen syntymän. Aloitamme uutta kirkkovuotta. Suomessakin vuosi kulkee kirkollisten juhlien mukaan: joulu, Jeesuksen syntymä, pääsiäinen, Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus, helatorstai, Kristuksen taivaaseenastuminen, Helluntai, Pyhän Hengen vuodattaminen, juhannus, Stefanuksen muistojuhla ja pyhäinpäivä. Suurimmalle osalle suomalaisista nämä juhlapäivät eivät merkitse mitään. Se on haaste ja rukousaihe meille Jeesuksen seuraajille. Tässä käy toteen Jeesuksen sana: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme”. Huomaat, Lähimmäiseni, että olemme etuoikeutettuja, kantakaamme vastuumme Jeesuksen seuraajina: Kerrotaan ilosanomaa Jeesuksesta!

Tänä aamuna, 2.12.2009, ilolla Mummi

tiistai 1. joulukuuta 2009

Jumalan joululahja

”Avaja porttis ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi, kun itse Taivaan kuningas, sun tahtoo olla vierahas. Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, kun saapuu luokse syntisen. Hyvyyden Jeesus myötään tuo ja kaiken armon meille suo. Kruununsa on vanhurskaus ja valtikkansa laupeus. Hän tuskat tuimat sammuttaa, vaivoista meidät vapahtaa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Autuas kansa kaupunki, kun Jeesus saapuu Herraksi. On siellä rauha, rakkaus ja uusi toivo, uskallus. Hän tullessansa armon tuo ja avun neuvoillansa suo. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Avaja porttis ovesi, valmista hälle itsesi. Sun lamppus olkoon palava ja valvo, Herraas odota. Hän saapuu riemusaatossaan ja sinut kruunaa armollaan. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Käy, Herra Jeesus, luokseni, tee sydämeeni majasi. Se täytä, Jeesus, armolla ja asu aina minussa. Taivaaseen minut johdata, luonasi anna riemuita. Jo kohta Herra saapuukin. Niin aamen, Jeesus, rakkahin”.

Tämä adventin virsi 2 olkoon meidän rukouksemme nyt joulun aikaan! Ajattele, Lähimmäiseni, Georg Weissel on kirjoittanut tämän virren sanat vuonna 1642, ja kuinka ajankohtaiset ja ihanat ne ovat meidänkin korvillemme 2000 luvulla! Vuosi vuoden jälkeen me saamme odottaa Joulun Herraa, joka kruunaa meidät armollaan ja laupeudellaan. Vuosi vuoden jälkeen saamme valmistaa itsemme Vapahtajallemme, että saamme kokea oikean joulun, Jumalan Pojan syntymäjuhlan. Hän tulee sydämeemme. Hän pesee sen puhtaaksi kaikesta vääryydestä ja täyttää sen rauhalla, rakkaudella ja ilolla! Riemumielin voimme yhtyä virren säkeeseen: ”Nyt olkoon kiitos Jeesuksen kun saapuu luokse syntisen”.

Kun luin Jesajan ennustuksia tänä aamuna, löysin kultajyvän, jonka kirjaan tähän. Se on Jumalan sana, sanottu 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymäpäivää: ”Sillä näin sanoo Korkea ja ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi”. Jesaja 57: 15. Siinä on meille särjetyille joululahja Taivaalliselta Isältämme. Kiitetään ja Ylistetään Häntä, joka rakastaa meidät eläviksi Jeesuksessa Kristuksessa!

Tänä aamuna, 1. 12. 2009, ilolla Mummi