Rakas Lähimmäiseni, ymmärrämmekö me, että Jumalan siunaus kantaa meitä? Jos päästämme katkeruuden sydämeemme, tulee väsymystila. Minä kuuntelin eilen, kuinka 56-vuotias nainen tuli terveeksi, kun aivotulppa liuotettiin pois. Minun 76-vuotiaalle miehelleni sitä ei tehty. Luulin jo päässeeni katkeruudestani, onhan siitä kulunut jo kohta viisi vuotta. Eilen ystäväperheen kanssa ulkona istuessani päästin katkeruuden ulos: "Jos Teuvokin olisi hoidettu, hän istuisi kanssamme tässä kesäpöydässä." Ystävien lähdettyä lamaannuin ja itkin lohduttomasti. Onneksi ystävä rukoili puolestani ja Jumalan siunaus palasi! Minun on ymmärrettävä, että Jumala halusi Teuvon luokseen! "Tyydy sielu Herran tahtohon!" virsi 356.
Juha Vähäsarjalla on tähän hyvä sana tänään: "Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa." Ef. 1:3.
"Siunaus on jotain muuta kuin onnen tunne. Siunaus pitää sisällään elämän tappiot ja sairaudet ja taakat, nekin, joita meidän on kannettava kenties elämämme loppuun saakka. Siunaus on sitä, että meitä ei hylätä minkään taakan tai minkään muun vaikeuden takia. Ja siunaus on tietysti sitäkin, että saamme ottaa hyvää Isän kädestä. jos Hän on sitä meille antanut. Jos me saamme hyvää, on se annettu siksi, että antaisimme sitä eteenpäin toisille tarvitseville. Siunaus ei ole lupaus taakattomasta elämästä ja vaelluksesta. Ei totisesti. Mutta siunaus on pettämätön lupaus: "Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.Olet arvokas minun silmissäni, olet kallis ja rakas."
Kiitos, rakas Jumala, siunauksestasi Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Vapahtajassamme! Aamen.
Tänä aamuna, 31.8.2015, rakkaudella Mummi.
Kuva: Erik Lehtinen, siunaava käsi.