maanantai 29. marraskuuta 2010

Jeesus saapuu

Rakas Lähimmäiseni, pitkästä aikaa olen saanut nukkua koko yön. On tullut luottamus Jumalan mahdollisuuksiin! Saamme vielä jonain päivänä elää yhdessä mieheni kanssa omassa kodissamme. Kiitos Jumala, että Sinulle on kaikki mahdollista!

Ulkona on paukkuva pakkanen. Mittarimme näytti kello kuusi -21,1. Tuleekohan tästä talvesta vielä ankarampi kuin viime talvesta? Herra armahda meitä. Anna meidän selvitä lumesta ja pakkasesta!

Eilen olemme saaneet laulaa Hoosiannaa, Jeesus auta, Jeesus armahda! On alkanut adventin aika. Odotamme Jeesuksen syntymäpäivää kokonaisen kuukauden. Anna Isä meille se armo, että odotamme sitä Jeesuksen kanssa. Iloitaan siitä, että Jeesus valmistaa meitä ymmärtämään sen suuren rakkauden, joka Hänellä on jokaista ihmistä kohtaan. Iloitaan siitä, että Jeesus valmistaa meitä, jotka Hänet tunnemme, kertomaan ystävillemme ja rakkaillemme Jeesuksesta, tiestä, totuudesta ja elämästä tätä elämäämme varten. Iloitaan siitä, että Isä ja pyhä Henki on kanssamme tässä odotuksessa ja meillä on kaikki Jumalan mahdollisuudet nähdä lähimmäisemme ja auttaa heitä elämään joulujuhlansa Jeesuksen, joulun Herran kanssa. Auta ja armahda meitä, Jeesus!

”Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi, kun itse taivaan kuningas sun tahtoo olla vierahas. Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Hyvyyden Jeesus myötään tuo ja kaiken armon meille suo. Kruununsa on vanhurskaus ja valtikkansa laupeus. Hän tuskat tuimat sammuttaa, vaivoista meidät vapahtaa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Autuas kansa kaupunki, kun Jeesus saapuu Herraksi. On siellä rauha, rakkaus ja uusi toivo, uskallus. Hän tullessansa armon tuo ja avun neuvoillansa suo. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Avaja porttis ovesi, valmista hälle itsesi. Sun lamppus olkoon palava ja valvo, Herraas odota. Hän saapuu riemusaatossaan ja sinut kruunaa armollaan. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Käy Herra Jeesus luokseni, tee sydämeeni majasi. Se täytä, Jeesus armolla ja asu aina minussa. Taivaaseen minut johdata, kanssasi anna riemuita. Jo kohta Herra saapuukin. Niin, aamen, Jeesus rakkahin. Virsi 2.

Tänä aamuna, 29.11.2010, rakkaudella Mummi

lauantai 27. marraskuuta 2010

Montun pohjalla

Rakas Lähimmäiseni, kun heräsin kello kolme, kuulin sanat: ”Niin alhaalla kenkään ei kulje, ettei siellä Jeesus ois”. Nuo ovat hengellisen laulun alkusanat, mutta en muista enempää. Valpastuin heti, sillä oli pakko lähteä kirjoittamaan Sinulle, joka tarvitset näitä sanoja.

Rakas Jumala, Sinä näet ahdistuneen ihmisen, joka on epätoivoinen, sairas yksinäisyydestä, turvattomuudesta ja syyllisyydestä. Hän on montun pohjalla, eikä löydä tietä ulos. Lähetä, rakas Jumala, Poikasi Jeesus Kristus, tämän ystävän luo. Kiitos Jeesus, Vapahtaja, että Sinä etsit eksyneitä, sairaita ihmisiä, jotka odottavat parantajaa. Kiitos, Jeesus, että voit jokaisen parantaa, nostaa montun pohjalta ylös Isän syliin! Sinä olet maksanut lunastusmaksun Golgatan ristillä. Pyhä veresi on vuotanut maahan jokaisen ihmisen edestä, joka on syntynyt tähän maailmaan ja tarvitsee parantajaa. Sinä Jeesus voitit kuoleman, ettei yksikään kuolisi yksinäisyyden, turvattomuuden ja syyllisyyden tähden, vaan saa avun Kolmiyhteiseltä Jumalalta. Sinä, Jeesus, annat uuden elämän, jossa Isä, Poika ja Pyhä henki ovat läsnä ja johdatat seurakuntayhteyteen. Sinä parannat sairaan ja armahdat syntisen ja viet hänet iankaikkiseen elämään tämän elämän jälkeen. Ole Ylistetty, Jeesus, meidän Vapahtajamme!

”Jeesusta nyt Golgatalle lähtekäämme seuraamaan. rientäkäämme ristin alle Vapahtajaa kuulemaan. Sielun parhaan ystävän viime sanaa seitsemän olkoot aina muistoissamme, ristin tiellä voimanamme. Jeesus, sinun otsaltasi tihkuu tuska verinen. Silti huomaat piinaajasi, säälit heitä rukoillen: ”Anna heille, Isäni, pahat teot anteeksi!” Rukoilethan auttajani, näin myös minun puolestani. Tunnet tuskat lähimpäisi, tiedät neuvon murheeseen, etteivät he yksin jäisi, annat heidät toisilleen: ”Äiti, katso poikasi!” ”Poika katso äitisi!” Auta, että turvan saisin, turvatonta armahtaisin. Sitten käännyt suloisesti ryövärille vastaamaan: ”Tänään sinut totisesti paratiisiin saatetaan!” Minuakin armahda, katumus suo oikea, ole kuolinhetkelläni toivoni ja elämäni. Eeli, lama sabaktani!” vaivoissasi valitit,
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Jeesus tuskan hetkellä ole aina lähellä, että yksin jäädessäni sinut löydän, ystäväni. Voimiesi vaipuessa hiljaa huokaat: ”Janottaa!” Silloin miesten pilkatessa tuodaan juomaa katkeraa. Vapahtaja, minua helteessäni virvoita. Janossani tuskan tiellä älä lohdutusta kiellä. Kaiken kestät puolestamme. Vanhurskaana kärsien kuolet syntiuhrinamme, Jumala ja ihminen. Sanot: ”Se on täytetty!” Lunastus on päätetty, maailma on vapahdettu, Isän kanssa sovitettu. Herra Jeesus, kuollessasi huudat Isään turvaten vielä viime voimillasi halki suuren pimeyden: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!” Minullekin turva anna, kotiin käsissäsi kanna.” Virsi 66

Tänä aamuna, 27.11.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 23. marraskuuta 2010

Jumala kantaa

Rakas Lähimmäiseni, on vierähtänyt kokonainen viikko siitä, kun Sinulle kirjoitin. On tullut talvi. Pakkasta on tänään 6,6 astetta. Talvi on riisunut juhlapukunsa, jota se eilen kokeili. Kun katselin huurteisia puita eilen Keskussairaalan viidennen kerroksen ikkunasta, näky oli silmiä hivalevän kaunis. Jumalan maailma on ihmeellinen.

Turvallinen, rakas, puolisoni sairastui äkisti. Vasta eilen tuli luottamus siihen, että voimat palaavat ja hän pääsee luokseni kotiin. Olen tuntenut, kuinka paljon puolestamme on rukoiltu. Kiitos kaikille rukoilijoille! Olen tuntenut Jumalan siunausta Sanan äärellä ja rukouksessa, mutta mielessä on ollut koko ajan huoli puolison voinnista. Omat poikamme ovat tukeneet ja olleet läsnä. Kiitos heille! Mieheni on Jumalan kädessä! Häntä hoidetaan hyvin sairaalassa. Nyt kysytään voimia minulta, että jaksan kiittää, niin kuin on Jumalan toive: ”Kiittäkää joka tilassa.”

”Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. Kiitos sulle kirkkahista keväisistä päivistä. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä. Kiitos että rukoukset monet monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä. Kiitos kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi. Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi. Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä. Kiitos päivän paistehesta niin kuin pimeydestä. Kiitos sulle taisteluista, rististäkin Jumalain. Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.” Virsi 341

Tänä aamuna, 23.11.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 16. marraskuuta 2010

Tyhmät ja viisaat neitsyet

Rakas Lähimmäiseni, viime sunnuntain saarnateksti oli tuttu Jeesuksen vertaus kymmenestä neitsyestä, jotka lähtivät ylkää vastaan. Matt. 25: 1-13. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Me kaikki, jotka odotamme Jeesuksen paluuta, olemme kuin nuo Jeesuksen vertauksen neitsyet. Ymmärtäväisillä on nyt aika valmistaa lamppunsa kuntoon, tutkia Jumalan sanaa, kuunnella puhdasta opetusta, ja kulkea Jeesuksen seurassa Pyhän Hengen kanssa. Tässä ajassa on omistettava usko Jeesukseen Kristukseen, meidän Vapahtajaamme. Tässä ajassa on opittava tuntemaan rakastava Jumala, jonka turviin vain Jeesus voi omansa johdattaa. Nyt on aika, hoitaa uskon lamppu kuntoon kun vielä elämme. Nyt on aika kertoa kaikille tietämättömille, että Jeesus Kristus, Vapahtajamme, on meidän pelastajamme. Hän on antanut henkensä meidän edestämme. Hän on voittanut kuoleman, että me saamme elää. Jeesus on meidän Ylkämme, Häntä seurakunta odottaa!

Me sanomme, että Jeesus tulee pian! Mutta entä, jos Ylkä viipyy? Entä, jos sana vääristyy ja sitä ei opeteta enää oikein? Entä, jos yö pimenee? Silloin tarvitaan kaikkia viisaita neitsyitä palavine lamppuineen. Silloin tarvitaan pitkiä kulkijoita, joiden lamput valaisevat Kristuksen piikkikruunun. Silloin tarvitaan kirkkaita lamppuja valaisemaan Kristuksen vertavuotavan kylkihaavan ja todistajaa kertomaan, että kuolemaan saakka Jumalan Poika meitä rakasti. Myös alhaalla kulkevat, varreltaan vähäiset, ovat tärkeitä todistajia, koska he valaisevat Vapahtajan lävistetyt kädet ja jalat, ja todistavat, että meidän tähtemme Jeesuksen kädet ja jalat ristillä runneltiin, että me pääsisimme Isän luo, iankaikkiseen elämään. Pimeässä yössä vain Jeesus on Valkeus, Hän on elävien Vapahtaja, Jeesus Kristus.

Vertauksen mukaan tyhmille neitsyille Jeesus sanoo: ”Totisesti, minä sanon teille; minä en tunne teitä.” Kaikille eläville Jeesus sanoo: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

Tänä aamuna, 16.11,2010, rakkaudella Mummi

maanantai 15. marraskuuta 2010

Päivän mannna

Room. 8:17

Jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös
kirkastuisimme. Kuinka suurta onkaan, ettei ihminen seuraa himojaan,
vaan vastustaa niitä vahvassa uskossa ja kärsien. Maailmassa pidetään
suurena aateluutena, kunniana ja ihanuutena sitä, että joku on mahtavan
ja kuuluisan kuninkaan tai keisarin lapsi. Vielä ylevämpää olisi
kerskata olevansa ylimmän enkelin poika.

Mitä tämä kaikki kuitenkaan on sen rinnalla, että itse Jumala on
valinnut ja nimittänyt ihmisen ylhäisen jumalallisen majesteetin
lapseksi ja perilliseksi. Tämä lapseus ja perintö tuo näet todella
mukanaan suuren, sanomattoman kirkkauden ja rikkauden, vallan ja
kunnian, ohi kaiken sen, mikä on taivaissa ja maan päällä.

Pitäisihän tämän kunnian opettaa meitä vihaamaan tätä maailmallista,
synnillistä elämää ja kaikin voimin sitä vastustamaan. Sen tähden meidän
pitäisi luopua kaikesta ja kärsiä kaikki mitä ihminen voi kärsiä. Se ei
kuitenkaan mahdu ihmissydämeen. Se kunnia ja ihanuus, johon meidät
Kristuksen kanssa kerran korotetaan, on verrattomasti kaikkia
ajatuksiamme ylempi. Siitä pyhä Paavali kirjoittaa: Minä päätän, että
tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen
kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Rakas Lähimmäiseni, liitän tähän Päivän mannan, joka on Lutherin "Mannaa Jumalan lapsille" kirjasta. Nukuin liian kauan tänä aamuna. Herra siunatkoon päiväsi!

Tänä aamuna, 15.11.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Ajatuksia isänpäivänä

Tänään on isänpäivä ja lepopäivä. Lähimmäiseni, meillä kaikilla, jotka elämme, on suuri ilo siitä, että meillä on, tai on ollut isä ja äiti, ja että he ovat sallineet meidän syntyä tähän maailmaan. Vielä suurempi ilo meillä on siitä, että Taivaallinen Isämme on meitä rakastava Isä, joka tietää kaikki tarpeemme ja auttaa meitä aina, kun Häntä avuksi huudamme.

Kuuntelin ja katselin äsken nuoren isän musiikillisen ohjelman, jossa hän pohdiskeli elämäänsä isänä ja ylisti Taivaallista Isää kaikesta siitä, mitä hän on Isältä saanut, kun saa elää isänä omille lapsilleen ja elää Taivaallisen Isän lapsena. Hän lausui ilonsa siitä, että vanhemmat eivät tehneet aborttia, silloin 70-luvulla, vaan adoptoivat hänet, kun eivät voineet itse pitää lastaan. Ohjelma oli rehellistä kiitosta ja palvomista Taivaallisen Isän edessä, ajatuksia antava isänpäivän avaus, kiitos siitä!

Toivottavasti kaikki isät saavat kokea iloa siitä, että he ovat isiä. Me äidit olemme avainasemassa, jos isien lapset eivät ehdi tai pääse pitkien matkojen takaa isien iloksi. Ehkä meillä on aikaa valmistaa hyvää ruokaa ja hemmotella miehiämme monin tavoin isänpäivän kunniaksi, he ansaitsevat sen. Yhdessä voimme kiittää Taivaallista Isää siitä, että Hän pitää meistä huolta joka päivä Jeesuksen tähden. Hän tietää päiviemme määrän ja kutsuu meidät iankaikkiseen elämään tämän elämän jälkeen. Isän rakkaus on elämämme suola, isänpäivän suuri kiitoksenaihe!

”Hyvä Jumala, kiitän kodista, omaisista, perheestämme, Sinulta on elämämme. Kaikki rakkaani ovat lahjaasi. Herra opeta, että kotona, kuuntelemme toisiamme, iloitsemme onnestamme, emme riitele, turhaan kiistele. Anna voimia oikein toimia. Silloin meillä jokaisella kotona on hyvä olla eikä minua mikään pelota. Suojaa kotia, meitä kaikkia. Pyydän, Herra, viisautta, ystävyyttä, rakkautta Anna yhdessä meidän pysyä.” Virsi 471

Tänä aamuna, 14.11.2010, rakkaudella Mummi

lauantai 13. marraskuuta 2010

Jumala varustaa

Rakas Lähimmäiseni, 1990-luvulla, eräänä valvottuna yönä, Herra alkoi puhua minulle. Kirjoitin sanat ylös. Kirjaan ne tähän, sillä uskon, että Sinäkin, Ystäväni, tulet niistä siunatuksi:

”Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Niin kuin puu imee maasta ravinnon, niin sinä saat ravintosi minun kauttani, Viinipuun kautta. Sinulla ei ole juuria itsessäsi. Sinä saat ravintosi minulta, Herraltasi, siihen työhön, johon minä lähetän sinut valtakunnassani. Minun valtakuntani on niiden tykönä, jotka saavat voimansa minusta. Kallista korvasi minun puoleeni ja minun lasteni puoleen. Kuuntele, kuuntele. Lohduta minun lapsiani ja kerro heille rakkaudestani, Minä varustan sinut. Ole turvallisella mielellä, minä tunnen sinut, minä annan sinulle soveliaan tehtävän. Seuraa minua!”
Oli siunattu hetki kirjoittaa ylös näitä rohkaisun ja lohdutuksen sanoja. Herra antoi sydämeen riemun, saman riemun ja ilon kuin armon kokemisessa. Ymmärsin asian niin, että Jeesus armahti minut ja hyväksyi työkaverikseen nämä sanat antaessaan. Kiitos ja ylistys Isän rakkautta ja Jeesuksen hyväksyvää armoa kohtaan ei tahtonut loppua sinä yönä. Ota, Ystävä, nämä sanat ilolla vastaan omaan elämääsi. Herra on kanssasi.
Samana yönä sain sanan työyhteydestä. ”Minun Pyhä Henkeni yhdistää teidät. Minä olen rauhan ja rakkauden Henki, minä vaikutan sydämessä. Minun Henkeni asuu minun omieni sydämessä. Vaali Pyhää Henkeä sydämessäsi. Jätä yhteys minun huolekseni. Kuuntele minun ääntäni ja seuraa minua. Ystävyys on lahja minulta. Minun omani ovat sinun ystäviäsi, sinä tunnet heidät, kuuntele sydäntäsi. Kulje minun yhteydessäni!”
Kun avasin Raamatun nämä sanat kuultuani, avautui Fil. 2: 5-11. ”Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti.” Kiitos, Jeesus, rakkaudestasi, anna minulle nöyrä mieli!

Tänä aamuna, 13.11.2010, rakkaudella Mummi

torstai 11. marraskuuta 2010

Armo Jeesukselta Kristukselta

Rakas Lähimmäiseni
Psalmi 51:3
Pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Tästä näemme, ettei
Daavid yritä itse sovittaa syntejään eikä etsi loukkoa, jossa hän
pyrkisi valmistamaan itseään armoon. Hän kiirehtii heti Jumalan luo ja
hänen laupeutensa turviin. Tämä laupeus on hänelle tuttu Jumalan
lupausten perusteella. Hänen sydämensä ja ymmärryksensä ei ole sitä
hänelle opettanut. Sillä kun synti on käsillä, järki pakenee Jumalaa
eikä voi korottautua kirkkaan selkeästi uskomaan, että syntinen voi
löytää armon ja laupeuden. Sitä taitoa me emme siis opi itsestämme vaan
Pyhän Hengen voimasta.

Sydämemme puutarhassa kasvaa kuitenkin monenlaisia ohdakkeita. Niinpä
ajattelemme: Voi, minä olen syntinen, mutta Jumala on pyhä ja vihastuu
minuun.

Tällaisia ohdakkeita emme pysty repimään irti omastatunnostamme.
Omatuntomme ei pysty kuvaamaan Jumalaa syntiselle hyväksi ja
armolliseksi. Vain Pyhä Henki voi sen tehdä, emme me. Se on hänen
lahjansa. Pyhän Hengen avulla Daavid purjehtii näiden vaarallisten
karien lomitse, pitäytyy Jumalan sanomattomaan laupeuteen ja sanoo:
Sinun laupeutesi on suuri, mutta minä olen kirottu syntinen, joka olen
elänyt ja yhä elän syntisesti. Koko elinaikanani en voi päästä synnistä.
Tunnustan siis sinulle syntini. Samalla tunnustan, että sinä olet
laupias ja että sinun hyvyytesi on kaikkia syntejäni suurempi.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Meillä on armoistuin, Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme. Jumala tiesi, ettemme selviä yksin tässä murheen maailmassa, sen vuoksi Hän lähetti rakkaan Poikansa maailmaan pelastamaan meidät synnin alaiset. Hän lähetti vielä Pyhän Hengen pitämään meidät Tiellä. Jumala toivoo, että kaikki tulevat Vapahtajan luo, katuvat syntejään ja saavat armon. Kaikki on Kristuksessa. Hän antaa synnit anteeksi, Hän tekee meistä Isän lapsia ja perimme iankaikkisen elämän. Ylistetään Jumalaa ja kiitetään tästä Taivaallisesta avusta!

Tänä aamuna, 11.11.2010, Mummi

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Laki ja evankeliumi

Rakas Lähimmäiseni, eteeni avautui galatalaiskirje, jossa Paavali suree sitä, että galatalaiset ovat unohtaneet hänen julistamansa evankeliumin Jeesuksesta Kristuksesta ja kääntyneet lain tekoihin. Hän sanoo: ”Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännyitte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin. joka ei kuitenkaan ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.”

Paavalia harmittaa, että Jeesuksen armo ja sen tuoma vapaus oli kadonnut galatalaisten elämästä ja he olivat alkaneet pelastaa itsensä lain teoilla. Hän sanoo: ”Ja selvää on, ettei kukaan tule vanhurskaaksi Jumalan edessä lain kautta, koska vanhurskas on elävä uskosta. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua, me emme enää ole kasvattajan alaisia… Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa Abba! Isä! Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta… Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Kuudennessa, viimeisessä luvussa Paavali kehottaa galatalaisia keskinäiseen rakkauteen ja kantamaan toinen toistensa kuormia. Hän kehottaa siis rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseään. Siinähän ilmeneekin rakkauden kautta vaikuttava usko meidän kaikkien Jeesuksen seuraajien elämässä. Näin uskoo mummi.

Tänä aamuna, 10.11.2010, rakkaudella.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Jumala-yhteys

Rakas Lähimmäiseni, herään kello puoli kolme. Pakkasta on -7.3 astetta. Jokohan tulee oikea talvi? Taivaanisälle kiitos Lähimmäiskotiyhdistyksen konsertista, joka oli pyhäinpäivänä. Kiitos kaikille, jotka soittivat, toivoivat ja lahjoittivat! Monet joukostamme tarvitsevat meiltä rahaa jouluruokiinsa. Nyt voimme auttaa monta ahtaalla olevaa perhettä. Radio Vaasan studiossa oli niin hyvä yhteys, että minäkin selvisin juonnosta enempää jännittämättä, kiitos Jumalalle!

Jumalaa kiitän myös eilisestä Tuomas- messusta! Pyhä Henki yhdisti meidät laulamaan kauniita Tuomas- lauluja ja kuulemaan sanaa. Yhteisessä rukouksessa saimme kantaa toistemme kuormia, ja ehtoollisella saimme kokea Jeesuksen siunauksen ja anteeksiannon. Kahvihetkessä kiitimme yhdessä Jumalaa siitä, että seurakunnassamme on mahdollisuus Tuomas- messuun, joka on erilainen jumalanpalvelus ja se on illalla. Se on monille nuorille mieluinen. Kiitos Jumala, että eilen lähetit 120 henkeä kokemaan seurakunatyhteyttä kasvojesi eteen!

Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa Jeesus kertoo ehtoollisesta. ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät mannaa erämaassa ja kuolivat. Mutta tämä on se leipä, joka tulee alas taivaasta, että se, joka sitä syö, ei kuolisi. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani maailman elämän puolesta. Totisesti, totisesti minä sanon teille, ellette syö ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä. Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa ja minä hänessä. Niin kuin Isä, joka elää on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani. Tämä on se leipä, joka tuli alas taivaasta. Ei ole niin kuin oli teidän isienne: he söivät ja kuolivat; joka tätä leipää syö, se elää iankaikkisesti.” Huomaatko, kuinka monta kertaa Jeesus tämän selittää, että me uskoisimme, ja nauttisimme ehtoollista?

Tänä aamuna, 8.11.2010, rakkaudella Mummi

lauantai 6. marraskuuta 2010

Etsikkoaika

Rakas Lähimmäiseni, tänään ystävä kysyi, missä kohtaa kerrotaan Raamatussa siitä, että Jumala kutsuu ihmistä 2-3 kertaa. Kun huomaamme, että meillä on etsikon aika ja Jumala kutsuu, on tärkeätä vastata kutsuun, sillä kutsuja ei tule määrättömästi. Jumalan aika on aina parasta meille. Hän itse valmistaa meidät ottamaan kutsun vastaan.

Luepa, ystävä Job 33 kokonaan. Kaikkivaltiaan henkäys elävöitti Elihun, ja hän puhui Jumalan voimassa Jobille: ”Unessa, öisessä näyssä, kun raskas uni valtaa ihmiset ja he nukkuvat vuoteillansa, silloin hän avaa ihmisten korvat ja sinetillä vahvistaa heidän saamansa kurituksen, kääntää ihmisen pois pahasta teosta ja varjellakseen miestä ylpeydestä, säästääkseen hänen sielunsa haudasta ja hänen henkensä syöksymästä peitsiin.” Sitten kerrotaan, kuinka ihminen huomaa kurjuutensa. Kaikki on pielessä, ihminen kärsii. ”Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolon vaivoja. Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään, niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: ”Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun. Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin. Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa. Niinpä hän laulaa muille ihmisille ja sanoo: ”Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta ei sitä kostettu minulle; hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan ja minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta”. Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmestikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaakseen elämän valkeuden hänelle loistaa”.

Rukoillaan ”enkelit”, rakkaittemme puolesta, että he kuulisivat Jumalan kutsun!

Tänä aamuna, 6.11.2010, rakkaudella Mummi

perjantai 5. marraskuuta 2010

Parannuksen teko

Rakas Lähimmäiseni, minulle avautuu Luukkaan evankeliumin viides luku. Leevi oli kutsunut suuren joukon atrialle. Siellä oli fariseuksia ja publkaaneja suuri joukko ja kaikilla oli niin mukavaa! Silloin he kyselivät Jeesukselta: ”Miksi te syötte ja juotte publikaanien ja syntisten kanssa? ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.”

Mitä on parannuksen teko? Olen kuullut parannuksenteon yhteydessä sellaisia sanoja kuin, herääminen, itseensä meneminen, kääntyminen, Jumalan etsiminen. Kun ihminen huomaa olevansa väärällä tiellä, silloin tapahtuu havahtuminen ja siitä voi seurata uusi elämä.

Kaikki muistamme tuhlaajapoikakertomuksen, jonka Jeesus on meille kertonut Luukkaan viidennessätoista luvussa. Tuhlaajapoika meni itseensä, kun huomasi elävänsä synnissä. Hän lähti Isän luo. Isä armahti hänet ja otti syliinsä ja iloitsi poikansa paluusta. Näin tekee meidän Taivaallinen Isämmekin. Hän antaa etsikkoaikoja, kaksi, kolme, hän kutsuu meitä lähelleen. Jeesus, joka on meidät kaikki ihmiset Isän lapseksi lunastanut Golgatan ristillä, armahtaa katuvan syntisen, ja antaa rauhan sydämeen. Kotiin palanneella lapsella alkaa suuri ilo tutkia, mitä kaikkea Isä on hänelle varannut ja mitä Isä häneltä odottaa. Raamattu, Jumalan sana, tulee tutuksi ja seurakunta rakkaaksi. Alkaa rukousyhteys Jumalan kanssa. Lapsi saa kasvaa Isän kasvojen edessä ja Jeesus itse ohjaa häntä uudella tiellä Pyhän Hengen kanssa. Huomaamme, että yksin emme pärjää. Itsekäs minä, vie meidät usein harhaan. On pysyttävä lähellä Jeesusta, että rauha Jumalan kanssa säilyy. Tämä yksinkertainen ilosanoma Jeesuksesta takaa meille tulevaisuuden ja toivon, sen vuoksi niin monet ovat Jeesuksen valinneet. Rukoillaan, rakkaat ystävät, että kaikki, jotka vielä epäröivät, löytäisivät oikean yhteyden Jumalaansa ja Luojaansa. Muistutetaan heille, että Jeesus on ovi Jumalan luo. Jeesusta saa huutaa avuksensa! Hän kuulee ja armahtaa.

Tänä aamuna, 5.11.2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Herran sana

Rakas Lähimmäiseni, kun herään kello neljä, korvissani soi vanha virsi ”Jos toisten tukein pettäissä, sä tartuit sanaan Herran. Jos maailman sä myrskyissä sen turviin riensit kerran, niin löysit paikan siunatun, saa sydän siellä rauhaa. Sataman sait sä suojatun, ei siellä myrskyt pauhaa.” Nousen katsomaan virsikirjasta, mitenkä virsi jatkuu, mutta sitä ei löydy. Onko sanat muutettu?

Tartun Sanaan, avaan Johanneksen evankeliumin, sen ensimmäisen rakkaan. Ihania Jeesuksen sanoja! Kirjaan Sinulle tähän muutamia jakeita, Jeesuksen lupauksia Sinulle ja minulle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan hän on siirtynyt kuolemasta elämään.” ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.” ”Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” ”Sentähden minä sanon teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.” ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teidät vapaaksi.” Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut, on suurempi kaikkia, eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä. Minä ja Isä olemme yhtä.”

Kun luet koko Johanneksen evankeliumin, löydät turvan ja suojan jokaisen päiväsi varalle. Sinulle valkenee sekin, että Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa on tämän elämän valkeus ja meidän palastuksemme tae. Se rakkaus kantaa ajan rajan taakse iankaikkisuuteen. Siinä on meille tulevaisuus ja toivo! Kiitetään Jumalaa Raamatun Sanasta ja tutkitaan sitä!

Tänä aamuna, 3.11.2010, rakkaudella Mummi

tiistai 2. marraskuuta 2010

Yörukous

Rakas Lähimmäiseni, yritän nukkua, mutta lonkassa alkaa tuntua enenevä kipu. Herra, jos minulla on blogissa ystävä, joka ei kivun tähden saa unta, niin ota meidät molemmat hoiviisi tällä hetkellä. Sinä, Kaikkivaltias tiedät, miksi vanhan lonkat kipeytyvät, miksi kipu estää unen. Sinulla on paras apu meidän vaivaamme. Pyhä Henki on voimallinen koskettamaan meitä parantavalla voimalla. Sinä, Jeesus olet vienyt ristille nämäkin kivut. Sinulla on parantava armo, joka pyyhkii pois sisäiset murheemme ja kaikki syntimme, että voimme levätä Sinun rauhassasi. Kiitos Sinulle Jumalamme, että kuulet ja armahdat! Kiitos, että saamme rauhan, nukkua pois väsymyksemme Sinun kädelläsi, Taivaallinen Isä!

Jos, Sinä, ystävä et saa unta. Jos, Sinua, painaa huoli huomisesta. Jos viivyt rukouksessa sairaan lapsen tai omaisen tähden. Jos tunnet rikkoneesi Jumalaa tai lähimmäistäsi vastaan. Jos olet ahdistunut ja levoton. Jätä itsesi nyt Jumalan syliin. Ota vastaan parantava armo Jeesukselta Kristukselta. Kerro tarpeesi Taivaalliselle Isällesi ja kiitä Kaikkivaltiasta Jumalaa! Hänellä on voima ja valta auttaa Sinua tänä yönä ja joka päivä.

Meillä on Isä, joka kuulee. Jeesus sanoo: ”Pitäkää usko Jumalaan. Totisesti minä sanon teille: jos joku sanoisi tälle vuorelle: kohoa ja heittäydy mereen, eikä epäilisi sydämessään, vaan uskoisi sen tapahtuvan, minkä hän sanoo, niin se hänelle tapahtuisi. Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva. Ja kun te seisotte ja rukoilette, niin antakaa anteeksi, jos kenellä teistä on jotakin toistansa vastaan, että myös teidän Isänne, joka on taivaissa, antaisi teille anteeksi teidän rikkomuksenne.”

Ole siunattu, Lähimmäiseni, Jeesuksen nimessä me saamme Isältä anoa apua aina, kun sitä tarvitsemme!

Tänä aamuyönä, 2.11.2010, rakkaudella Mummi