Rakas Lähimmäiseni, eilen matkasin Seinäjoelle, Luukas -yhteisön jumalanpalvelukseen. Pienen adventtikirkon seinät pullistelivat, sillä 97 henkeä oli tullut sanankuuloon. Markus Pöyry, yhteisön pappi, kutsui minut yhteyteen! Ilolla ja rukouksin odotin tuota tapaamista. Hymyilevän Markuksen ojennettu käsi otti minut vastaan, niin kuin kaikki muutkin tulijat. Eräs sisar kutsui minut viereensä ja hoiti minua kuin omaa ystäväänsä koko tilaisuuden ajan. Olin tervetullut!
Jumalanpalveluksessa Pyhä henki hoiti meitä. Jumalan kunnioitus näkyi ja tuntui Markuksen hoitaessa tehtäväänsä. Rauhallisuus, joka vallitsi, tuntui ihmeelliseltä. Kun lapset lähtivät pyhäkouluun, isäntä sytytti kynttilän erään tytön käteen ja lapset lähtivät ääneti kulkueena salista.
Saarnansa Markus aloitti mielenkiintoisesti. Hän sanoi, että tässä saarnatekstissä nousee kolme ruumiinosaa: kädet, jalat ja selät. Kun auttavat kädet yrittivät viedä Jeesuksen luo miestä, jonka jalat olivat halvaantuneet, heidän tiensä päättyi niiden ihmisten selkiin, jotka olivat jo varanneet paikkansa Jeesuksen kodista ja kuuntelivat hänen puhettaan. Selät eivät kääntyneet antamaan tilaa auttajille. Markus pohti, kuinka meidänkin selkämme voi olla esteenä lähimmäisen pääsylle Jeesuksen luo. Puhe oli hyvä ja ajatuksia nostattava. Haluan kuunnella sen uudelleen Luther-säätiön sivuilta.
Koko ehtoollisen ajan lauloimme ehtoollisvirsiä. Vierustoverini ohjasi minut ehtoollispöytään. Jonoja ei ollut. Kaikki tapahtui rauhan vallitessa. Jumalanpalveluksen jälkeen oli ruokailu. Jokainen oli tuonut hyvää kotiruokaa yhteyspöytään. Uusi ystäväni huolehti siitä, että sain paikan hänen viereensä ruokapöytään. Keskustelu oli vilkasta. Sain kokea uskovien yhteyttä. Pyhä Henki oli läsnä. Sydän lauloi kiitosta kotimatkalla. Mietin tänä aamuna, kenen selkä on esteenä, ettei Markuksen kaltainen nuori, uskova pappi, saa pappisoikeuksia meidän kirkossamme.
Tänä aamuna, 11.10.2010, rakkaudella Mummi
maanantai 11. lokakuuta 2010
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Rukous tuo turvallisuuden
Rakas Lähimmäiseni, psalmi 139 nousee mieleeni, kun avaan silmäni tähän lepopäivään. ”Herra on kaikkinäkevä ja kaikkialla läsnä oleva.” Kuinka turvallista onkaan vanhan, väsyneen ihmisen levätä tällaisen turvallisen, rakastavan, Isän sylissä.
”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istuinpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.”
Daavid oli runoilija Jumalan armosta. Hän on kirjoittanut monia ihania psalmeja runokielellä. Hän, joka sai paljon anteeksi, löysi Isän sylin ja turvallisen Auttajan. Sinä ja minä saamme Daavidin tavoin jättää päivämme ja elämämme Isän käteen ja pyytää Hänen ohjaustaan ja läsnäoloaan, rukoillen: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.”
Minulle rukous on yhtä tärkeä asia kuin hengittäminen. Uskonelämän alussa kuulin viisaat sanat, ”muuta elämäsi rukoukseksi, niin rukous muuttaa sinut”. Tämä on totta. Kun tietää, että kaikki on Jumalan, minä olen Hänen lapsensa, Häneltä on elämä, Hän ohjaa työni ja elämäni, Hän johdattaa Pyhän Henkensä kautta kulkuani, keskustelu Isän kanssa tuo Isän lähelle ja turvallisuuden elämään.
Joskus kauan sitten näin elokuvan Isä Gamillosta. Tuo pappi ajatteli ääneen ja puhui Isän kanssa kaikki asiansa. Se tuntui hassulta, mutta Gamillo oli oikeassa. Rukous tuo turvallisuuden!
Tänä aamuna, 10.10.2010, rakkaudella Mummi
”Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istuinpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.”
Daavid oli runoilija Jumalan armosta. Hän on kirjoittanut monia ihania psalmeja runokielellä. Hän, joka sai paljon anteeksi, löysi Isän sylin ja turvallisen Auttajan. Sinä ja minä saamme Daavidin tavoin jättää päivämme ja elämämme Isän käteen ja pyytää Hänen ohjaustaan ja läsnäoloaan, rukoillen: ”Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.”
Minulle rukous on yhtä tärkeä asia kuin hengittäminen. Uskonelämän alussa kuulin viisaat sanat, ”muuta elämäsi rukoukseksi, niin rukous muuttaa sinut”. Tämä on totta. Kun tietää, että kaikki on Jumalan, minä olen Hänen lapsensa, Häneltä on elämä, Hän ohjaa työni ja elämäni, Hän johdattaa Pyhän Henkensä kautta kulkuani, keskustelu Isän kanssa tuo Isän lähelle ja turvallisuuden elämään.
Joskus kauan sitten näin elokuvan Isä Gamillosta. Tuo pappi ajatteli ääneen ja puhui Isän kanssa kaikki asiansa. Se tuntui hassulta, mutta Gamillo oli oikeassa. Rukous tuo turvallisuuden!
Tänä aamuna, 10.10.2010, rakkaudella Mummi
lauantai 9. lokakuuta 2010
Pietarin todistus
Rakas Lähimmäiseni, kostea syysaamu on vastassani ulko-ovella. Lämmin tuuli heiluttaa pihapuita. Lämpöä on 8 astetta. Jumala on antanut meille kauniita syyspäiviä. On ollut ilo kulkea luonnossa, kun puiden lehdet loistavat väreissä ennen putoamistaan. Rakas Ystävä, ruska on keskellämme, iloitaan siitä, ei tarvitse lähteä Lappiin!
Minulle avautuu toisen Pietarin kirjeen ensimmäinen luku aamuevääksi. Otsikot: ”Uskonelämä ja pelastus” ja, ”Sana on luotettava”, takaavat Sinullekin rukihista leipää, kun luet luvun läpi. Kirjaan tähän muutamia kultajyviä: ” Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Hänen Jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osalliseksi jumalallisesta luonnosta.”…”Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun te näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.”…”Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovet puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.” Pietari kulki lähellä Jeesusta. Hänellä on silminnäkijän todistus meille. Herra kehottaa meitä sitä usein lukemaan!
Eilen sain painosta kauan odotetun runokirjani. Se on todellakin ”Mummin runokirja”, saa nähdä kuinka se pärjää tässä tehokkaiden maailmassa. Herran haltuun sen jätän, mitään kiirettä ei ole sen myymisessä. Lukijan piristykseksi olen piilottanut runojen väliin viisi värikuvaa tauluistani. En tiennyt, että kuvan taaksekin olisi saanut laittaa runon. Nyt on kirjassa viisi tyhjää sivua, omaa tyhmyyttäni. Sinäkin saat sen kymmenellä eurolla, jos uskallat ostaa ”sian säkissä”.
Tänä aamuna, 9.10.2010, rakkaudella Mummi
Minulle avautuu toisen Pietarin kirjeen ensimmäinen luku aamuevääksi. Otsikot: ”Uskonelämä ja pelastus” ja, ”Sana on luotettava”, takaavat Sinullekin rukihista leipää, kun luet luvun läpi. Kirjaan tähän muutamia kultajyviä: ” Yhä runsaampana tulkoon osaksenne armo ja rauha, jonka Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Hänen Jumalallinen voimansa on antanut meille lahjaksi kaiken, mikä kuuluu tosi elämään ja jumalanpelkoon. Olemmehan päässeet tuntemaan hänet, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja voimallaan. Näin hän on meille lahjoittanut suuret ja kalliit lupaukset, jotta te niiden avulla pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, ja tulisitte osalliseksi jumalallisesta luonnosta.”…”Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun te näin teette, te ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.”…”Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovet puhuneet Pyhän Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet.” Pietari kulki lähellä Jeesusta. Hänellä on silminnäkijän todistus meille. Herra kehottaa meitä sitä usein lukemaan!
Eilen sain painosta kauan odotetun runokirjani. Se on todellakin ”Mummin runokirja”, saa nähdä kuinka se pärjää tässä tehokkaiden maailmassa. Herran haltuun sen jätän, mitään kiirettä ei ole sen myymisessä. Lukijan piristykseksi olen piilottanut runojen väliin viisi värikuvaa tauluistani. En tiennyt, että kuvan taaksekin olisi saanut laittaa runon. Nyt on kirjassa viisi tyhjää sivua, omaa tyhmyyttäni. Sinäkin saat sen kymmenellä eurolla, jos uskallat ostaa ”sian säkissä”.
Tänä aamuna, 9.10.2010, rakkaudella Mummi
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Parantumisihme
Eilen sydän lauloi kiitosta, kun palasin avoimesta esirukousillasta. Siellä todisti nöyrä mies Jumalan rakkaudesta ja huolenpidosta. Tämä veli, Olavi nimeltään, oli ollut vaikeassa sydän-leikkauksessa, jossa lääkärit olivat jo nostaneet kädet pystyyn, mitään ei ollut enää tehtävissä. Mutta Olavia hoiti elävä Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, joihin hän oli oppinut turvaamaan elämässään.
Olavi kertoi tuosta kärsimyksensä ajasta sellaisella nöyryydellä, että se satutti. Hän oli täysin Jumalan armoilla, lepäsi ja odotti, mitä Isä oli hänelle varannut. Hän kertoi olleensa niin väsynyt, että lusikkakin oli hänelle liian raskas.
Olavi kiitteli vaimoaan, lapsiaan ja ystäviään rukouksista. Hän tiesi, että kaikki uskovat Vaasassa rukoilivat hänen puolestaan ja seurasivat kamppailua elämän ja kuoleman välillä. Jumalan ihme tapahtui! Mies parani Jumalan voimassa ja seisoi eilen illalla terveenä ja elinvoimaisena edessämme kertomassa kokemaansa. Yhteinen kamppailu oli lähentänyt perheenjäsenet toisiinsa ja Jumalaan.
Jumala oli sanonut Olaville, että Hänellä on tehtävä Olavia varten. Eilen näimme, kuinka Jumala antaa voiman todistaa Hänen rakkaudestaan ja huolenpidostaan. Kiitos Olavi, olet elävä todiste Jumalan voimasta! Toteuta rohkeasti Pyhässä Hengessä tätä todistajan tehtävääsi, sillä Sinä olet kokenut Jumalan voiman!
”Kun Herra hoitaa, paimentaa, ei silloin mitään puutu. Hän kaitsemasta minua, ei väsy, ei hän suutu. Hän ruokkii taivaan leivällä ja elämän myös vedellä virvoittaa sieluani. Ja pimeässä laaksossa jos yksin vaeltaisin, ja tuhansissa vaaroissa jos tuskaa maistaa saisin, niin pelkäisi en kuitenkaan, kun vitsallaan ja sauvallaan minua Herra johtaa. Hän sielulleni valmistaa runsaimman armopöydän. Hän hengellänsä vahvistaa, niin että riemun löydän. Minua seuraa laupeus ja Herran hyvyys, rakkaus päivieni loppuun asti.” Virsi 375: 1,2 ja 4.
Tänä aamuna, 6.10.2010, rakkaudella Mummi
Olavi kertoi tuosta kärsimyksensä ajasta sellaisella nöyryydellä, että se satutti. Hän oli täysin Jumalan armoilla, lepäsi ja odotti, mitä Isä oli hänelle varannut. Hän kertoi olleensa niin väsynyt, että lusikkakin oli hänelle liian raskas.
Olavi kiitteli vaimoaan, lapsiaan ja ystäviään rukouksista. Hän tiesi, että kaikki uskovat Vaasassa rukoilivat hänen puolestaan ja seurasivat kamppailua elämän ja kuoleman välillä. Jumalan ihme tapahtui! Mies parani Jumalan voimassa ja seisoi eilen illalla terveenä ja elinvoimaisena edessämme kertomassa kokemaansa. Yhteinen kamppailu oli lähentänyt perheenjäsenet toisiinsa ja Jumalaan.
Jumala oli sanonut Olaville, että Hänellä on tehtävä Olavia varten. Eilen näimme, kuinka Jumala antaa voiman todistaa Hänen rakkaudestaan ja huolenpidostaan. Kiitos Olavi, olet elävä todiste Jumalan voimasta! Toteuta rohkeasti Pyhässä Hengessä tätä todistajan tehtävääsi, sillä Sinä olet kokenut Jumalan voiman!
”Kun Herra hoitaa, paimentaa, ei silloin mitään puutu. Hän kaitsemasta minua, ei väsy, ei hän suutu. Hän ruokkii taivaan leivällä ja elämän myös vedellä virvoittaa sieluani. Ja pimeässä laaksossa jos yksin vaeltaisin, ja tuhansissa vaaroissa jos tuskaa maistaa saisin, niin pelkäisi en kuitenkaan, kun vitsallaan ja sauvallaan minua Herra johtaa. Hän sielulleni valmistaa runsaimman armopöydän. Hän hengellänsä vahvistaa, niin että riemun löydän. Minua seuraa laupeus ja Herran hyvyys, rakkaus päivieni loppuun asti.” Virsi 375: 1,2 ja 4.
Tänä aamuna, 6.10.2010, rakkaudella Mummi
tiistai 5. lokakuuta 2010
Vapauteen Kristus vapautti
Kun herään vähän yli neljä, Pyhä Henki nostaa mieleeni sanat: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät.” Yritän jatkaa unta, mutta on pakko lähteä katsomaan, missä tuo ihana lupaus on kirjoitettuna. Galatalaiskirje 5:1, Paavali puhuu kristittyjen vapaudesta. Luen koko luvun ja haluan ottaa siitä muutamia jakeita Sinullekin Lähimmäiseni. Luku on hyvää opetusta meille.
Laki ja evankeliumi ovat toistensa vastakohtia. Laki on tiukkaa sääntöjen noudattamista. Evankeliumi on vapautta Kristuksessa Jeesuksessa. Jos Jeesus ei ole saanut vapauttaa ihmistä armon osallisuuteen, ihminen elää lain alla ja yrittää omilla teoillaan saada rauhan Jumalan kanssa, saada omantuntonsa puhtaaksi. Mutta se ei onnistu. Jumalan luo on vain yksi tie, Jeesus Kristus, jolla on valta antaa synnit anteeksi. Hän vapauttaa ihmisen armon kautta vapauteen ja rauhaan.
Paavalin aikana ympärileikkaus oli yksi lain teko. Ihminen antoi ympärileikkauttaa itsensä kelvatakseen Jumalalle, mutta Paavali sanoo: ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Edelleen Paavali sanoo: ” Te olette kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeenä lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. ”Minä sanon; vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette te sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin te ette ole lain alla.” Sitten Paavali osoittaa paljon pahoja asioita, mitä lihan teot saavat aikaan ja ilmoittaa Hengen hedelmän, joka on Jeesuksen lahja omilleen: ”Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus. sävyisyys, itsensähillitseminen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.”
Tänä aamuna, 5.10.2010, rakkaudella Mummi
Laki ja evankeliumi ovat toistensa vastakohtia. Laki on tiukkaa sääntöjen noudattamista. Evankeliumi on vapautta Kristuksessa Jeesuksessa. Jos Jeesus ei ole saanut vapauttaa ihmistä armon osallisuuteen, ihminen elää lain alla ja yrittää omilla teoillaan saada rauhan Jumalan kanssa, saada omantuntonsa puhtaaksi. Mutta se ei onnistu. Jumalan luo on vain yksi tie, Jeesus Kristus, jolla on valta antaa synnit anteeksi. Hän vapauttaa ihmisen armon kautta vapauteen ja rauhaan.
Paavalin aikana ympärileikkaus oli yksi lain teko. Ihminen antoi ympärileikkauttaa itsensä kelvatakseen Jumalalle, mutta Paavali sanoo: ”Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.” Edelleen Paavali sanoo: ” Te olette kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeenä lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. ”Minä sanon; vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette te sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin te ette ole lain alla.” Sitten Paavali osoittaa paljon pahoja asioita, mitä lihan teot saavat aikaan ja ilmoittaa Hengen hedelmän, joka on Jeesuksen lahja omilleen: ”Mutta hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus. sävyisyys, itsensähillitseminen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.”
Tänä aamuna, 5.10.2010, rakkaudella Mummi
sunnuntai 3. lokakuuta 2010
Lapsen kaltaiseksi
Rakas Lähimmäiseni, tänään on Mikkelinpäivä, lasten ja enkelien päivä. Oletko Sinä nähnyt enkelin? Minä olen nähnyt unessa enkeleitä. Aina enkeliuni on ollut puhutteleva ja pelottava. Jumalan pyhyys on voimallisesti läsnä. Enkelit ovat Jumalan sanansaattajia. Jumala puhuu meille unienkin kautta. Yksi päivän teksteistä on 1 Mooses 28: 10-17. Siinä Jakobin unessa enkelit ilmaisevat Jumalan läsnäolon ja Jumala itse antaa Jaakobille siunauslupauksensa, niin kuin Hän oli antanut aiemmin Abrahamille ja Iisakille. Pelko valtasi Jaakobin ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.” Jumala antoi Jaakobille ja hänen jälkeläisilleen valtavan lupauksen, mutta ensimmäinen reaktio häneltä oli pelko. Jumalan pyhyys saa pienen ihmisen polvilleen.
Evankeliumiteksti on Matteuksesta 18: 1-6 ja 10. ”Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Viattoman, ehdoitta uskovan lapsen Jeesus asettaa esikuvaksemme. Taivaallinen Isämme, anna meille se armo, että tulemme eteesi joka aamu lapsen lailla ja uskomme itsemme ja rakkaamme luottamuksella Sinun armohoitoosi. Pidä meitä Jeesus- tiellä Pyhän Hengen kanssa. Amen
Tänä aamuna, 3.10.2010, rakkaudella Mummi
Evankeliumiteksti on Matteuksesta 18: 1-6 ja 10. ”Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti, ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”
Viattoman, ehdoitta uskovan lapsen Jeesus asettaa esikuvaksemme. Taivaallinen Isämme, anna meille se armo, että tulemme eteesi joka aamu lapsen lailla ja uskomme itsemme ja rakkaamme luottamuksella Sinun armohoitoosi. Pidä meitä Jeesus- tiellä Pyhän Hengen kanssa. Amen
Tänä aamuna, 3.10.2010, rakkaudella Mummi
perjantai 1. lokakuuta 2010
Jeesusvalo
Rakas Lähimmäiseni, lokakuu alkaa. Tässä kuussa lapset saavat riemuita, kun sataa ensilumen. Kylmyys ja lämpö taistelevat luonnossa, sillä maisema lepää paksussa sumussa. Tänään lämpö on voitolla. Mittarissa lukema 5,3. Nyt kopioin Sinulle suoraan yhden tekstin, jonka olen lukenut seurakunnan ”Päivän Sana” puhelimeen vuosia sitten. Se on tallennettu koosteeseen ”Sanoja Sinulle”, jota olen jakanut ilmaiseksi päivähetkeen tuleville kirkon ovella.
Rakas ystävä. Syksy riipii lehtiä puista ja valmistaa luontoa talvilepoon. Luonto ympärillämme elää voimakasta murrosta. Valo vähenee. Tiedotusvälineet viestittävät, että raskaat ajat ovat edessä. Ei ole ihme, jos meidän sisimpämme täyttää levottomuus ja pelko. Ensin menevät yöunet. Levon puute lisää taakkaamme ja kohta alkaa tulla fyysisiä oireita, niska- ja päänsärkyä, selkäsärky ja mahaoireet. Tätä taakkaa kannetaan pitkäänkin, kunnes tulee väsymys ja pakollinen lepo.
Meidän pimenevässä maailmassamme vaikuttaa valo, joka kirkastaa sysimustankin päivän. Se valo paistaa suoraan sydämeen. Hän on Jeesus, meidän Vapahtajamme. Hän tuntee ihmismielen. Hän kutsuu väsynyttä lepoon. Tänään Hän sanoo meille: ” Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiitäen Jumalan tietoon.” Jos tämä tuntuu Sinusta hullulta, niin pane sana koetteelle. Kerro omin sanoin asiasi Jumalalle. Hän kuulee Sinua ja Sinä helpotut, kun olet saanut jakaa taakkasi. Jumala vastaa ajallaan.
Yksi suurimmista syistä jokapäiväiseen taakkaamme on meidän syyllisyytemme. Me kannamme sisällämme syyllisyyttä tekemistämme synneistä, virheistä, toisten sanomisista, emmekä muista, että taakat saa jättää Jeesukselle. Kerrotaan hänelle omin sanoin asiat, jotka painavat, ja apu tulee. Olo kevenee. Kun syyllisyys otetaan pois, tulee rauha. Jeesus sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.” Hän antaa levon. Saamme levätä rakastavan Taivaallisen Isän sylissä. Pystymmekö ottamaan vastaan ilmaisen armon tässä kauppaa käyvässä maailmassa? Rukoillaan yhdessä, että Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen armotyön: Rakas Jeesus, Sinä olet sydämiemme valo. Valaise ymmärryksemme, että saamme omistaa armon, Sinun rakkaudenlahjasi. Amen.
Tänä aamuna, 1.10.2010, rakkaudella Mummi
Rakas ystävä. Syksy riipii lehtiä puista ja valmistaa luontoa talvilepoon. Luonto ympärillämme elää voimakasta murrosta. Valo vähenee. Tiedotusvälineet viestittävät, että raskaat ajat ovat edessä. Ei ole ihme, jos meidän sisimpämme täyttää levottomuus ja pelko. Ensin menevät yöunet. Levon puute lisää taakkaamme ja kohta alkaa tulla fyysisiä oireita, niska- ja päänsärkyä, selkäsärky ja mahaoireet. Tätä taakkaa kannetaan pitkäänkin, kunnes tulee väsymys ja pakollinen lepo.
Meidän pimenevässä maailmassamme vaikuttaa valo, joka kirkastaa sysimustankin päivän. Se valo paistaa suoraan sydämeen. Hän on Jeesus, meidän Vapahtajamme. Hän tuntee ihmismielen. Hän kutsuu väsynyttä lepoon. Tänään Hän sanoo meille: ” Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiitäen Jumalan tietoon.” Jos tämä tuntuu Sinusta hullulta, niin pane sana koetteelle. Kerro omin sanoin asiasi Jumalalle. Hän kuulee Sinua ja Sinä helpotut, kun olet saanut jakaa taakkasi. Jumala vastaa ajallaan.
Yksi suurimmista syistä jokapäiväiseen taakkaamme on meidän syyllisyytemme. Me kannamme sisällämme syyllisyyttä tekemistämme synneistä, virheistä, toisten sanomisista, emmekä muista, että taakat saa jättää Jeesukselle. Kerrotaan hänelle omin sanoin asiat, jotka painavat, ja apu tulee. Olo kevenee. Kun syyllisyys otetaan pois, tulee rauha. Jeesus sanoo: ”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille.” Hän antaa levon. Saamme levätä rakastavan Taivaallisen Isän sylissä. Pystymmekö ottamaan vastaan ilmaisen armon tässä kauppaa käyvässä maailmassa? Rukoillaan yhdessä, että Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen armotyön: Rakas Jeesus, Sinä olet sydämiemme valo. Valaise ymmärryksemme, että saamme omistaa armon, Sinun rakkaudenlahjasi. Amen.
Tänä aamuna, 1.10.2010, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)