Rikas vanhuus

Rakas lähimmäiseni, herään kello puoli neljä nukuttuani hyvin ohuen laakanani alla. Ulkona on 15 astetta lämmintä ja taivas on pilviharson peitossa. Kiitän Jumalaa siitä, että helle on väistynyt!

Eilen illalla naapurini Kotiliesi ilmestyi eteeni. Silmiini osui Tuula – Liina Variksen kolumni, jossa oli iso väliotsikko: ”Pitkä ikä on hieno juttu, mutta vanhuus on kamalaa.” Minun, vanhuuteen havahtuneen, uteliaisuus heräsi: Miksi vanhuus on kamalaa?

Kersti Bergroth tuo ajatuksen, että vanhuus kielletään. Vanhaa ihmistä ei ole, hän kuvittelee olevansa valepukuinen kolmetoistavuotias. Kirjoittajan mielestä vapauttava nauru auttaa vanhuuden tuomien arjen ongelmien yli pääsemisessä. Hän paheksuu sitä, että vanhuudesta puhutaan raa`asti, suorastaan masentavasti.

Meidän, tätä seesteistä ikää elävien, pitäisi kirjoittaa ja puhua elämästämme enemmän, että oikea kuva kultaisen iän rikkaudesta ja arvokkuudesta tulisi näkyviin. Onhan totta, että askel on hidastunut. Useimmiten elämme nyt tätä hetkeä, johon koko elämämme olemme pyrkineet. Se on Jeesuksenkin opetus, että eläisimme tässä hetkessä, niin voimme nähdä elämän koko rikkauden. Elämä on opettanut, että kaikkia kiviä ei kannata kääntää. On opittu kiiruhtamaan hitaasti ja katselemaan ympärilleen. On aikaa toiselle ihmiselle ja yhteisille harrastuksille. On aikaa ajatuksille. On aikaa rukoilla lasten, nuorten ja vielä työssä olevien, kiireisten ihmisten, puolesta.On aikaa auttaa lähimmäistä ja kuunnella häntä. On aikaa rukoilla koko maailman ihmisten puolesta ja maamme puolesta.

Me, ikävästä ja vanhuuden tuomasta yksinäisyydestä kärsivät, tiedämme, että Jumalalle olemme rakkaita ja kalliita. Me voimme lukea Sanaa ja tulla siunatuiksi Isän sanoista: ”Herra, Jumalasi on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa. Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee ja riemuitsee sinusta.” Sef.3:17.

Tänä aamuna, 31.7.2010, rakkaudella Mummi

Turva Jumalassa

Nyt on syytä kiittää Jumalaa siitä, että yö on ollut normaali kesäyö ja on saanut nukkua niin kuin ennen. Helle on hellittänyt. Ulkolämpötila on herätessäni ulkona 15.5 ja makuuhuoneessa 24 astetta. Raikas kesäaamu virkistää pihassa. Runkoruusu on avannut monta uutta nuppua yön aikana. Ilo Jumalan luomistyöstä nukkuessammekin!

Haluan kertoa Sinulle Lähimmäiseni, kuinka huomaan uusia vanhuuden tuomia asioita elämässäni. Muistan kuinka anoppini itki viimeisinä elinvuosinaan aina, kun läksimme heidän luotaan kotimatkalle. Nyt minulle on tullut sama vaihe. Jää kova ikävä nuorten lähtiessä ja mielessä häivähtää ajatus, näemmekö vielä. Sanotaan, että jokainen hyvästijättö voi olla viimeinen. Nyt kauhistut, kun puhun tällaisia, mutta ne ovat nyt totta minulle, rakas lukijani!

Se ikävä ei tarkoita epätoivoa, vaan se on rakkaista ihmisistä luopumisen ikävää. Meillä kaikilla Jeesukseen uskovilla on tulevaisuus ja toivo meidän Vapahtajassamme, Jeesuksessa Kristuksessa. Kuulehan mitä Jeesus itse meille sanoo. Hän ei jätä meitä silloinkaan, kun aikamme täällä loppuu, vaan Hän on valmistanut meille kaikille sijan Isän kodissa:

”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olette siellä missä minä olen. Ja mihin minä menen - tien sinne te tiedätte.” Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, me emme tiedä mihin sinä menet; kuinka sitten tietäisimme tien?” Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.”

Tästä ihanasta lahjasta, että meillä on koti Sinun luonasi Taivaallinen Isämme, ja iankaikkinen elämä luonasi siellä, kiitämme ja ylistämme Sinua, Isä! Kiitos Jeesus, että olet sijan valmistanut!

Tänä aamuna, 28.7.2010, rakkaudella Mummi

Yhteys Jumalassa

Rakas Lähimmäiseni, viime yönä sai katsella hienoa ilotulitusta etelän taivaalta. Salamoita tuli tuhkatiheään. Luoja näytti meille luonnonvoimat! Muistin heitä, jotka pelkäävät ukkosta. Minusta tuota valonäytelmää oli hienoa katsella!

Olen ollut näkymättömissä kauan. Tänä aikana on luonnollinen väsymys kuumuuden tähden estänyt kirjoittamiseni. On ollut mieheni yllättävä sairaskohtaus, josta hän on jo toipumassa. Kiitos Jumalalle! Kaikki poikamme perheineen ovat olleet luonamme. Nyt kun viimeinen perhe on lähtenyt, ei itku ole kaukana. On ikävä heitä kaikkia, ja murhe pitkistä ajomatkoista välillämme. Siitä kiitämme Jumalaa, että saimme olla yhteisellä aterialla 50-vuotishääpäivän merkeissä. Totesimme, että olemme olleet avioliitossa yhteensä 112 vuotta! Kiitän Sinua, Isä, näistä kaikista rakkaista ihmisistä ja Sinun antamastasi yhteydestä!

Seurakunnassamme oli viikonvaihteessa Kesäseurat. Kuulin ystävältä, että juhlat olivat onnistuneet ja siunatut. Minä en voinut juhliin osallistua kuumuuden tähden ja omien sukujuhlien tähden. Monet teistä, Ystäväni, olette varmaan käyneet hengellisillä juhlilla. niistä saa voimaa ja evästä ja voi tavata ystäviä tai ystävystyä tuntemattomienkin kanssa. Yhteys, jonka Jumala antaa erilaisiin kokoontumisiin, siunaa monella tavalla. Tunnemme olevamme kaikki Jumalan perheväkeä. Meitä yhdistää rakkaus toinen toisiimme ja yhteys Jumalaan!

Tänään liitän tähän meidän kaikkien yhteisen rukouksen, jonka Jeesus on meille opettanut: ”Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.” Aamen.

Tänä päivänä, 27.7.2010, rakkaudella Mummi

Usko ja hyvät teot

Kun herään kello viisi, saan virren sanat: ”Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä, kun joutuu yö. Tule vielä, kun joutuu yö. Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan, pysy luonani ainiaan.” Tämä on Hilja Haahden runo, virsi 547. Se on ihana rukous! Yhdyin hengessäni jokaiseen sanaan: Herra Jeesus, elä minussa, puhu minulle ja johdata! Sinussa on elämä! Sinä annat rauhan sydämeen kestää hellettäkin. Kiitos, Sinulle, Jeesus!

Minulla oli rakas ystävä. Hänen nimensä oli Elisa. Aina, kun tapasimme, hän kertoi saaneensa virren aamusella. Hän osasi kaikki virret ulkoa ja Herra hoiti häntä virsien kautta. Elisalla oli paljon elämänviisutta, jota hän jakoi meille lähetyspiirissä. Hän oli aina valmis palvelemaan ja auttamaan. Hän eli lähellä Jeesusta, vaikka sanoi, ettei jaksa Raamattua lukea. Tuli ikävä Elisabettiä! Hän odottaa meitä siellä Isän luona.

Kun kävin poikani luona, hän kirjasi minun sähköpostiini päivän sanan: Martti Lutherin Mannaa Jumalan lapsille. Näin se tulee luetuksi aina, kun postia luen. Joskus jää päiviä väliin, sitten saa mannaa kerralla enemmän. 18.7. aihe oli Jaak.2:20, ”Ilman tekoja usko on hyödytön.” Martti Luther aloittaa näin: ”Miksi on tehtävä hyviä tekoja, kun kaikki kerran riippuu yksin uskosta? Vastaamme: jos usko on vilpitön, se ei voi olla tekemättä hyviä tekoja, ja päinvastoin, epäusko ei tee yhtäkään hyvää tekoa.” Lisään vielä pari lausetta: ”Samalla tavalla hyvien tekojen harjoittamiseenkaan ei vaadita muuta kuin usko. Ei sinun kauan tarvitse pakottaa uskovaa tekemään hyviä tekoja, sillä usko opettaa sen hänelle ilman ja ennen pakottamisiasi. Tällöin kaikki hänen tekonsa ovat oivallisia tekoja, olkoot muuten kuinka vähäarvoisia hyvänsä. Uskolla on näet valtava voima tehdä hyväksi kaikki ihmisessä oleva.”

Kiitos hyvä Jumala, että annoit meille Pyhän hengen, vahvistamaan uskoamme Jeesukseen Kristukseen, meidän Vapahtajaamme! Kiitos, Jeesus, että olet kanssamme aina Pyhän hengen kanssa! Amen

Tänä aamuna, 20.7.2010, rakkaudella Mummi

Daavidin esimerkki

Lähimmäiseni, herään maanantaiaamuun kello kuusi. Pihassa saan hengittää raikasta aamuilmaa pitkästä aikaa, sillä lämpötila on laskenut kahteentoista. Se enteilee normaalia kesäpäivää. Kiitos Herra! Kyllä sitä hellettä on kestänytkin.

Kun tulen rukouspaikalleni, avaan tv 7:n. Siellä opettaa Salme Blumster. Hän kertoo meidän masennuksistamme ja neuroottisista heikkouksistamme niin mielenkiintoisesti, että jään kuuntelemaan. Hän sanoo, että Daavid oli masennukseen taipuvainen, ennen kuin Jumala tuli hänelle kaikeksi. Se on nähtävissä hänen Psalmeissaan. Hänen teksteissään on vihaa: ”Kosta Jumala minun vihamiehelleni.” Sitten hän alkaa puhua sielulleen: ”Miksi murehdit minun sieluni?” Kun Daavid saanut raskaat syntinsä anteeksi ja rauhan sydämeensä, hän alkaa ylistää Jumalaa: ”Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, ja lunastaa sinun henkesi tuonelasta, ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.” Psalmi 103.

Salme Blumster kertoi meistä, että emme opi kiittämään joka tilassa, kun emme uskalla antaa Jumalalle kaikkea hallintavaltaa elämässämme. Me pelkäämme, että Jumala vie meiltä jotain meille hyvin tärkeätä. Hän sanoi, että meidän tulee muistaa, että Jumala on rakkaus, Hän tietää paremmin kuin me itse mikä on meille tärkeätä. Hän ei vahingoita meidän elämäämme, vaan eheyttää. Rakastava Isä tietää mikä on lapselle parasta! Sanotaan vaan turvallisesti Isälle: ”Tässä olen, ota minut käyttöösi, saat tehdä minulle tahtosi mukaan, pese pois minun syntini, käytä minua!”
Ylistys ja kiitos alkaa pulputa meidän sydämestämme ja saamme kokea kirkastusvuorihetkiä. Meille selviää, että Jeesus on Jumalan rakas Poika, meidän Vapahtajamme, joka puhuu meidän sydämellemme Pyhän Hengen kautta. Häntä meidän tulee kuunnella!” Kiitetään kolmiyhteistä Jumalaa!

Tänä aamuna, 19.7.2010, rakkaudella Mummi

Jumalalle kiitos ja kunnia!

Kiitos Jumalalle, nyt alkaa helpottaa tuo pitkään jatkunut helle! Herään lauantaiaamuun vasta kello seitsemän. Olen nukkunut hyvin. Ulkona lämpötila on 15 astetta. Kun menen ulko-ovelle hengittelemään raikasta aamuilmaa, nuori jänis, joka on löytänyt yösijansa rapun alta, havahtuu, ja loikkii tiehensä. Taivas on huikean sininen! Ei näy ainuttakaan poutapilveä. Lämpö voi nousta vielä päivän mittaan. Herra, siunaa kaikkia kuumuudesta kärsiviä, ja varjele kaikki auringonottajat liialta säteilyltä, kiitos!

Kiitos Sinulle, rakas, Taivaallinen Isä, siitä, että otit pois minulta sen eteisvärinän! Vaikka helle on pannut hikoilemaan jatkuvasti, on se jokakesäinen ahdistus ollut poissa: se tunne, ettei jaksa hengittää, se puristava tunne sydänalassa. Totisesti, Sinä Isä, olet Kaikkivaltias, lastasi kuuleva Jumala! Kun sain eteisvärinän viime lokakuussa, nostin käteni taivasta kohti ja sanoin: ”Ota, Jumala, tämä minulta pois!” Samalla hetkellä kohtaus loppui! Minun ei tarvinnut selitellä mistä on kysymys, eikä Jumala kysellyt. Rukousvastaus tuli heti! Samalla tavalla Hän otti minulta pois päänsäryn lähes neljäkymmentä vuotta sitten, eikä minulla ole ollut päänsärkyä kertakaan sen jälkeen. Tänään haluan kiittää ja kunnioittaa rukouksia kuulevaa Taivaallista Isääni! Turvaudu Sinäkin, Lähimmäiseni, Jumalaan, meidän iankaikkiseen apuumme, joka on pelastanut meidät, Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, omiksi rakkaiksi lapsikseen! Hän kuulee Sinua ja minua ja vastaa silloin kun Hänen aikansa on!

Kiitetään yhteistä Isäämme virren 329 sanoilla! ”Kiitos nyt Herran! Hän korkein on kuninkahamme. Pyhänä soikohon nimensä veisatessamme. Oi kristityt, hartaalla mielellä nyt soikohon hallelujamme! Kiitos nyt Herran! Hän kaiken on alku ja Luoja. Siipeinsä varjossa meillä on turva ja suoja. Huomaatko sen, kuinka on uskollinen armon ja autuuden tuoja? Kiitos nyt Herran! Hän elämän meille on luonut. Hän terveen ruumiin ja mielen on lahjaksi suonut, myös sairaille, kaikille särkyneille turvan on sanassaan tuonut. Kiitos nyt Herran! Hän siunaten töitämme johtaa antaen armonsa auringon päällemme hohtaa. Muistakaa vaan nyt hänen rakkauttaan meitäkin, lapsiaan, kohtaan. Kiitos nyt Herran, kun nimeensä luottaa me saamme, eläissä, kuollessa turvata Vapahtajaamme. Jeesus hän on , hänelle kaikukohon kiitos ja kunnia! Amen.

Tänä aamuna, 17.7. 2010, rakkaudella Mummi

Jeesus huutaa sanomansa

Rakas Lähimmäiseni, kun luin eilen, illan viiletessä, rapulla Johanneksen evankeliumia, löysin toisenkin kohdan, jossa Jeesus oikein huusi kuulijoilleen tärkeän sanomaansa. Hän huomasi, kuinka monet eivät kuunnelleet ja heidän ajatuksensa olivat muissa asioissa, sen tähden Hän huusi sanottavansa. Minäkin haluaisin huutaa sen, että Sinä, joka et vielä tunne Jeesusta, kuulisit Hänen tärkeän asiansa. Kuuntele, sillä Sinulle ja minulle Jeesus puhuu tässä elämästä ja kuolemasta:

”Joka uskoo minuun, se ei usko minuun, vaan häneen, joka on minut lähettänyt. Ja joka näkee minut, näkee hänet, joka on minut lähettänyt. Minä olen tullut valkeudeksi maailman, ettei yksikään joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Ja jos joku kuulee minun sanani, eikä niitä noudata, niin häntä en minä tuomitse; sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä. Sillä en minä itsestäni ole puhunut, vaan Isä, joka on minut lähettänyt, on itse antanut minulle käskyn, mitä minun pitää sanoman ja mitä puhuman. Ja minä tiedän, että hänen käskynsä on iankaikkinen elämä. Sen tähden minkä minä puhun, sen minä puhun niin, kuin Isä on minulle sanonut.” Joh. 12: 44 -50.

Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan meidät ja kirkastamaan meille Taivaallisen Isänsä. Ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus lunasti meidät Isän lapsiksi ja iankaikkisen elämän perillisiksi. Jokaisella Jeesuksen seuraajalla on ainakin yksi armolahja, iankaikkinen elämä! Se on meidän perintömme Isän lapsina. Se on meidän tulevaisuutemme ja toivomme. Jumala pitää huolen siitä, että Sanan lupaus täyttyy, kun täältä lähdemme. Siitä on pienoisevankeliumi meille todistuksena. Joh 3:16: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Rukoillaan, että kaikki rakkaamme ja lähimmäisemme ottavat Jeesuksen omaksi Vapahtajakseen ja perivät siten iankaikkisen elämän! Jeesus, huuda jokaisen ihmisen korvaan pelastussanomasi! Amen

Tänä aamuna, 15.7. 2010, rakkaudella Mummi