keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Jeesus, meidän voimamme.

Rakas Lähimmäiseni, eilen illalla kävimme katsomassa ystävää, joka eli toista päiväänsä pysyväisessä hoitokodissa. Viihtyisä huone, ihana orkidea ilona, pieni keittiö, ja kylpyhuone, parveke kesäpäiviä varten. Kaikki tarvittavat kalusteet. Ja kiitollinen mieli!

Ystävä ylisti Jumalaansa koko vierailumme ajan. Hänellä on toivo Jumalassa. Kun menimme ulos toisen ystäväni kanssa, hän kysyi: "Mistä hän tuon toivon puristaa?" Vaikka kumpikin tiedämme, että Jeesus on, hänen voimansa! Kiitos, ystävä, kun kutsuit luoksesi! Me rukoilemme, että saisimme yhtä suuren luottamuksen Jumalan huolenpitoon, kun sille ovelle saavumme.

Juha Vähäsarja on valinnut tähän päivään 2 Kor. 6: 9-10: "Olemme lähellä kuolemaa, mutta silti elossa, pahoinpideltyjä, mutta yhä hengissä, murheellisia, mutta aina iloisia. Olemme köyhiä, mutta teemme monta rikkaaksi, meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken."

"Lähellä kuolemaa, mutta elossa; murheellinen, mutta aina iloinen; pahoinpidelty, silti hengissä, köyhä, mutta rikas; vailla omaisuutta, omistaen kaiken. On tämä Jeesukseen uskovan elämä mielenliintoista ja täynnä näennäisiä vastakohtaisuuksia. Jos katsomme vain sitä, minkä pystymme omin silmin havaitsemaan, näemme kyllä heikkoutta ja kipua. Kuinka silloin voisikaan olla menettämättä toivoaan? Mutta kun me avarrumme näkemään Jumalan maailman, katselemme aivan toisenlaista todellisuutta. Me riemuitsemme elämän lahjasta ja iloitsemme murheittemme keskellä. Meillä ei ole pysyvää omaisuutta, mutta Jeesuksen omina olemme taivaan rikkauksien perillisiä. Meidän sydämemme on valmiiksi taivaassa ja siksi se sykkii iloa jo täällä."

Tänä aamuna, 17.2.2016, rakkaudella Mummi.


2 kommenttia:

Jari kirjoitti...

Näin se menee. Kiitos Äiti. Jari

mummi kirjoitti...

Kiitos, Jari, kun tulit, luit ja myötäelät! Äitisi