"että minun iloni olisi teissä"

Rakas Lähimmäiseni, Jeesuksen ilo täyttää sydämeni niin, etten saa unta. Kiitän, kiitän ja kiitän! Luin Johanneksen evankeliumin 15 lukua, missä Jeesus puhuu ilostaan, jonka hän meille antaa:

"Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. TÄMÄN MINÄ OLEN TEILLE PUHUNUT, ETTÄ MINUN ILONI OLISI TEISSÄ JA TEIDÄN ILONNE TULISI TÄYDELLISEKSI."

Viime sunnuntaina, kun pastorimme Markus Pöyry puhui uskosta niin, että sisäistin sen, Pyhä Henki antoi sydämeeni tuon pakahduttavan ilon! Tänään, kun kuulin Jeesuksen puhutelleen erästä ystävääni niin, että hän on löytänyt Vapahtajansa, Jeesus-ilo syttyi taas rintaani, eikä kiitosmieli tahdo loppua!

Kiitos Jeesus, että Sinä olet antanut ilosi lastesi sisimpään! Kiitos Jeesus, että Sinä vapautat meidät vapauteen. Kiitos, että Sinä yhdistät meidät. Kiitos, että Sinä ruokit meitä Sanalla ja sakramenteilla seurakunnassa. Kiitos, että Sinä, Jeesus, johdatat meitä seuraajiasi auttamaan toinen toistamme. Aamen.

Tänä aamuyönä, 32.1.2014, ilolla Mummi.

Mannaa

Rakas Lähimmäiseni, pitkät unet, hyvä lepo! Toivon, että Sinäkin olet sen saanut! Kiitos, Isä! Pakkasta on 19.8. astetta tänä aamuna. Se ei ole pihapupuja häirinnyt. Ne ovat ilokseen juosseet yöllä sinne tänne, niin, että pihamme on täynnä pupunjälkiä. Vai ovatko lämpimikseen urheilleet? Hyvä, etteivät ole jääneet autojen alle! Lutherin manna antaa meille täksi päiväksi ajattelemisen aihetta:

Ps. 38:22

Älä hylkää minua, Herra, minun Jumalani, älä ole kaukana minusta. Olen
yksinäinen, kaikkien hylkäämä ja halveksima. Ota sinä siis minut
huomaasi äläkä hylkää minua.

Jumalan olemukseen kuuluu, että hän luo tyhjästä. Sen vuoksi Jumala
myöskään ei voi tehdä mitään siitä, mikä ei vielä ole rauennut tyhjiin.
Ihmiset taas tekevät jotakin sellaisesta, mikä jo ennestään on jotakin.
Se on kuitenkin aivan hyödytöntä. Siksi Jumala ei ota vastaan muita kuin
hylättyjä, ei paranna muita kuin sairaita, ei anna näköä muille kuin
sokeille, ei elämää muille kuin kuolleille, ei vanhurskauta muita kuin
syntisiä, ei tee viisaiksi muita kuin tyhmiä. Lyhyesti: hän ei armahda
muita kuin kurjia eikä anna armoaan muille kuin epäsuosiossa oleville.

Kukaan ylpeilijä ei siis voi tulla pyhäksi, viisaaksi eikä vanhurskaaksi
eikä hänessä ole sellaista ainesta, jota Jumala voisi muovailla. Hän ei
voi päästä tuntemaan Jumalan työtä itsessään. Hän jää oman työnsä varaan
ja tekee itsestään tekopyhän, ulkokultaisen, väärän hurskastelijan ja
teeskentelijän.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 30,1,-2014, ei hyljätä mekään yksinäisiä! muistuttaa Mummi.

Eräs kylämatka.

Rakas Lähimmäiseni, meillä on paljon yli 80-vuotiaita virkeitä sisaria ja veljiä, jotka asuvat yksin omissa kodeissaan. Eräs heistä kutsui ystäväni ja minut piirakkakahville eilen. Siitä sukeutui virkistävä muistelopäivä meille kaikille! Päätin kirjoittaa siitä visiitistä runon, kun oli sopivasti tulossa luovan kirjoittamisen päivä. Rakas lukijani, Isä johdatti meidät ystävää ilahduttamaan, se onnistu, kun me iälliset lähdemme uskossa matkaan. Kokeile Sinäkin! Kohtaaminen virkisti meitä kaikkia:

Eräs kylämatka

Tuli tuima pakkaspäivä,

päivä tuulen tuivertama,

kutsui ystävä kylälle

haastoi muorit muisteloille.

Siispä paksu nuttu päälle

kaapin päältä villahousut,

ettei pakkanen puraise

kesken hyvän kylämatkan.

Tavatessa ilo syntyi,

toisemme kun tavoitimme,

halaukset hillittömät

monen kuukauden perästä!

Alkoi muistelot mukavat

maistuvista mustikoista!

Mökkiretket, uintimatkat

meren äärelle monesti.

Sitten vasta kielet lauloi

kahvia kun särvittihin.

Muistui mieleen retkieväät

käärme suuren kannon päällä.

Muistatko kun marjat kaatui

sinne suistuivat ne kaikki

karhun iltasärpimiksi.

mustikoiden siemeniksi.

Leipomukset suussa maistui

kahvi ilon irrotteli,

elettiinhän luppopäivää

luona hyvän ystävämme.

Tuuli tyyntyi, ilta tummui

tunnit hetkessä hupeni.

Tuli aika hyvästellä

kiittää kaikesta hyvästä:

Suokoon Luoja elämääsi

paljon hetkiä hyviä,

elää aina muisteloissa

ystäviä tavatessa.

Voimia elää kotona

ystävien auttaessa

Taivaanisän  suojellessa!

Tänä aamuna, 29.2.2014, rakkaudella Mummi.

Lähdetään uskossa liikkeelle.

Rakas Lähimmäiseni, heräsin terveenä kello kuusi. Kiitos Isälle yön varjeluksesta! Kiitos, että päivälläkin olet kaikessa mukana! Sinulle, rakas Lukijani rukoilen armolahjaa Isältä, jolla tänään vahvistat lähimmäistäsi. Lähdetään uskossa liikkeelle! Mutta sitä ennen mannaa Lutherilta evääksi:

Ef. 2:8,9

Armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on
Jumalan lahja - , ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Se on
kristitty, jolle Jumala Kristuksen tähden ei lue syntiä, mutta ei se,
jolla ei ole syntiä tai joka ei tunne mitään syntiä. Tämä oppi antaa
omalletunnolle todellisissa kiusauksissa suuren lohdutuksen.

Emme siis suotta niin usein ja ahkerasti paina mieleemme, että meille
annetaan synnit anteeksi ja vanhurskaus luetaan hyväksemme Kristuksen
tähden ja ettei kristityllä ole lain ja synnin kanssa mitään tekemistä,
varsinkaan kiusauksen alaisena ollessaan. Kristittynä hänet on pantu
lain ja synnin yläpuolelle, sillä hänen sydämessään on läsnä lain herra
Kristus, jonka hän sulkee syliinsä niin kuin sormus jalokiven.

Kun siis laki syyttää ja synti kauhistaa, hän katsoo Kristukseen. Jos
hän siis on uskolla hänet käsittänyt, hänen luonaan on hän, joka on
voittanut lain, synnin, kuoleman ja perkeleen. Kristitty vallitsee näitä
kaikkia niin, etteivät ne voi vahingoittaa häntä. Sillä niin kuin yhden
ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin
myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 28.1.,2014, rakkaudella Mummi

"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan."

Rakas Lähimmäiseni, herään kello viisi hyvin nukkuneena. Eilen sain iloita Pyhän Hengen läsnäolosta Markuksen saarnaa kuunnellessa, Jeesuksen koskettaessa ehoollisella ja seurakuntayhteydessä kahvihetkessä. Löytämisen ilo oli ihmeellinen! Kiitos, rakas Isä!

Herättyäni kiirehdin lukemaan saarnatekstiä uudesta raamatunkäännöksestä: "Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä,mitä ei nähdä." Tämä uskon määritelmä osoittaa selvästi, että usko on Jumalan lahja, se ei vaadi ihmiseltä mitään. Vertaan vanhaa tekstiä: "Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy."

"Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy." Tätä uskon todellisuutta Markus Pöyry selitti meille saarnassaan ymmärrettävästi Pyhän Hengen läsnäolossa ja meillä kuulijoilla oli löytämisen ilo!

Ilolla luin Hebr. 11 luvun uskon esikuvia nyt aamulla. Jakeet 33-35 kertovat uskon voimasta: "Uskon voimalla he kukistivat valtakuntia, pitivät yllä oikeutta ja pääsivät näkemään lupausten täyttymisen. He tukkivat leijonien kidat, sammuttivat roihuavan tulen ja välttivät miekaniskut. He olivat heikkoja, mutta he voimistuivat, heistä tuli väkeviä väkeviä sotureita, he työnsivät takaisin vihollisen joukot. Jotkut naiset saivat kuolleet omaisensa eläivinä takaisin."

Kiitos, Pyhä Jumala, että Sinä annat meille uskon Jeesukseen Kristukseen että voimme olla Sinun lapsiasi. Kiitos tämän päivän turvallisuudesta Sinun hoidossasi, armollinen Isä! Kiitos toivosta huomiseen ja kiitos tulevaisuudesta Sinun luonasi Taivaassa! Aamen.

Tänä aamuna, 27.1. 2014, rakkaudella Mummi.

Jeesus herättää uskon.

Rakas Lähimmäiseni, olemme saaneet herätä lepopäivän aamuun, kiitos, Isä, tästä päivästä! Päivän aihe on: "Jeesus herättää uskon". Tekstissä Jeesus kohtaa samarialaisen naisen. Ja me saamme kohdata Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen ehtoollisella. Toivottavasti lähdemme yhtä suurella innolla ehtoollispöydästä kertomaan ilosanomaa, kuin samarialainen nainen: "Hän tietää minusta kaiken, mutta Hän antoi kaiken anteeksi!"

Eilen illalla luin Kristinoppia. Viimeinen osio iankaikkisesta elämästä jäi erikoisesti mieleeni. Kirjaan sen meille aamurukouksesksi, kun siinä korostuu kauniisti uskomme perusta: "Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen. MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaa, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta."

Rakas Jumala, kiitos, että Jeesus on antanut jokaiselle uskovalle tämän armolahjan, iankaikkisen elämän! Kiitos, että Jeesus vapauttaa meidät joka päivä synneistämme elämään sydän vapaana arkeamme tässä maailmassa. Aamen

Tänä aamuna, 26.1.2014, rakkaudella Mummi.

Politiikka hämmentää.

Rakas Lähimmäiseni, näinä päivinä  olen rukoillut paljon kotiseutumme päättäjien puolesta, että kaupunkimme tulevaisuus ja kehitys olisi mahdollinen kuntauudistuksen kautta. Olen pyytänyt Jumalalta viisutta päättäjille neuvotteluihin, että he punnitsisivat eri vaihtoehtoja toinen toistaan kunnioittaen. Yhteistyössä kaikkien on luovuttava jostain, jotta yhteinen hyvä löytyisi ja päästäisi eteenpäin asioissa. Jumala, Sinä voit tässä auttaa, pyydän sitä edelleen! Vaikka eilen illalla a-studiota katsellessa näytti siltä, että pakko-sana on jo  tuominnut kaikki kuntaliitokset epäonnistumaan.

Ihmetellä pitää, että TV 1:n asiaohjelmalla lyödään hiekkaa hallituksen uudistusyritysten rattaisiin! Pakko- sana on koko ajan esillä, vaikka hallituksen jäsen sanoo, ettei tällä hallituskaudella pakkoa käytetä. Ihmetellä pitää, että hallituskumppani jättää asemansa ja myötäilee oppositiota katsojien ääniä kalastellessaan. Kaikki insertit ovat kuntien yhteistyön vastaisia. jne. Miksi TV:n keskusteluohjelma suunnataan kuntauudistusta vastaan? Eikö riitä, että eduskunnan istunnoissa riidellään ja haukutaan hallitusta?

Ihailin Jyrki Kataisen sovittelevaa mieltä ja halua yhteistyöhön hallituskauden alussa. Nyt häntä ei näy enää tätä myönteistä viestiä viemässä. TV- ja hupiohjelmat ovat tehneet tehtävänsä! Eikö Suomessa ole mitään kanavaa, jossa maamme asioista voi keskustella rakentavassa hengessä ja ennenaikaisesti hallituksen toimia tuomitsematta? Kysyy politiikaa ymmärtämätön Mummi.

Tänä aamuna, 24.1.2014, jatkan edelleen rukousta, Mummi