Rakas Lähimmäiseni, olen väsynyt, en löydä sanoja Sinulle, rakas ystävä! Tässä valmis teksti Lutherilta, mietitään sitä! Herra kanssasi, rakas lukijani! Minäkin lepään Hänessä.
Tänä aamuna, 18.1.2011, rakkaudella Mummi
Hes. 36:22
En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman
pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet. Tämä ankara ukonisku
kohdistuu meidän ansioihimme, niin ettemme kerskaisi pelastaneemme itse
itseämme synnistä ja että Herra muka olisi osoittanut meitä kohtaan
hyvyyttään ja julistuttanut meille evankeliuminsa omien ansioittemme
palkaksi. Ei suinkaan näin! Meillä ei ole mitään kerskaamista. Profeetta
sanoo, että Herra on luvannut tehdä laupeuden tuhansia vuosia
aikaisemmin kuin minua edes oli olemassa. Kun hän päätti
lunastuksestamme, kuka häneltä silloin sitä rukoili? Tähän profeetat
siis nojaamalla nojaavat.
Näin käsitetään oikein hänen hyvyytensä. Näin jokainen suu tukitaan,
että se, joka kerskata tahtoo, kerskatkoon siitä, että hän on
ymmärtäväinen ja tuntee minut, sanoo Herra. Herra ikään kuin sanoo: Sinä
et voi lukea ansioksesi sitä, että olet minun valtakunnassani ja että
sinulla on minun armoni. Minä olen luvannut sen sinulle. Olen aikonut
tehdä näin siksi, että et voisi sitä lukea omaksi ansioksesi, vaan yksin
minun ansiokseni.
Tässähän jokainen suu tukitaan. Hän ei ole armollinen ja laupias meidän
ansiomme tähden, sillä me emme ole sitä ansainneet teoillamme. Sulasta
hyvyydestään Hän on armollinen ja laupias.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti