torstai 20. tammikuuta 2011

Valoa ikkunassa

Rakas Lähimmäiseni, Kaikkeuden Luoja näyttää meille jo toisena talvena, että lunta riittää. Viime yön aikana lunta oli satanut Vaasan seudulla 30 senttimetriä. Lumen kanssa on taisteltu kaikkien kulkuvälineiden kanssa. Pitkävartiset saappaatkin ovat saaneet siitä osansa. Tänä aamuna mittari näyttää – 6,5 astetta. Valkoinen on maailmamme, mutta tällä hetkellä ei sada lunta.

Valoa on ikkunassa minun rakkaanikin luona. Pitkä, raskas kausi ”tekonenän” kanssa on ohi. Kun kysyin eilen Teuvolta: ”Onko nyt helpompi olla?”, hän heilautti jalkaansa myöntymisen merkiksi. Tänään hän saa ensimmäisen ateriansa pitkän paaston jälkeen nenämahaletkun kautta. Jumala yksin tietää. minkälaisia ovat seuraavat päivämme ja vuotemme. Elämme Herran kädessä päivän kerrallaan. Kiitos teille kaikille esirukoilijoille! Olette kullanarvoinen tuki silloin kun väsymys on suuri.

Omaa elämääni on värittänyt rakkaan ihmisen kärsimys. En jaksa keskittyä jokapäiväisiin tehtäviin, enkä lukemiseen. Keskustelen päiväni Jumalan kanssa niin kuin isä Camillo. Turvallisuuteni on Isän läheisyys ja tieto Jeesuksen suuresta rakkaudesta Teuvoa ja minua kohtaan. Olisin hukassa, jos tätä turvallisuutta ja jatkuvaa rukousta ei olisi.

Rakas Lähimmäiseni, jos Sinulla on tuskaa ja huolia, uskalla olla heikko ja riippua kiinni Auttajassasi. Kolmiyhteinen Jumala on uskollinen. Hän armahtaa, tukee ja lohduttaa jokaista apua tarvitsevaa lastaan.

Tänä aamuna, 20.1.2011, rakkaudella Mummi

6 kommenttia:

mummi kirjoitti...

Rakas Seijastiina, tervetuloa lukijakseni. Taivaanisä Sinua runsaasti siunatkoon ja lohduttakoon! Mummi

Terttumarja kirjoitti...

Täällä yksi heikko, joka ei aina muista eikä uskokaan, että usko on luja luottamus Jumalaan.
Nöyryys on vaikea taitolaji.
Kiitos taas kirjoituksestasi.

Kirsti kirjoitti...

Voimia sinulle! Ei ole ihme jos sinua väsyttää. Olet elänyt miehesi vaiheissa mukana. Toivottavasti löydät itsellesi ulkoisestikin hyvän lepäämisen muodon.
Tänä iltana kävin yhdessä tilaisuudessa ja siellä sanottiin, että Jumala ei vaadi meiltä mitään.
Näinhän se on, mutta itsestäni huomaan, etten tuota sanaa ole sisäistänyt kuitenkaan.
Miehesi toipumiseen menee aikaa. Hyvä kun voitte yhdessä levätä Jumalan voimassa. Terveisin Kirsti2

mummi kirjoitti...

Kiitos rakkaat Rosina ja Kirsti2,rukouksenne ja toivotuksennenne lämmeittävät sydäntäni. Väsyneenä Jumalan suuruus näkyy. Kun itse ei jaksa mitään, tietää kaiken tulevan Jumalalta ja Jeesuksen armotyön voima tuntuu. Siitä kiittää ja sitä ihmettelee. Huomaa olevansa ansioton palvelija, lieneekö se nöyryyttä? Mummi

Kirsti kirjoitti...

Rakas Mummi,olen lukenut blogiasi,vaikka en ole kommentoinut.
Rukoilen teidän puolestanne,olet niin ihana ja luottavainen,niinkuin tuleekin olla.
Jumala kantaa sinua ja miestäsi kädessään, jossain laulussa sanotaan:" Hän kantaa maailmamme kädessään,on kaikki Luojan kädessä".
Jeesuksen rakkaus ja läheisyys ympäröiköön teidät!
Isä,Jeesuksen nimessä!

mummi kirjoitti...

Kiitos rakas Kirsti toivotuksistasi. Voimattomuus saa meidät läpäämään Jumalan rakkaudessa. Mieheni kärsimys ja väsymys ovat joka hetki mielessäni. Rukouksessa voin häntä auttaa. Herra armahda! Sinulle, ystäväni rakkaat terveiseni tänään. Mummi