Sukujuhlat.

Rakas Lähimmäiseni, nöyrä kiitos nousee Jumalan puoleen siitä, että Hän on varjellut meidän pitkän matkamme juhannuksenseutuun aina Heinolaan asti. Paljon oli meno- ja paluuliikennettä teillä. Paljon rattijuoppoja ja paljon sattui onnettomuuksia taas, kuten joka vuosi. Kiitos, Tauno ja Cina, turvallisesta kyydistä!

Oli hienot sukujuhlat komean maalaistalon suojissa ja kesäisissä maisemissa! Sai kokeilla golfiakin, sai saunoa rantasaunassa, ja nauttia grilliherkuista ja iloisesta seurasta iltamyöhään. Kiitos, rakkaat sukulaiset!

Kunnioitusta herättävä oli hieno kakluuni talon salissa, jossa nukuin yöni. Mahtavaa, käsityötä; kaakelista, monista väreistä muotoillut kuviot, ja korkeus aina kolmeen metriin. Hienoa, että uuni on saanut jäädä ilahduttamaan väkeä vielä keskuslämmityksen tultua. Se kertoo tekijänsä taidosta. Se on historiaa! Historiaa saimme nähdä talon kotimuseossakin. Muistuipa lapsuus mieleen!

Iloitsin suuresti tästä sukujen kokoontumisesta. Kiitos, kun kutsuitte ja herkuilla ruokitte! Onnea ja siunausta Sinulle, sankarimme, Päivi! Kaukaa nousee mieleen virren säkeistö: "Viettäkäämme kiitosjuhlaa, tulkaa Herran huoneeseen! Hyvyydessään Herra tuhlaa, laupeutta lapsilleen. Kautta sukupolvien kestää armo Kristuksen." virsi 327:3.

Tänä aamuna, 25.6.2012, rakkaudella Mummi.