Kiitos on siunauksen siemen

Rakas Lähimmäiseni, huomaatko, kuinka aika kiitää! Kesä loppuu. Huomanna alkaa elokuu, jolloin saamme korjata Jumalan kasvattaman sadon. Muistataan, että mikään ei kasva, jos ei Jumala anna kasvua. Psalmin 127 otsikko on: "Jumalan siunaus yksin tuottaa, menestyksen" ja se alkaa näin: "Jos herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät, jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella, yhtä hyvin hän antaa ystävileen heidän nukkuessansa." Jumalan kaikista lahjoista meidän tulee kiittää! Muistataan sekin, että kiitos on siunauksen siemen.

Sanan aika johtaa meidät kiitokseen psalmin 28 jakeilla 6-7: "Kiitetty olkoon Herra! Hän on kuullut avunpyyntöni. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä luotan. Minä sain avun ja minun sydämeni riemuitsee. Minä laulan ja ylistän Herraa". Kiitos nousee sydämestä! Kuinka totta tämä sana on mummillekin tämän helteen keskellä.

Ystäväni Leena pyysi minua tänään
Vaasan kirkkoon  todistamaan, kuinka Herra on hyvä. Hän on vanhalle koko elämä!

Tänä aamuna, 31.7.2014, rakkaudella Mummi

Kuuliaisuus on oikea jumalanpalvelus

Rakas Lähimmäiseni, Sanan aika ohjaa meidät tänään psalmin 50 äärelle: "Kuuliaisuus, ei uhri, on oikea jumalanpalvelus." Jakeet 14 ja 15 ja jae 23 ovat meille erityisen tärkeät: "Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua"...."Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."

Kuinka tärkeitä sanoja nämä meille ovatkaan! Olemmeko kuuliaisia Isän edessä? Kuulemmeko Pyhän Hengen äänen, kun Hän johdattaa meitä arjessamme? Näemmekö apua tarvitsevan? Muistammeko kiittää siitä, että Isä on ottanut meidät lapsikseen Jeesuksen ristintyön tähden? Kiitämmekö Jeesusta syntien anteeksiantamisesta ja siitä, että Hän, Vapahtajamme, Jeesus Kristus, Rauhan ruhtinas asuu aina sydämessämme Pyhän Hengen kanssa? "Sillä vuoret väitykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty, eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." Jesaja 54:10.

Muistammeko rukouksen? Sen Jumalan lahjan, jolla me uskovat voimme lähimmäisiämme siunata? Isä sen tekee ja Isä kuulee, kun me rukoilemme: Lähimmäisemme Ukrainassa elävät sekasorron vallassa. Isä, hoida ja vahvista heitä! Anna luottamus Sinun voimaasi. Anna  rauha sydämiin! Anna viisautta päättäjille, että rauha pian palaa maahan. Puhu, Herra, kansoillesi Lähi-Idässä! Opeta heitä kunnioittamaan toisiaan ja elämään rauhassa rinnakkain ihanassa maassa. Pyhä Jumala, Sinä olet Kaikkivaltias! Sinua me avuksi huudamme:

"Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Tänä aamuna, 30.7.2014, rakkaudella Mummi

"Vähän aikaa"

Rakas Lähimmäiseni, kauan on hellettä kestäyt! Sinulle, joka siitä iloitset, ovat koittaneet onnenpäivät. Mutta meille, jotka siitä kärsimme, on raskasta herätä aina uuteen aamuun sama kuumuus kintereillä. Luther lohduttaa: "Vähän aikaa". Jumala kuulee rukoukset! Ei tämäkään helle loputtomiin kestä! Saamme vielä suomalaiset säät, sateineen ja tuulineen. Yritän siten olla valittamatta!?
Martti Luther lohduttaa meitä että  luottaisimme Jeesuksen sanaan: "Vähän aikaa, niin
te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut." Hän auttaa ajallaan!

Joh. 16:16

Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe. Tämä sana meidän pitäisi
laskea sydämellemme ja ymmärtää se tarkasti ahdingossa ja hädässä
ollessamme muistaen, ettei sitä kauan jatku. Silloin meillä olisi myös
pysyvämpi ilo. Samoin kuin näet Kristuksella ja hänen valituillansa on
ollut heidän vähä aikansa, samoin on sinulla ja minulla ja jokaisella
oma vähä aikansa. Eivät Pilatus ja Herodes sinua ristiinnaulitse, mutta
sama perkele, joka ohjasi heitä, ohjaa sinunkin vainoojiasi.

Kun siis jokin kärsimys kohtaa sinut, älä heti ryhdy miettimään, kuinka
riuhtaisisit siitä itsesi irti. Jumala on kyllä aikanaan vapauttava
sinut siitä. Odota sinä vain häntä. On kysymys vain vähästä ajasta, eikä
hän jää tulematta. Mutta kun tulee se hetki, jota et aavistanutkaan,
silloin tuskin kestät, ellet ole tullut uudeksi ihmiseksi. Vanha ihminen
joutuu epätoivoon eikä se muuta voikaan, kun kaikki käy sen omien
ajatusten, aikomusten ja suunnitelmien vastaisesti.

Sinullekin tulee siis varmasti oma vähä aikasi, jolloin Kristus vetäytyy
erilleen sinusta jättäen sinut synnin, kuoleman ja helvetin valtaan.
Ellei Kristus sitten tulisi ilman mitään omia ansioitasi, sinun olisi
jäätävä iäksi tuskaasi ja kauhuusi.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 29.7.2014, rakkaudella Mummi

Isälle kiitos ja kaikille maalareille!

Rakas Lähimmäiseni, Isä johdatti minut virkistysviikolle järven rannalle! Menin uimaan neljä kertaa, vaikka en ole sitä tehnyt enää vuosiin. Suuri ihme oli se, että helteestä huolimata ei tarvinnut hikoilla neljään päivään! Maalasimme tyynen järven tuntumassa varjoisalla terassilla. Ruokailimme hyvin ilmastoidussa ruokalassa ja makuutilassa mukana raahaamani tuuletin viilensi ilman.

Jumalan johdatuksen huomasin jo silloin junassa, kun täysin tuntematon ihminen , nykyinen hyvä ystäväni Pirjo, kutsui minut maalausleirille. Tuntui utopistiselta mummista, mutta poikanikin rohkaisi: "Nythän sinun on sinne mentävä, kun vielä elät!" Kiitos Jumalalle, mummi todella eli! Ihanat kaverit kannustivat ja mummi maalasi! Malli vain vaihtui. Tosi hyvä piristysruiske mummin elämään!

Oli mielenkiintoista nähdä toisten töitä ja opettajan hyvää opetusta työn edetessä. Parasta oppia sai, kun Anna-taiteilija muutamalla vedolla teki harjoitustyöstä taideteoksen! "Noinhan minäkin voin tehdä!"

Tähän kuuluu kiitospsalmi 23: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti."

Tänä aamuna, 28.7.2014, rakkaudella Mummi

Mannaa

Rakas Lähimmäiseni, 30 astetta ulkona ja 30 astetta sisällä. Tosi kova koetus mummin sydämelle! Odottelen, että vähän yö viilentäisi huonetta, että voisi nukkua. Sinulle, ystäväni, rukoilen myös voimia. Herra meitä hoitaa ja varjelee! Nyt yöllä on aikaa rukoilla ja lukea Sanaa rakennukseksemme. Luther terottaa Raamatun Sanan tärkeyttä. Hän sanoo, että Sana antaa uskon, vahvistaa sitä ja tekee sen täydelliseksi.
Nautitaanpa Lutherin evästä:

Joh. 6:29
Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.
Kun meidän omantunnon hädässä pitäisi käyttää evankeliumia, joka on
armon, lohdutuksen, jopa itse elämän sana, niin laki, joka on vihan,
murheen ja kuoleman sana, ehättää usein edelle estäen evankeliumia ja
alkaen pauhata omassatunnossa. Jopa yksi ainoa uhkaava Raamatun sana voi
kumota ja pimittää kaikki lohdutusperusteet ja kauhistuttaa niin
sydämemme, että kerrassaan unohdamme vanhurskauttamisopin, armon,
evankeliumin, jopa itse Kristuksen. Tämän lisäksi me puolittain itsekin
oman järkemme puolesta olemme itseämme vastaan.

Tämän tähden me alinomaa tähdennämme sitä totuutta, ettei Kristuksen
tunteminen ja usko ole mitään inhimillistä, ei mikään teko, vaan että se
yksinkertaisesti on Jumalan lahja, joka meissä sekä synnyttää että
ylläpitää uskon. Samoin kun hän sanalla ensin antaa uskon, samoin hän
sitä sen jälkeen myös sanalla harjoittaa, lisää, vahvistaa ja tekee sen
täydelliseksi.

Mikään ei siis ole sanan halveksimista vaarallisempaa. Se, joka
kyllästyy sanaan haluttomana, koska luulee sen jo ymmärtäneensä, ja
jolle sana käy vähitellen vastenmieliseksi, on jo kadottanut Kristuksen.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuyönä, 24.7.2014, rakkaudella Mummi

Kärsivällisyyttä!

Rakas Lähimmäiseni, tänä raikkaana kesäaamuna, keskellä kuuman helteen, tuon Sinulle viestin, jonka löysin lattialtani tänä aamuna. Mistä lie siihen pudonnut? Olen itse sen joskus kirjoittanut, viesti kertoo Jeesuksesta, ja se kuuluu näin: "Siksi hän vahvistaa heitä kärsivällisyyteen voimallisella esikuvallaan ja suloisilla lohdutussanoillaan." Tuo viesti oli minulle tarpeen. Se käänsi katseeni Jeesukseen! Olen lopen väsynyt helteeseen. Sinulle se saattaa olla Jumalan lahja. Tiedän, että tämä hetken kestävä koettelemus on minulle koetinkivi. Otanko vastaan sen, minkä hyvä Jumala antaa? Suostunko nurkumatta Isän tahtoon, pitkäänkin hellekauteen? Minulla on monia ystäviä, jotka suostuvat; sairastavat kauan ja kestävät sen nurkumatta. Heidän kärsivällisyyttään ihailen.

Juha Vähäsarja kirjoittaa tänään: " Hän näet ajatteli: "Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen." Jeesus kääntyi, näki naisen, ja sanoi: ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut." Siitä hetkestä nainen oli terve. Matt.9: 21-22.

Kertomukset Jeesuksen parantamisihmeistä voivat joskus ahdistaa. Jeesus paransi sairaan naisen ja uskomme, että hän voi tehdä niin meillekin. Monet ovat olleet rukoiltavina, mutta sairaus ei ole sittenkään jättänyt. Onko uskossa jotain vikaa? Näin on joku taitamaton rukouksellaparantaja ehkä suoraan sanonutkin. Kun usko ei kuitenkaan riittänyt parantumiseen, on sydämemme entistä levottomampi. Jumalakaan ei ole puolellamme, vaan on liittynyt tuomitsijoiden joukkoon.

Ehkäpä onkin niin, että Jeesus siunaa meitä ja meidän kauttamme muita antamalla sairautemme pysyä. Ehkä kuulumme niihin, jotka Jeesus on valinnut olemaan heikkouden keskellä esimerkkeinä toisille vaivan alaisille. Ehkä kuulumme niihin Jeesuksen omiin, jotka itse parantumattomina ovat siunaukseksi monille muille kärsiville? Olisiko tämä liian rohkeaa uskoa?"

Tänä aamuna, 23.7.2014, rakkaudella Mummi

Virkisty sanomasta!

Rakas Lähimmäiseni, rukoilen Sinulle voimallisen Jumalan siunaamaa päivää! Ilo sydämessä luin monta hyvää Mannaa tänä aamuna. Ihmeellisesti ilosanoma Jeesuksesta virkistää vanhankin!

Eilen sisarentyttäreni tuli ystävänsä kanssa piristämään helteessä riutuvaa mummia. Oli ilo syödä illalla hyvä salaattiateria kotipihan varjossa hitaasti nauttien ja keskustellen. Sitten nuori sukulaiseni järjesti muotinäytöksen. Intiassa vaatteensa teettänyt yrittäjä toi ilon helteiseen mummin kamariin. Nyt ystävät tuntuvat heräävän. Sinulle lukijani annan Lutherin mannaa. Virkisty sanomasta!

Ps. 24:8
Kuka on se kunnian kuningas? Hän on Herra, väkevä ja voimallinen, Herra,
voimallinen sodassa. Tämä on Pyhän Hengen vastaus niiden suulla, jotka
Kristusta saarnaavat. Väkeväksi sanotaan sellaista, jolla on kykyä,
voimaa ja väkeä vaikuttaa, ja voimalliseksi sellaista, joka väellä ja
voimalla toteuttaa asian. Mariakin veisaa: Voimallinen on tehnyt minulle
suuria.  Kuitenkaan ei Kristusta eikä ainoatakaan hänen kansaansa
kuuluvaa ole voitu todeta väkeväksi ja voimalliseksi, Herraksi,
voimalliseksi sodassa. Päinvastoin on saatu todeta heikkoutta,
voimattomuutta, ahdistusta ja tappiota sodassa. Tämä näyttää
ymmärtämättömistä perin tyhmältä. Sitä ei voidakaan käsittää muutoin
kuin korvin kuulemalla ja uskolla. Siksi sitä ainoastaan saarnataan eikä
silmin nähdä.

Kristus on kuitenkin väkevä, joskin salaisella tavalla. Hän on
voimallinen sodassa, etenkin kärsimyksessään ja kaikkien omiensa
kärsimyksessä. Onhan hän omalla väkevyydellään ja voimallaan voittanut
ja vieläkin voittaa maailman ja perkeleen, niin kuin Johannes sanoo:
Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 22.7.2014, rakkaudella mummi

Mannaa

Rakas Lähimmäiseni, Herra siunatkoon Sinun viikkosi! Helle jatkuu vielä ainakin viikon. Voimia kysytään meiltä helteessä nääntyviltä. Isä, kulje kanssamme, ja taluta! Eilen saimme Jeesuksen kosketuksen messussa ja rautaisannoksen Jumalan sanaa arjen evääksi. Ystävien kohtaaminen virkistää aina. Kiitos, Isä, seurakuntayhteydestä! Uusi viikko alkaa. Nautitaan mannaa manantaina:

Jaak. 2:20
Usko ilman tekoja on voimaton. Miksi on tehtävä hyviä tekoja, kun kaikki
kerran riippuu yksin uskosta? Vastaamme: Jos usko on vilpitön, se ei voi
olla tekemattä hyviä tekoja, ja päinvastoin, epäusko ei tee yhtäkään
hyvää tekoa.

Jos uskot, siitä välttämättä syntyy pelkkiä hyviä tekoja, sillä samoin
kuin usko näet tuo autuuden ja iankaikkisen elämän, samoin se
lakkaamatta tuo hyviä tekoja. Elävän ihmisenhän on alinomaa liikuttava,
tehtävä työtä, syötävä ja juotava. Kun ihminen elää, näiden toimintojen
on mahdoton lakata, eikä häntä tarvitse tällaiseen käskemällä pakottaa.
Samalla tavalla hyvien tekojen harjoittamiseenkaan ei vaadita muuta kuin
usko. Ei sinun siis kauan tarvitse pakottaa uskovaa tekemään hyviä
tekoja, sillä usko opettaa sen hänelle ilman ja ennen pakottamisiasi.
Tällöin kaikki hänen tekonsa ovat oivallisia tekoja, olkoot muuten
kuinka vähäarvoisia hyvänsä. Uskolla on näet väkevä voima tehdä hyväksi
kaikki ihmisessä oleva.

Toisaalta ihminen ei voi epäuskossa eläessäänkään olla vailla tekoja.
Kaikki ne sellaiset ovat kuitenkin syntiä. Kun siinä ei ole Kristusta,
kaikki on kirottua.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 21.7.2014, rakkaudella Mummi

__

Jumalan perheväkeä

Rakas Lähimmäiseni, Jumala siunatkoon lepopäiväsi! Minä tulin runsaasti siunatuksi, kun sain levätä helteestä kasteenraikkaassa kesäpihassa pari tuntia. Pilvetön taivas, tuuleton maa! Ennusteet povaavat kolmeakymmentä astetta täksi päiväksi, mutta sen kestää Isän avulla tämän aamulevon jälkeen. Linnut ohjaavat poikasiaan marjapensaisiin aamuaterialle, kun hyttysiä ja kärpäsiä ei ole. Minäkin, ahne, suojasin pensaani vihreällä verkolla. Pitääkö se riisua pois?

Tämän päivän omistamme apostoleille. Matt.16: 13-19, Jeeus iloitsee opetuslapsensa Pietarin vastauksesta, jonka Isä on Pietarille ilmoittanut: "Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika." Jeesus vastaa: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita." Jeesus on kutsunut meidätkin seurakuntaansa. Isä, anna meillekin oikeat sanat todistaa Vapahtajastamme, kun meiltä Hänestä kysytään!

Liitän tähän Efesolaiskirjeen tekstin, jossa Paavali puhuu meistä, tämän päivän seurakuntalaisista. Rohkaiskoon se meitä! 2:19-22: "Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus, Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä."

Kiitos, Taivaallinen Isämme, että olet ottanut meidät omiksi lapsiksesi Jeesuksen pelastustyön kautta! Kiitos, että olet antanut seurakunnan, jossa saamme elää Sinun perheväkesi elämää, tukien, rakastaen ja rohkaisten toisiamme. Kiitos, Jeesus, että annat ehtoollisessa meille ruumiisi ja veresi ja saamme syntimme anteeksi. Sinä, Vapahtajamme, muistutat meitä ristintyösi lujuudesta ia armosi runsaudesta! Kiitos, että Sinun evankeliumisi on sama eilen tänään ja iankaikkisesti. Kiitos, että apostoliesi todistus Raamatussa, meitä aina sunsaasti siunaa ja lohduttaa! Ole ylistetty kolmiyhteinen Jumala! Aamen

Tänä aamuna, 20.7.2014, rakkaudella Mummi

Kuuliaisuutta meiltä odotat

Rakas Lähimmäiseni, hellesää jatkuu! Siinä on jokaiselle jotain. Kiitos, Isä, että Sinä meitä kaikkia hoidat! Sinä odotat meiltä kuuliaisuutta. Anna meidän muistaa, mitä olet meille Sanassasi puhunut. Auta meitä kääntymään Sinun puoleesi kaikissa asioissamme: "Uhraa Jumalalle kiitos ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua." jakeet 14 ja 15. Auta meitä kiittämään Sinua armorikas Jumalamme.  " Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden." jae 23. Nämä ajatukset Sinulle, rakas lukijani, sain Psalmin 50 äärellä.

Olen saanut pitää enkeleitä vieraanani. Isä, äiti ja neljä reipasta lasta. Oli elämää ja iloa mummin kammarissa! Minua siunasi, kun koko perhe yhdessä luki Lutherin iltarukouksen. Se rukous löytyy Katekismuksesta. Kiitos kun tulitte! Herra lomamatkanne siunatkoon!

Varjosta käsin, vesilasi huulillani katselin nuorta ystävääni, joka rapsutti maalia ikkunastani kovassa helteessä. Rukoilen voimia kaikille helteessä työskenteleville.

Rukoillaan kaikki yhdessä, että sota-aseet eivät päätyisi terroristien käsiin. Matkustajakoneen tuhoutuminen herätti kaikki kansat. Sinä, rakas Jumala, voit vaikuttaa, kun Sinua avuksi huudamme. Ole kaikkien kärsivien tuki ja lohduta surevia. Tätä pyydämme Jeesuksen nimessä Aamen.

Tänä aamuna, 19.7.2014, rakkaudella Mummi

Mannaa

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kaksi. Taivas on pilvessä. On yllättävän pimeää keskikesällä! Isä, anna hyvä lomasää kaikille lomalaisille! Ja varjele, Isä, meidät helteessä nääntyvät liialta auringolta! Kiitos, Isä, että Sinä haluat hoitaa kaikkia lapsiasi tänäänkin ja ruokkia sanallasi. Löysin hyvän mannan Martilta, nautitaan sitä:

Ps. 145:13
Sinun valtakuntasi on iankaikkinen valtakunta. Ei kukaan, olkoon kuka
hyvänsä, voi kumota näitä sanoja, jotka Kristus seurakunnan alusta tähän
saakka on kunnian Herrana toteuttanut. Onhan tosin monikin mitä
voimakkain hallitsija tässä maailmassa ryhtynyt estämään ja hävittämään
Kristuksen valtakuntaa, siis hänen kansaansa, jolla on hänen sanansa,
jota se ahkerasti kuulee, oppii ja tunnustaa ja joka rukoilee häntä
oikeassa uskossa. Hallitsijat eivät ole kuitenkaan onnistuneet, vaan
ovat näissä hankkeissaan toinen toisensa jälkeen hukkuneet, kuten
Raamattu kertoo faaraosta ja Sanheribista.

Kristuksen valtakunta sitä vastoin pysyy ja on pysynyt tähän päivään
saakka, vaikka sitä maailman suuren joukkovoiman rinnalla on aina
halveksittu. Niin tapahtuu vielä nykyäänkin ja vastakin. Aina sen täytyy
kärsiä kaikenlaisia ahdistuksia. Kuitenkin se pysyy viimeiseen päivään
asti, vaikka perkele ja maailma vastustavat sitä mitä kiukkuisimmin
kaikin voimin, sekä yrittävät kavalasti hävittää sen. Joka tapauksessa
nämä sanat pysyvät lujina: Sinun valtakuntasi on iankaikkinen
valtakunta. Sitä ei kukaan voi estää.

Herra sanoo myös: Minä asetin kuninkaani Siioniin pyhälle vuorelleni ja
Istu minun oikealle puolelleni. Totisesti hän on siinä alati istuva
turvassa kaikilta vihollisiltaan. Jos Jumala tahtoo, hän on piankin
paneva heidät jalkainsa astinlaudaksi.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 17.7.2014, rakkaudella Mummi

Jeesus, meidän toivomme

Rakas Lähimmäiseni, Isä on siunannut luontoa runsaalla sateella näinä päivinä. Se on satanut suoraan laariin, kuten vanha kansa sanoo. Me kaikki luonnon antimista elävät saamme kiittää, hyvää Jumalaa!

Muistatko sellaisen luonnonantimen kuin hunaja? Se on mainio eliksiiri virustappeluun! Heräsin korvasärkyisenä ja kurkku oli kuin riivinrauta. Panin reilun ruokalusikallisen hunajaa mukiin ja kiehvaa vettä päälle. Join kaksi mukillista maukasta juomaa ja menin nukkumaan. Kun heräsin, kivut olivat tipotiessään. Kannattaa kokeilla!

Tämän aamun lause on Psalmista 13. Psalmi on niin lyhyt, että liitän sen tähän kokonaan. Se on kauan kärsineen avunhuokaus, Daavidin virsi: "Kuinka kauan, Herra, minut yhä unhotat, kuinka kauan kätket minulta kasvosi? Kuinka kauan minun täytyy kantaa huolia sielussani, päivät päästään murhetta sydämessäni? Kuinka kauan saa vihollinen ylvästellä minua vastaan? Katsahda tänne, vastaa minulla, Herra, minun Jumalani. Valaise silmäni, etten nukkuisi kuolemaan, ettei minun viholliseni sanoisi: "Minä voitin hänet", etteivät ahdistajani riemuitsisi, kun minä horjun. Mutta minä turvaan sinun armoosi, riemuitkoon minun sydämeni sinun avustasi. Minä veisaan Herralle, sillä hän on tehnyt minulle hyvin."

Koettelee, vaan ei hylkää Herra! Meille annetään erämaataipaleita. Huomaamme, että ne ovat meille tarpeen. Ne antavat syvyyttä elämään. Ne kasvattavat pitkämielisyyteen  ja kärsivällisyyteen. Ja ne lisäävät luottamusta Jumalaan! Jeesus on kanssamme montun pohjallakin. Hän lohduttaa ja auttaa. Hänen ristintyönsä muistuttaa, että kärsimys kuuluu elämään. Jeesuksen voitto ristillä on meille elämä ja autuus! Se loistaa kirkkaana pimeinpänäkin päivänä. Katsotaan Kristukseen omien vaikeuksiemme keskellä. Jeesus hoitakoon Sinua ja siunatkoon Sinua, rakas Lukijani!

Tänä aamuna, 16.7.2013, rakkaudella Mummi

Kiitä sittenkin!

Rakas Lähimmäiseni, virustappelu jatkuu! Korvakipua, kurkkukipua, hengenahdistusta! Keskellä flunssaa, rukousta: "Varjele, Herra, kesäflunssalta! Hoida, Herra, kaikkia, jotka tässä kurimuksessa ovat! Hoida, Isä, kaikkia sairaita! Sinun apusi on voimallinen, Sinä hoidat sielun ja ruumiin terveeksi, Sinä otat sylihoitoon! Ole ylistetty, Kolmiyhteinen Jumala!"

Kiitos, Isä, Taivaan, kun annoit kunnon sateen eilen näille seuduille! Kaikki kasvit saivat juoda kyllikseen ja marjat kypsyvät kohisten meille talvivaraksi ja kesäiloksi. Mansikoita voi nyt syödä flunssalääkkeeksi, ne ovat parhaimmillaan. Toivotaan, että mustikoitakin tulee!

Tänä aamuna etsin Psalmin 103: Se pitää lukea aina aika-ajoin, ettei kiitos Jumalalle unohtuisi:
"Kiitä, Herraa, minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta, ja kruunaa sinut armolla jalaupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille. Hän on tehnyt Moosekselle tunnetuksi tiensä. Israelin lapsille suuret tekonsa. Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa." jakeet 1-8.

Tänä aamuna, 15.7.2014, rakkaudella Mummi

Mannaa maanantaina

Rakas Lähimmäiseni, entinen naapurini valitti usein, että hänellä oli virustappelu. Nyt tiedän, mitä hän tarkoitti. Heräsin kahden tunnin välein ja aina jossain tuntui flunssan oireita. Minä rukoilemaan: "Herra, varjele minut kesäflunssalta!" Ja aina troppasin vanhan kansan konsteilla. Saa nähdä, varjeleeko Herra! Jos flunssa iskee, kaikki suunnitelmat kaatuvat.
On maanantai ja hyvää mannaa on saatavilla. Nautitaan siis mannaa maanantaina. Herra siunatkoon Sinun päiväsi, rakas Lähimmäiseni!

Room. 8:14
Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Jumalan
Hengen kuljetettavana oleminen on samaa kuin sellaisen sydämen saaminen,
että me mielellämme kuulemme Jumalan sanaa ja uskomme, että meillä
Kristuksessa on armo ja syntien anteeksiantamus. Edelleen se merkitsee
sitä, että me tunnustamme ja osoitamme maailmankin edessä uskomme,
etsimme ennen kaikkea Jumalan kunniaa, ettemme ole kenellekään
pahennukseksi, vaan palvelemme muita ihmisiä, olemme kuuliaisia,
kärsivällisiä, puhtaita, laupeita ja siveitä; edelleen että langettuamme
pahan yllättäessä meidät kuitenkin kohta jälleen parannuksessa nousemme
ja lakkaamme tekemästä syntiä. Kaikkea tätä näet Pyhä Henki opettaa ja
neuvoo, jos kuulemme sanaa, otamme sen vastaan emmekä ehdoin tahdoin
vastusta häntä.

Varokoon siis jokainen pettämästä tässä itseään. Monet näet tahtovat
käydä kristitystä, vaikka eivät olekaan kristittyjä. Sen voi huomata
siitä, ettei Jumalan Henki heitä kaikkia kuljeta. Tällöin heitä
kuljettaa toinen, paha henki, Jumalan Hengen vastaisesti lihallisiin
himoihin. Siksi ollaan varmasti joko Jumalan omia ja hänen rakkaita
lapsiaan, poikia ja tyttäriä, iankaikkiseen elämään ja kirkkauteen
kutsuttuja tai sitten Jumalan hylkäämiä ja hänestä erotettuja perkeleen
lapsia ja hänen kanssaan iankaikkisen tulen perillisiä.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 14.7.2014, rakkaudella Mummi

Armahtakaa!

Rakas Lähimmäiseni, tämän lepopäivän otsikko on Armahtakaa! Tuo huutomerkki otsikon perässä panee todella miettimään päivän aihetta. Kuinka helppoa onkaan nähdä toisen väärä teko, vaikka itse seisoo saman teon kanssa suon silmäkkeessä. Näin kävi Daavidille päivän tekstissä.

2 Samuel 12: 1-10. "Herra lähetti Natanaelin Daavidin tykö. Kun hän tuli hänen tykönsä, sanoi hän hänelle: "Kaksi miestä oli samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen köyhä. Rikkaalla oli lampaita ja raavaita hyvin paljon. Mutta köyhällä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni karitsa, jonka hän oli ostanut. Hän elätti sitä ja se kasvoi hänen luonansa yhdessä hänen lastensa kanssa: se söi hänen lepäpalastansa, joi hänen maljastansa, makasi hänen sylissään ja oli hänelle niinkuin tytär.Niin rikkaalle miehelle tuli vieras, mutta hän ei raaskinut ottaa omia lampaitansa ja raavaitansa valmistaakseen ruokaa matkamiehelle, joka oli tullut hänen luoksensa."

Niin Daavid vihastui kovin siihen mieheen ja sanoi Naatanille: "Niin totta kuin Herra elää; mies, joka tämän on tehdyt on kuoleman oma. Ja karitsa hänen on korvattava nelinkertaisesti, koska hän teki näin ja koska hän ei sääliä tuntenut." Mutta Natan sanoi Daavidille: "Sinä olet se mies."

Tässä Daavid heräsi! Natanael jatkoi, kuinka Israelin Jumala oli antanut oli antanut hänelle kuninkuuden ja hoitanut häntä, mutta Daavid on käyttänyt väärin asemaansa ja tapattanut ammonilaisen Uurian ja ottanut hänen vaimonsa Batseban omakseen.

Synnintunnossaan Daavid paastosi ja yritti sovittaa pahan tekonsa, mutta hänen ja Batseban yhteinen lapsi kuoli. Herra armahti Daavidin, mutta suku kärsi hänen syntinsä tähden.

Jeesus on tullut maailmaan syntisiä armahtamaan ja pelastamaan. Syntisen naisenkin hän armahti ja sanoi hänelle:" Mene äläkä tästedes syntiä tee!" Armahdetaan mekin toinen toisiamme ja rukoillaan toistemme puolesta!

Tänä aamuna, 13.7.2014 rakkaudella Mummi

Jeesuksen kylvö

Rakas Lähimmäiseni, ensimmäiseksi kiitän Isää siitä, että Hän antoi kellomympäryksen rauhallista unta! Seuraavaksi pyydän anteeksi Sinulta Lukijani, että olen paastonnut tietokoneesta pari päivää, enkä ole mitään kirjoittanut. Kolmanneksi kerron, että rakkaat lomalaiseni ovat palanneet omilleen. Arvaat varmaan, että ikävä on! Vieläkö nähdään  vuoden perästä? Kaikki on Isän kädessä turvallisesti!

Oletko huomannut, ystäväni, että aika kiitää? Heinäkuu on jo puolessa välissä! Mutta Jumalan toivo kestää! Sen tiesi jo Jesaja 700 vuotta ennen Vapahtajamme syntymää. Jes. 61: 11: "Niin kuin maa työntää versoa, niin kuin puutarha saa kylvetyn siemenen kasvamaan, niin Herra, minun Jumalani, saa vanhurskauden versomaan, ja ylistys kohoaa kaikkien kansojen kuultavaksi."

Kun Jeesus koskettaa, kun ihminen tulee todellisesti vapaaksi, alkaa ylistys! Meidän Jumalan lasten tehtävä on rukoilla, että ihmiset ymmärtäisivät, että todellisen ilon ja ylistyksen tuo lepo Jumalassa. Jeesus sen antaa.
Hän on tullut maailmaan pelastamaan kaikki ihmiset synnin orjuudesta! Hän pesee sydämen puhtaaksi synneistä maahan vuotaneen verensä voimalla ja vie pelastetun ihmisen Isä syliin lepäämään. Tämä on ilosanoma Jeesuksesta! Tartu siihen, rakas ystävä!

Tänä aamuna, 12.7.2014, rakkaudella Mummi

Mannaa

Rakas Lähimmäiseni, hellesää jatkuu! Varjoon, suojaan etsivät helteessä nääntyvät ja toiset grillaavat ihoaan auringossa. Tasan ei käy onnen lahjat! Isä, varjele meidät kaikki auringon vaaroilta! Rakkaat lomalaiset tulivat! Ilo vietttää laatuaikaa omien kanssa!
Nautitaan mannaa, ja iloitaan Jeesuksen työstä elämäksemme!

1. Kor. 10:16
Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen
vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen
ruumiiseen? Tästä huomaat, kuinka äärettömän ja sanomattoman suuri asia
on alttarin sakramentti, kun sitä käytetään oikein. Jos pitäisimme sitä
oikeassa arvossa, meidän täytyisi kauhistua sen suuruutta, sillä järki
ei voi ensinkään käsittää sitä. Eikö olekin suurta, että korkea
majesteetti astuu eteeni ja antaa itsensä minun omakseni. Eikö edelleen
ole suurta, että tämän lisäksi kaikki pyhät astuvat eteeni, seisovat
tässä, ottavat minut vastaan, pitävät minusta huolta, palvelevat ja
auttavat minua.

Näin Jumala saattaa meidät Kristuksen ja hänen valittujensa yhteyteen.
Se lohduttaa meitä mitä suurimmassa määrin ja siihen voimme luottaa. Jos
olen syntinen, Kristus on tässä sanoen: Tämä syntinen on minun omani,
hänet tahdon pyhillä käsilläni ottaa huostaani. Kuka tämän tähden
nurisisi! Näin minun syntini katoaa, ja minä nautin hänen
vanhurskauttaan. Samoin me kristityt teemme toinen toisillemme: Toinen
ottaa huomaansa toisen, toinen kantaa toisen syntiä ja raihnaisuutta
palvellen häntä näin hurskaudellaan.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Täna aamuna,9.7.2014, rakkaudella Mummi

Kesän helteessä

Rakas Lähimmäiseni, Tänä aamuna herätessäni lauloin virttä: "On kaunis synnyinmaamme, puut, järvet metsät sen. Me Luojan töitä saamme katsella kiittäen." En tiennytkään, että virsi on meille helteessä uupuville kirjoitettu, ennenkuin lauloin sen virsikirjasta.

Eilen ajoimme ystävän kanssa maakunnassa ja ihailimme kesän vehreyttä. Tieltä, kaukaa, ihailimme M. Lutherin ruusutarhaa ja mietimme hänen "teesejään", jotka juuri olimme Pohjalaisesta lukeneet. Onneksi ne ovat vain yhden miehen teesejä! Yhteistyöhaluiset tulevat päättämään Vaasan ja Mustasaaren liitoksesta! Meillä kaikilla, jotka uskomme Jumalan voimaan, on mahdollisuus vaikuttaa kuntaliitokseen, kun jätämme asian rukouksessa Isän käteen: "Isä, maan ja taivaan Luoja, Sinä tiedät mikä on tälle seudulle parasta. Johdata, Sinä, Isä, päättäjiä! Aamen."

"On kaunis synnyinmaamme, maat metsät, järvet sen. Me Luojan töitä saamme katsella kiittäen. Taas lauhat tuulet soittaa urkuja hongiston ja Herraa kunnioittaa, hän kaiken luoja on. Oi kuulautta taivaan, ei yötä ollenkaan! Luot, Herra, työhön vaivaan katseesi laupiaan. Näin siunaat kylvötyömme ja korjuun kypsän suot, jaat leivän, jonka syömme, ja mieliin toivon luot. Maan lapset tunnustamme: me emme ansainneet lahjoja vaivallamme, armosta kaiken teet. Nyt armon kerjääjinä me saamme iloita, helteessä nääntyvinä huokaamme toivossa. Annathan taivaassasi sen suven autuaan, kun, Herra, lapsiasi käyt maasta noutamaan. Nyt kansasi on tuhkaa päiväsi polttamaa. Ei siellä syksy uhkaa, ei sinne talvi saa."

"On aurinkona kerran Karitsa Jumalan, ja seurakunta Herran on kirkas morsian. Ei usvan pilvet peitä Kristuksen kasvoja, ei tuskan kyyneleitä yhdenkään ,katseessa. Soi siellä virret toisin kuin täällä milloinkaan, kun kasvoin aurinkoisin me käymme laulamaan. Ja siksi armon alla tahdomme vaeltaa, kun tiellä vaikealla maan helle uuvuttaa." Virsi 574, Väinö Havas 1944, uudistanut Niilo Rauhala 1979. Virsikirjaan 1986.

Tänä aamuna, 8.7.2014, rakkaudella Mummi

On aika kiittää

Rakas Lähimmäiseni, on aika kiittää hyvää Jumalaa siitä, että Hän varjeli minua kaatuessani,niin, etteivät luut katkenneet. Nyt sen ilmalennon arvet tuntuvat jo parantuneen. Kiitos, Jeesus, että Sinun haavojesi kautta sain taas parantua!

Kiitos ystävät, Annikki ja Seppo, että veitte minut kesäänne varjoon ja suojaan eiliseltä hellepäivältä! Oli herkkuruokaa, oli varjoa, oli kukkaloistoa ja valkeat pilvet, jotka soutivat ohi. Oli yhteys ja ilo!

Kiitos, uusi junaystäväni, Pirjo! Tulit katsomaan minua! Ja toit kesän kauneimmat kissankellot! Ilo uusista ystävistä viilenevässä illassa! Ilo siitä, että Isä on Teitäkin ihmeellisesti johdattanut elämässänne! Kiitos, Isä, että johdatit meidät toistemme viereen siellä junassa. Olet ihmeellinen, Isä!

Rauhallisesta unesta kiitos! Hoida, Isä, meitä hellettä karttavia tänäänkin ja anna virkistävä päivä kaikille työstään lepääville. Rauhoita, Herra, kesäautoilijat, etteivät lisää kaasua liikaa! Kiitos Jeesus, että lohdutat menehtyneiden nuorten rakkaita ja ystäviä! Aamen

"Kiitos nyt Herran! Hän siunaten töitämme johtaa antaen armonsa auringon päällemme hohtaa. Muistakaa vaan nyt hänen rakkauttaan meitäkin lapsiaan kohtaan. Virsi 329:4

Tänä aamuna, 7.7.2014, rakkaudella Mummi

Isä etsii kadonneita

Rakas Lähimmäiseni, tämän lepopäivän otsikko on :"Kadonnut ja jälleen löytynyt". Sillä Jeesus tarkoittaa tuhlaajapoikaa, josta Hän kertoi iki-ihanan vertauksen Luukas 15: 11-32. Kun luin päivän tekstejä, minua alkoi puhutella Psalmi 32, Daavidin mietevirsi. Daavidille kävi niinkuin tuhlaajapojalle; sinullekin ehkä, ja minulle on käynyt niinkuin tuhlaajapojalle.

Kun Jumala puhuttelee ja kutsuu yhteyteensä, me heräämme synnin unesta. Ilman Jumalaa eläessämme olemme synnin orjia. On paha olo. Huomaamme, että olemme monella tavalla sotkeneet elämämme.
Kun Jumala kutsuu, tulee synnintunto. Daavid kertoo psalmissa 32: "Kun minä siitä vaikenin, riutuivat luuni jokapäiväisestä valituksestani. Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana minun päälläni; minun nesteeni kuivui, niinkuin kesän helteessä. Sela. Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: "Minä tunnustan Herralle rikokseni", ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela. Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut löytää voidaan."

Daavid puhkeaa ylistykseen: "Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut palastuksen riemulla. Sela. Autuas se, jonka rikokset ovat anteeksi annetut, jonka synnit on peitetty! Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja tekojansa ja jonka hengessä ei ole vilppiä!"..."Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo. Iloitkaa Herrassa ja riemuitkaa, te vanhurskaat, ja veisatkaa ilovirsiä, te kaikki oikeamieliset."

Kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki, vakuuttaa yhteyteensä palanneelle: "Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee." Isä odottaa kaikkia kadonneita palaamaan. Hän ottaa vastaan jkaisen yhtä rakkaasti kuin tuhlaajapojan Jeesuksen vertauksessa Kiitetään Isää Hänen rakkaudestaan ja kiitetään Jeesusta armosta tänä lepopäivänä!

Tänä aamuna, 6.7..2014, rakkaudella Mummi

Mannaa

Rakas Lähimmäiseni, yöllä kirjoitin lauantain viestin Sinulle. Nyt aamulla luin niin hyvän opetuksen Lutherilta, että liitän sen tähän toiseksi viestiksi. Anna, anteeksi, Sinä, joka et jaksa lukea pitkiä juttuja! Lue vain tämä rukouselämääsi oikaiseva opetus. Luther on todella uskonpuhdistaja meillekin! Nautitaan mannaa:

Matt. 8:2

Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa. Tätä emme saa
käsittää siten, että pitaalinen olisi epäillyt Kristuksen hyvyyttä ja
armoa. Sillä se vasta on elävä usko, kun ei epäillä, että Jumala on hyvä
ja armossaan tahtoo tehdä sen, mitä anomme. Pitalisen sanat on
ymmärrettävä näin: Usko ei epäile, että Jumalan hyvä tahto kohdistuu
ihmiseen ja että hän tahtoo suoda meille kaikkea hyvää, mutta me emme
tiedä, onko kaikki anomamme hyvää ja hyödyksi. Jumala yksin sen tietää.
Siksi usko rukoileekin jättäen kaiken Jumalan armollisen tahdon
ratkaistavaksi. Se anoo sitä, mikä on Jumalan kunniaksi ja meidän
hyödyksemme eikä se epäile Jumalan antamista. Se ei epäile Jumalan
hyvyyttä, vaikka hän jumalallisen tahtonsa mukaisesti suuressa armossaan
jättäisi antamattakin nähdessään sen paremmaksi.

Näin usko on vakuuttunut Jumalan armollisesta tahdosta, antoi hän sitten
tai oli antamatta. Olemmekin usein sanoneet, että meidän on uskottava
aivan epäilemättä ja Jumalan hyvyyttä rajoittamatta. Meidän on
rukoiltava asettamatta rajoja hänen kunnialleen, valtakunnalleen ja
tahdolleen. Me emme saa asettaa hänen tahdolleen aikaa, paikkaa, tapaa
tai nimeä, vaan jätämme kaiken hänen haltuunsa. Kun näin jättäydymme
hänen haltuunsa ja pyydämme vain hänen mieleistään, hänkään ei voi
jättää tekemättä sitä, mikä on meille mieleistä.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 5.7.2014, rakkaudella Mummi

Jumalan voima

Rakas Lähimmäiseni, täksi lauantaiksi on luvattu yli kahdenkymmenen asteen lämpötilaa. Kiitos, Isä, että muistat suomalaisia lomailijoita! Ulkoillaan ja nautitaan kesästä, kaikki!

 Lauantain teksti on 1Kor 1:27-28. Luin koko luvun. Paavali tekee selväksi, että Jeesuksen Kristuksen yhteyteen kutsutut ovat pyhiä: "Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle, Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille, jotka ovat kutsutut ja pyhät, ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä kaikissa paikkakunnissa, niin omissaan kuin meidänkin. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta."

Paavali ilmaisee, kuinka Jumalan valinnat ovat vastakkaisia maailman arvoille: "Sanoma rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." jae 18. ja
27-28: "vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi, saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi, saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotain on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä."

MUTTA HÄNESTÄ ON TEIDÄN OLEMISENNE KRISTUKSESSA JEESUKSESSA, JOKA ON TULLUT MEILLE VIISAUDEKSI JUMALALTA JA VANHURSKAUDEKSI JA PYHITYKSEKSI JA LUNASTUKSEKSI, että kävisi niinkuin kirjoitettu on: "joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".

Tänä yönä, 5.7.2014, rakkaudella Mummi

Mannaa

Rakas Lähimmäiseni, tänään heräämme aurinkoiseen, tyyneen, kesäaamuun ainakin Vaasassa. Jokohan tuuli loppuu, että voi jättää toppatakin kotiin? Hyvää ja isän siunaamaa lomapäivää kaikille! Luther on miettinyt hyvän opetuksen meille tähän päivään. Nautitaan mannaa:

Room. 12:1

Minä kehotan teitä antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle
otolliseksi uhriksi. Sanoilla elävä ja pyhä Paavali hävittää vanhan
liiton uhrit. Näistä uhreistahan ainoakaan ei jäänyt eloon, ne
teurastettiin ja syötiin. Uuden liiton uhri sen sijaan vasta ihmeellinen
on: Se surmataan, mutta pysyy kuitenkin elossa. Se jopa elää sitä
paremmin ja voimakkaampana, kuta enemmän sitä surmataan ja uhrataan.
Meidän on siis ymmärrettävä hengellisesti tämä elävä-sana. Se tarkoittaa
elämää Jumalan edessä eikä maailman. Se, joka kurittaa ruumistaan ja
kuolettaa himojaan, ei elä maailmalle.

Maailma elää himoissaan luonnollisen turmeluksen mukaisesti eikä se
muuta voikaan. Kristitty kuuluu tosin turmeltuneen luontonsa puolesta
maailmaan, mutta ei elä sen mukaisesti. Kristityn elämä on iankaikkista
elämää Jumalan edessä. Se on oikeaa, elävää uhraamista. Ruumiin himojen
kuolettaminen joko vapaaehtoisesti itseään kurittaen tai ulkonaisen
vainon vuoksi on juuri tätä harjoittautumista iankaikkista elämää
varten. Vanhan liiton uhri ei liioin ollut pyhäkään muutoin kuin
häviämiseensä asti. Tämä uhri sen sijaan on iäisesti pyhä Jumalan
edessä.

Se mikä koituu Jumalan kunniaksi ja palvelemiseksi, on pyhää. Yksin sitä
Jumala käyttää. Tämä pieni pyhä-sana onkin ymmärrettävä niin, että
annamme yksin Jumalan vaikuttaa meissä ja sitä, että olemme pyhästi
hänen käytössään.

Epäpyhä on sen sijaan sen uhri, joka tekee tekonsa omaksi kunniakseen
tai himojensa tyydyttämiseksi.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 4.7.2014, rakkaudella Mummi

Jumalan johdatuksessa

Rakas Lähimmäiseni, oletko joskus tuntenut olevasi Jumalan johdatuksessa? Minä olen kokenut ihmeellistä Jumalan johdatusta näinä päivinä. Pari viikkoa sitten matkustin junalla poikani luokse Helsinkiin. Annoin paikkani, kaksi vastakkaista penkkiä, lapsiperheelle, ja läksin kulkemaan käytävää. "Tule minun viereeni!" huusi täysin vieras ihminen. Ilostuin kutsusta! Pian hän alkoi kertoa taideleiristä, jota hän valmistelee. Kun sanoin, että minäkin maalaan, hän kutsui minuakin leirille. "Ei toki, minähän olen kahdeksankymppinen!" "On siellä vanhempiakin, viime vuonna oli yli kahdeksankymppinen pariskunta."

Kun kerroin pojalleni, että minua haastettiin taideleirille, hän sanoi: "Nythän sinun on sinne mentävä, kun vielä elät." Kun palasin kotiin, junaystäväni, Pirjo, oli kirjoittanut pitkän kirjeen sähköpostiini mitä pitää tehdä, millä junalla tulet jne. Koin tämän Jumalan johdatuksena kesääni ja ilmoittauduin. Nyt on odottava mieli!

Eilen Pirjo soitti. Hän oli taidenäyttelyssään valvomassa ja valitti, että väkeä ei käy, tauluja ei saa kaupaksi. Kuka nyt sateella kulkisi, mutta lähettäköön Herra ostajia! Kun suljimme puhelimen, rukoilin vielä: "Isä, lähetä hänelle ostajia."

Ihmetykseni oli suuri, kun parin tunnin kuluttua Pirjo lähetti viestin: "Kaksi taulua myyty!" Minä soitin heti ja yhdessä kiitimme Jumalaa, joka kuulee ja lähettää ostajia, kun niitä Häneltä anoo! Kiitos, Ihmeellinen,ISÄ!"

Tänä aamuna, 3.7.2014, rakkaudella Mummi

Mannaa

Rakas Lähimmäiseni, eilen saimme iloita lämpimästä kesäpäivästä; mikä ilo kävellä rauhassa merenrantaa yhdessä rakkaitten kanssa, ja mikä riemu nauttia ammattilaisten valmistama ateria koko joukolla! Kaikista Teistä, kiitän Isää! Suuren lahjan Hän on Teissä mummille antanut! Lähellä Te olette, vaikka harvoin kohtaamme! Sinulle, rakas lukijani rukoilen siunattua yhteyttä rakkaittesi kanssa. Kiitos, Isä, että Sinä kaikki yhteydet siunaat! Luther tarjoaa meille mannaa, opitaan siitä:

2. Piet. 3:18

Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen armossa
ja tuntemisessa. Huomaamme tästä kehotuksesta, ettei armon oppia voida
milloinkaan teroittaa mieleen kylliksi. Meidän on koko elinaikamme
pysyttävä sen oppilaina. Ne taas, jotka mielestään sen hyvin ymmärtävät,
eivät ole koskaan aloittaneet sen oikeaa oppimista. Milloin saatana,
milloin oma turmeltunut luontomme, milloin maailma ja omatuntomme,
joiden kautta me kiihotumme toivottomuuteen, kärsimättömyyteen, vihaan,
kateuteen, haureuteen ja muihin synteihin, nostattavat meissä
lakkaamatta uusia kiusauksia. Kuinka näin ollen heikko luontomme voisi
olla usein lankeamatta ja kadottamatta varmaa luottamusta Jumalan
armoon?

Tällaiset myrskyt eivät suo koskaan meille täyttä rauhaa. Vaikka ne
joksikin aikaa asettuvatkin, kuitenkin ne kohta jälleen nousevat. Meillä
on sitä paitsi myös, niin kauan kuin elämme, monenlaisia toimia, joiden
tähden usein unohdamme puhtaan ilon armossa. Meidän on siis varsin
välttämätöntä rukoilla, että Jumala lisäisi meihin armonsa iloa ja
riemua, ettei meitä pettäisi se murhe, jonka synnin kauhistus tuo
mukanaan.

On siis suuri Pyhän Hengen lahja voida lujasti uskoa, että meillä on
armollinen Jumala. Tätä luottamusta ei kuitenkaan voida säilyttää ilman
taistelua, jonka synnyttävät meissä luontainen heikkoutemme ja
epäluuloisuutemme Jumalaa kohtaan.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 2.7.2014, rakkaudella Mummi

______

Toivo toivottomalle

Rakas Lähimmäiseni, Isä herättää rukoilemaan, kun olen nukkunut neljä tuntia. Ystävän lohduton soitto on mielessäni. Lääkäri oli kertonut hänelle, että nyt on aloitettava solumyrkky-hoidot. "Mitkä solumyrkyt, mitä, kuinka? Onko se kuolema?"
Sinä rakas ystävä olit yksin ja toivoton.

Kiirehdin halaaman Sinua; Sinä elät, ystäväni! Sinä tunnet, että puristan Sinua tässä omassa kodissasi. Jeesus elää Sinussa, Hän rukoilee puolestasi tälläkin hetkellä. Isä on läsnä. Kaikki on hänen hallussaan, Hän pitää Sinusta huolen!

Kuivaat kyyneleesi. Puristat minua kädestä:  "Tiedän, että minun on lähdettävä jonain päivänä, se päivä näkyy jo edessäni."

Mietitäänpä mitä silloin tapahtuu: Näemme Jeesuksen silmät, näemme Hänen kirkkautensa. Kuulemme Hänen äänensä: "Tule, minun Isäni siunattu!" Turvallisesti tartumme ojennettuun käteen. Olemme saaneet nähdä Jeesuksen! Eikö se ole elämämme täyttymys, päästä Isän luo iankaikkiseen elämään, jonka Jeesus on meille valmistanut. Tänään Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole. Uskotko sen?"

Toivo silmissäsi vastaat: "Uskon, ystävä, kiitos, kun tulit!"

Tänä aamuna, 1.7.2014, rakkaudella Mummi