tiistai 29. heinäkuuta 2014

"Vähän aikaa"


Rakas Lähimmäiseni, kauan on hellettä kestäyt! Sinulle, joka siitä iloitset, ovat koittaneet onnenpäivät. Mutta meille, jotka siitä kärsimme, on raskasta herätä aina uuteen aamuun sama kuumuus kintereillä. Luther lohduttaa: "Vähän aikaa". Jumala kuulee rukoukset! Ei tämäkään helle loputtomiin kestä! Saamme vielä suomalaiset säät, sateineen ja tuulineen. Yritän siten olla valittamatta!?
Martti Luther lohduttaa meitä että  luottaisimme Jeesuksen sanaan: "Vähän aikaa, niin
te ette minua näe, ja taas vähän aikaa, niin te näette minut." Hän auttaa ajallaan!

Joh. 16:16

Vähän aikaa, niin te ette enää minua näe. Tämä sana meidän pitäisi
laskea sydämellemme ja ymmärtää se tarkasti ahdingossa ja hädässä
ollessamme muistaen, ettei sitä kauan jatku. Silloin meillä olisi myös
pysyvämpi ilo. Samoin kuin näet Kristuksella ja hänen valituillansa on
ollut heidän vähä aikansa, samoin on sinulla ja minulla ja jokaisella
oma vähä aikansa. Eivät Pilatus ja Herodes sinua ristiinnaulitse, mutta
sama perkele, joka ohjasi heitä, ohjaa sinunkin vainoojiasi.

Kun siis jokin kärsimys kohtaa sinut, älä heti ryhdy miettimään, kuinka
riuhtaisisit siitä itsesi irti. Jumala on kyllä aikanaan vapauttava
sinut siitä. Odota sinä vain häntä. On kysymys vain vähästä ajasta, eikä
hän jää tulematta. Mutta kun tulee se hetki, jota et aavistanutkaan,
silloin tuskin kestät, ellet ole tullut uudeksi ihmiseksi. Vanha ihminen
joutuu epätoivoon eikä se muuta voikaan, kun kaikki käy sen omien
ajatusten, aikomusten ja suunnitelmien vastaisesti.

Sinullekin tulee siis varmasti oma vähä aikasi, jolloin Kristus vetäytyy
erilleen sinusta jättäen sinut synnin, kuoleman ja helvetin valtaan.
Ellei Kristus sitten tulisi ilman mitään omia ansioitasi, sinun olisi
jäätävä iäksi tuskaasi ja kauhuusi.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 29.7.2014, rakkaudella Mummi


Ei kommentteja: