Ennustus masennuksen Parantajasta

Lähimmäiseni, eilen löysin Jesajan luvun 61, ennustuksen siitä, että Jeesus antaa ilon. Kun luin sen tänään uudelleen, tein uuden löydön. Jesaja mainitsee kolmannessa jakeessa sanan masennus, joka tänä päivänäkin pitää otteessaan monia ihmisiä. Tuleva Messias, Jumalan voideltu, meidän Vapahtajamme, Jeesus Kristus, antaa ”ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan”! Lähimmäiseni, minä olen elänyt todeksi sen, että Jeesus vaihtaa masennuksen vaipan ylistyksen viittaan.

Elin vuosia elämästäni masennuksen vankilassa. Ruumiini toimi, tein työni kotiäitinä, mutta elämänilo oli poissa. Itsetuntoni oli kateissa. Elin, vaikka en tuntenut eläväni. Kun Jeesus tuli, Hän rakasti minut omaksi itsekseni. Luin Raamatusta, että olin Jumalan luoma ja Hänen rakkautensa kohde. Pyhä Henki antoi tiedon, että Jeesus rakastaa minua niin paljon, että kuoli puolestani ristillä. Jeesus vei minut Isän syliin lepäämään. Rukouksessa kohtasin rakastavan Isän, joka puhui minulle lohdutuksen ja rohkaisun sanoja. Pyhä Henki johdatti värien maailmaan. Maalaaminen, josta olin nuorena unelmoinut, rohkaisi minua. Löysin ilon kotiaskareista, tavallisesta arjesta. Ymmärsin, että rakkaani ovat Jumalan lahja minulle. Löysin paikkani Jumalan seurakunnassa. Tästä Jeesuksen antamasta lahjasta halusin kertoa muillekin, vaikka olin vuosia pelännyt ihmisiä. Halusin ylistyskuoroon kertomaan Jeesuksen rakkaudesta. Näin Jeesus antoi minulle ylistyksen viitan!

Kirjaan tähän Jesajan luvun 61 alun uudesta käännöksestä. Kuuntele, rakas Lähimmäiseni, kuinka todesti Jesaja ennustaa meidän Vapahtajastamme 700 vuotta ennen Hänen syntymäänsä, jakeet 1-3: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuotta, päivää, jona Jumala antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen Hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa”.

Tänä aamuna, 9.12.2009, ilolla Mummi

Jesaja ennustaa ilon Herrassa

Jesaja 61 jakeet 10-11 kuuluvat näin: ”Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niin kuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. Sillä niin kuin maa tuottaa kasvunsa ja niin kuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden”.

Jumala antaa ilon Herrassa niin, että sen kaikki näkevät! Kun Jumalan armo ja rakkaus on kohdannut ihmisen, hänen muotonsa muuttuu. Pelastuksen ilo Herrassa saa hänet kukoistamaan niin kuin koruillansa koristettu morsian tai kantamaan juhlapäähinettä niin kuin pappi ja kiittämään Jumalaansa, tietää Jesaja jo 700 vuotta ennen Vapahtajan syntymää. Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa on niin ihmeellinen asia, että jokaisen pitää kokea se henkilökohtaisesti. Kun elämänsä vanki kohtaa Vapauttajansa, hän todella osaa nauttia vapaudestaan ja kapsahtaa Vapauttajansa kaulaan kiitollisena vapaudestaan. Sillä vapauteen ja rauhaan Jeesus meidät vapauttaa! Jumalan lapsi laulaa ilossaan: ”Kiitos Sinulle Taivaallinen Isäni, että lähetit Poikasi maailman pelastamaan meidät kaikki synneistämme! Kiitos, Jeesus, että vuodatit kalliin veresi ja teit meistä Jumalan lapsia ja perillisiä. Haluan kiittää ja ylistää Sinua Vapahtajani kaiken elinaikani, sillä Sinä ole minulle elämä ja autuus! Kiitos, että Sinä pelastat myös perhekuntani!” Runokielin ylistää Julius Krohn psalmin 34 pohjalta 1886:

”Herrasta veisaa kieleni, ylistää armoansa, ei unohtaa voi sieluni hyviä tekojansa. Kun etsin niin hän vastasi, ja nöyrät kiitosvirttäni iloiten kuuntelevat. Ne jotka Herraa etsivät, löytävät lohdutuksen, ja jotka häntä pelkäävät, ne saavat varjeluksen. Ja ahdingonkin aikana on heillä rauhaa, iloa, kun Herra heitä hoitaa. Kasvoihin Herran katsokaa, ne loistaa suloisesti, ja hyvyyttänsä maistakaa, se vuotaa iäisesti. On autuas se ihminen, ken elää Herraan turvaten. Ei mitään silloin puutu”. Virsi 340.

Tänä aamuna, 8.12.2009, ilolla Mummi

Itsenäinen Suomi

Hyvää itsenäisyyspäivää Sinulle, Lähimmäiseni! On suuri etuoikeus olla suomalainen. On Jumalan ihme, että pienen maamme miehet ja naiset jaksoivat kestää kaiken sen kurimuksen, mikä sota-aikaan sisältyi ja maamme säilytti itsenäisyytensä! Päättäjät pyysivät viisautta Jumalalta. Presidentti ja hänen puolisonsa kehottivat kansaa rukoilemaan. Kun hätä oli suuri, koko kansa huusi Jumalan puoleen. Äiti, jonka kaikki pojat olivat rintamalla, eli jatkuvassa pelossa, mitä uutisia tänään tulee. Ei siinä auttanut muu, kun jättää kaikki Jumalan käteen, että jaksoi jokapäiväiset työt. Vaimo, jonka mies oli rintamalla, rukoili, että Jumala varjelisi. Me lapsetkin rukoilimme ja juoksimme viemään viestiä puhelimen äärestä tärkeisiin solmukohtiin, jossa yhteys oli poikki. Lotat hoitivat haavoittuneita sairaalahenkilökunnan apuna. Kaikki puhalsivat yhteen hiileen yhteisen isänmaan puolesta. Kiitos Jumalalle, että Hän yhdisti meidät sodan vuosina.

Tiedämme, että itsenäisyyden hinta oli kova. Monista perheistä useampikin poika jäi rintamalle. Minunkin vanhin veljeni hävisi niin, ettei tuntolevyäkään löytynyt. Äiti kyseli vuosia, eläisikö hän jossain invalidina, mutta mitään tietoa ei saatu. Suuri osa miehistä haavoittui ja on elänyt lopun elämänsä vammoista kärsien. Terveenä palanneet ovat nähneet sotaunia väsymiseen asti. Suru on ollut mittaamaton, mutta Jumala on ollut kanssamme, Hän on hoitanut haavamme. Meillä kaikilla on suuri kiitollisuus sodassa palvelleita kohtaan. Ilman heidän uhriaan, meillä ei olisi itsenäistä isänmaata, jota tänään juhlimme. Liputuksin kynttilöin ja kiitosrukouksin haluamme Isänmaatamme siunata! Suokoon Luoja, että tänä päivänäkin maamme päättäjät turvaavat Jumalaan ja kansamme toimisi yhteishengessä itsenäisen isänmaamme parhaaksi.

”Sun kätes, Herra, voimakkaan suo olla turva Suomenmaan niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana. On isät täällä taistelleet ja uskoneet ja toivoneet. Me saimme saman asunnon, ja samat vaiheet meidän on. Sä turvaa maamme vapaus, sen kansalle suo viisaus. Suo armokaste maille sen ja sydämihin ihmisten. Sä autoit valoon tämän maan kuin kedon kukan ummustaan. sen varttua suo valossas ja hoida sitä armossas. Suo, että sanas kirkkaana saa keskellämme kaikua, ja kautta sukupolvien suo soida nimes kiitoksen”. Virsi 577 säkeistöt 1,3,7,8 ja 9

Tänä aamuna, 6.12.2009, ilolla Mummi

Ystävät rakkaat

Kiitos Jumalalle hyvin nukutusta yöstä! Kiitollisuus täyttää sydämeni muutenkin. Eilen oli nimipäiväni ja kymmenet ystävät onnittelivat ja toivottivat Herran siunausta tekstiviestein ja puhelinsoitoin, kortein ja kukkasin. Kuinka onnellinen olenkaan, kun minulla on tällainen ystävien pilvi ympärilläni. Parhain ystäväni, Jeesus Vapahtajani, on heidät minulle antanut. Jumala, joka on minut nimeltä kutsunut, ja Pyhä Henki, joka sydämet yhdistää, on kestävän ystävyyden vahvistanut. On onnellista, että minulla, joka olen kohta satavuotias, on kaikenikäisiä ystäviä, joita saan siunata ja muistaa Isän edessä päivittäin. Eilen he minut rakkaudellaan ympäröivät. Kiitän heistä kaikista!

Kun Jeesus eli maan päällä, Hänelläkin oli ystäviä. Eräs hänen ystävistään oli Lasarus, Martan ja Marian veli. Eräänä päivänä Jeesukselle tuotiin tietoa, että Lasarus oli sairaana. Sisaret olisivat halunneet, että Jeesus olisi tullut heti parantamaan hänet, mutta Hän viipyi vielä muutaman päivän. Jeesus tiesi, että Hän herättäisi Lasaruksen kuolleista, jotta ihmiset uskoisivat, että Hänellä on Jumalan voima. Kun Jeesus opetuslapsineen tuli Betaniaan, Lasarus oli ollut kuolleena jo neljä päivää. Jeesus sanoi surevalle Martalle nuo meillekin lohdulliset sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”. Kun Jeesus näki Marian itkevän, Hänkin itki. Sitten he menivät haudalle. Jeesus käski ottaa kiven pois haudan suulta ja Hän huusi suurella äänellä: ”Lasarus, tule ulos!”. Lasarus tuli ulos haudasta vielä siteisiin käärittynä. Jeesus sanoi heille: ”Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä”. Tämä tunnusteko sai monet uskomaan Jeesukseen, mutta ylimmäinen pappi, Kaifas, keksi, että Jeesus on surmattava. Lähimmäiseni, voit lukea tämän voimallisen tapahtuman Johanneksen evankeliumin yhdennestätoista luvusta. Sana antaa Sinullekin uskon.

”Yksinkertaisesti myös auta sanaas kuulemahan, tunnustamaan suuret työs, sinuun, Herra, uskomahan. Ken ei tunne haavojasi, ei hän ole seuraajasi. Liitä sinuun lähemmin, pysy, Jeesus, keskellämme. Armon tuuli suloisin virvoittakoon mieliämme. Sido yhteen sydämemme yhdessä sua huutaaksemme”. Virsi 202, säkeistöt 4 ja 5.

Tänä aamuna, 5.12.2009, ilolla Mummi

Taivasten valtakunta

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kuusi nukuttuani yhdeksän tuntia. Kiitos Taivaanisälle, joka levon antoi! Toivottavasti Sinäkin sait riittävän yöunen! Joulukuu on hyvällä alulla. Pakkasta on seitsemän astetta. Tämä on lupaus valkeasta joulusta! Kun avaan ulko-oven, edessäni on täysikuu, jonka ympärille sumu maalaa keltaisen, punaisen ja vihreän renkaan. Ilo silmille! Luoja leikkii väreillä!

Olet varmaan huomannut, että Jeesus puhuu vertauksilla. Tänään minulle avautuu Matteuksen 20. luku. Luvun alussa on vertaus viinitarhan työmiehistä: ”Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Ja kun hän oli sopinut työmiesten kanssa denarista päivältä, lähetti hän heidät viinitarhaansa”. Kun hän näki joutilaita miehiä päivän mittaan, hän lähetti heidät kaikki töihin viinitarhaansa. Toiset aloittivat työnsä kolmannen hetken vaiheilla, toiset kuudennen, toiset yhdeksännen ja viimeiset yhdennentoista hetken vaiheilla. Kun ilta tuli, käski viinitarhan herra tilanhoitajan maksaa palkka, jokaiselle denari, viimeisistä alkaen ensimmäisiin asti. Ensin tulleet alkoivat napista, että heidän on saatava enemmän, kun ovat palvelleet koko päivän, mutta isäntä vastasi eräälle heistä: ”Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä, etkö sopinut minun kanssani denarista? Ota omasi ja mene. Mutta minä tahdon tälle viimeiselle antaa saman verran kuin sinullekin. Enkö saa tehdä omallani, mitä tahdon? Vai onko sinun silmäsi nurja sen tähden, että minä olen hyvä? Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi”.

Tiedämme, että taivasten valtakunta on sisäisesti meissä. Se on rakkautta, iloa ja rauhaa Pyhässä hengessä. Se on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa. Se on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa. Se on sisäinen varmuus Kolmiyhteisen Jumalan jokapäiväisestä läsnäolosta ja huolenpidosta, sillä Jumala ei anna niin kuin maailma antaa. ”Palkka”, jonka kaikki Jumalan lapset saavat, on iankaikkinen elämä. Sekään ei ole palkka, vaan armolahja, jonka kaikki Jumalan lapset omistavat jo täällä, ja perivät sen tämän elämän jälkeen Jumalan luona taivaassa Tuo Jeesuksen viimeinen lause käy toteen Golgatan ristillä, kun Jeesus pelastaa armoa anoneen ryövärin: ”Tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa”. Lk. 23: 43. Iloitaan ja riemuitaan kaikki Jumalan lapset! Tule Sinäkin, joka et vielä Jeesusta tunne, sisälle taivastan valtakuntaan! Huuda Jeesusta elämääsi!

Tänä aamun, 3.12.2009, ilolla Mummi


!

Kulmakivi

Jeesus on Jumalan tahdon lähettiläs meidän sydämissämme! Me, jotka Häneen uskomme, tiedämme, että Hän on Kulmakivi, Hän on Kallio, Hän on Elämän Perusta!

Matteuksen evankeliumin luvussa 21 kansa laulaa Jeesukselle Hoosiannaa: ”Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa”. Kansa levitti tielle vaatteita ja palmunlehviä ja lauloi Jeesukselle, joka ratsasti aasilla Jerusalemiin. Kaupungissa Jeesus meni pyhäkköön. Hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat tavaraa, ja kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Jeesus moitti heitä: ”Kirjoitettu on: Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi, mutta te teette siitä ryövärien luolan”. Luvun lopussa Jeesus kertoo vertauksen perheenisännästä , joka vuokrasi viinitarhansa viinitarhureille. Kun hän lähetti palvelijoitaan perimään hänelle tulevat hedelmät, he tappoivat heidät. Viimein hän lähetti oman poikansa hakemaan hänelle kuuluvat hedelmät, mutta he tappoivat hänetkin. Jeesus sanoi ylipapeille ja kansan vanhimmille, jotka olivat paikalla: ”Ettekö ole lukeneet kirjoituksista: Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme. Sen tähden minä sanon teille: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä, ja joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, mutta jonka päälle se kaatuu, sen se murskaa”.

Elämme 2000 lukua jälkeen Jeesuksen Kristuksen syntymän. Aloitamme uutta kirkkovuotta. Suomessakin vuosi kulkee kirkollisten juhlien mukaan: joulu, Jeesuksen syntymä, pääsiäinen, Jeesuksen kärsimys, kuolema ja ylösnousemus, helatorstai, Kristuksen taivaaseenastuminen, Helluntai, Pyhän Hengen vuodattaminen, juhannus, Stefanuksen muistojuhla ja pyhäinpäivä. Suurimmalle osalle suomalaisista nämä juhlapäivät eivät merkitse mitään. Se on haaste ja rukousaihe meille Jeesuksen seuraajille. Tässä käy toteen Jeesuksen sana: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät on tullut kulmakiveksi; Herralta tämä on tullut ja on ihmeellinen meidän silmissämme”. Huomaat, Lähimmäiseni, että olemme etuoikeutettuja, kantakaamme vastuumme Jeesuksen seuraajina: Kerrotaan ilosanomaa Jeesuksesta!

Tänä aamuna, 2.12.2009, ilolla Mummi

Jumalan joululahja

”Avaja porttis ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi, kun itse Taivaan kuningas, sun tahtoo olla vierahas. Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, kun saapuu luokse syntisen. Hyvyyden Jeesus myötään tuo ja kaiken armon meille suo. Kruununsa on vanhurskaus ja valtikkansa laupeus. Hän tuskat tuimat sammuttaa, vaivoista meidät vapahtaa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Autuas kansa kaupunki, kun Jeesus saapuu Herraksi. On siellä rauha, rakkaus ja uusi toivo, uskallus. Hän tullessansa armon tuo ja avun neuvoillansa suo. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Avaja porttis ovesi, valmista hälle itsesi. Sun lamppus olkoon palava ja valvo, Herraas odota. Hän saapuu riemusaatossaan ja sinut kruunaa armollaan. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Käy, Herra Jeesus, luokseni, tee sydämeeni majasi. Se täytä, Jeesus, armolla ja asu aina minussa. Taivaaseen minut johdata, luonasi anna riemuita. Jo kohta Herra saapuukin. Niin aamen, Jeesus, rakkahin”.

Tämä adventin virsi 2 olkoon meidän rukouksemme nyt joulun aikaan! Ajattele, Lähimmäiseni, Georg Weissel on kirjoittanut tämän virren sanat vuonna 1642, ja kuinka ajankohtaiset ja ihanat ne ovat meidänkin korvillemme 2000 luvulla! Vuosi vuoden jälkeen me saamme odottaa Joulun Herraa, joka kruunaa meidät armollaan ja laupeudellaan. Vuosi vuoden jälkeen saamme valmistaa itsemme Vapahtajallemme, että saamme kokea oikean joulun, Jumalan Pojan syntymäjuhlan. Hän tulee sydämeemme. Hän pesee sen puhtaaksi kaikesta vääryydestä ja täyttää sen rauhalla, rakkaudella ja ilolla! Riemumielin voimme yhtyä virren säkeeseen: ”Nyt olkoon kiitos Jeesuksen kun saapuu luokse syntisen”.

Kun luin Jesajan ennustuksia tänä aamuna, löysin kultajyvän, jonka kirjaan tähän. Se on Jumalan sana, sanottu 700 vuotta ennen Jeesuksen syntymäpäivää: ”Sillä näin sanoo Korkea ja ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi”. Jesaja 57: 15. Siinä on meille särjetyille joululahja Taivaalliselta Isältämme. Kiitetään ja Ylistetään Häntä, joka rakastaa meidät eläviksi Jeesuksessa Kristuksessa!

Tänä aamuna, 1. 12. 2009, ilolla Mummi