Kiitos Jumalalle hyvin nukutusta yöstä! Kiitollisuus täyttää sydämeni muutenkin. Eilen oli nimipäiväni ja kymmenet ystävät onnittelivat ja toivottivat Herran siunausta tekstiviestein ja puhelinsoitoin, kortein ja kukkasin. Kuinka onnellinen olenkaan, kun minulla on tällainen ystävien pilvi ympärilläni. Parhain ystäväni, Jeesus Vapahtajani, on heidät minulle antanut. Jumala, joka on minut nimeltä kutsunut, ja Pyhä Henki, joka sydämet yhdistää, on kestävän ystävyyden vahvistanut. On onnellista, että minulla, joka olen kohta satavuotias, on kaikenikäisiä ystäviä, joita saan siunata ja muistaa Isän edessä päivittäin. Eilen he minut rakkaudellaan ympäröivät. Kiitän heistä kaikista!
Kun Jeesus eli maan päällä, Hänelläkin oli ystäviä. Eräs hänen ystävistään oli Lasarus, Martan ja Marian veli. Eräänä päivänä Jeesukselle tuotiin tietoa, että Lasarus oli sairaana. Sisaret olisivat halunneet, että Jeesus olisi tullut heti parantamaan hänet, mutta Hän viipyi vielä muutaman päivän. Jeesus tiesi, että Hän herättäisi Lasaruksen kuolleista, jotta ihmiset uskoisivat, että Hänellä on Jumalan voima. Kun Jeesus opetuslapsineen tuli Betaniaan, Lasarus oli ollut kuolleena jo neljä päivää. Jeesus sanoi surevalle Martalle nuo meillekin lohdulliset sanat: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”. Kun Jeesus näki Marian itkevän, Hänkin itki. Sitten he menivät haudalle. Jeesus käski ottaa kiven pois haudan suulta ja Hän huusi suurella äänellä: ”Lasarus, tule ulos!”. Lasarus tuli ulos haudasta vielä siteisiin käärittynä. Jeesus sanoi heille: ”Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä”. Tämä tunnusteko sai monet uskomaan Jeesukseen, mutta ylimmäinen pappi, Kaifas, keksi, että Jeesus on surmattava. Lähimmäiseni, voit lukea tämän voimallisen tapahtuman Johanneksen evankeliumin yhdennestätoista luvusta. Sana antaa Sinullekin uskon.
”Yksinkertaisesti myös auta sanaas kuulemahan, tunnustamaan suuret työs, sinuun, Herra, uskomahan. Ken ei tunne haavojasi, ei hän ole seuraajasi. Liitä sinuun lähemmin, pysy, Jeesus, keskellämme. Armon tuuli suloisin virvoittakoon mieliämme. Sido yhteen sydämemme yhdessä sua huutaaksemme”. Virsi 202, säkeistöt 4 ja 5.
Tänä aamuna, 5.12.2009, ilolla Mummi
