Hyvä Jumala halusi minut Raamatun ääreen, rukoukseen ja omalle paikalleni kotiin. Hän tiesi, että kiireissäni olin etääntynyt viinipuusta. Oksa kärsi ravinnon puutteesta. Monien rientojen jälkeen oli uutta olla aloillaan. Pelkäsin kotiäitivuosieni alennustilan jatkuvan, mutta Jumala hoiti sanansa kautta. Rukous muuttui levolliseksi luottamukseksi. Sai levätä Jeesuksessa, sai olla Herran hoidossa. Tämä rauha vaikutti ilmapiiriin kodissamme.
Sain nähdä Jumalan ihmeellistä työtä. Hän kutsui poikiamme yhteyteensä, vaikka en ollut puhunut heille kotona uskonasioista. Sydämeni iloitsi tästä Jumalan työstä. Seurakunnassa rukousystävät tulivat entistä tärkeämmiksi. Näimme, että Jumala kutsui joukkoomme uusia ihmisiä. Oli herätyksen tuntua ilmassa. Yhdessä tutkimme Raamattua ja löysimme yhä uusia lupauksia, joita rakastava Jumala on meille Sanassa luvannut. Ihmettelimme Jumalan läsnäoloa ja voimaa, kun saimme rukousvastauksia.
Seurakuntayhteys on tärkeä uskovalle. Sanotaan, että yksinäinen puu ei pala. Yksinäisen uskovan liekki sammuu, jos hän ei käy jumalanpalveluksissa, ehtoollisella ja sanankuulossa. Pyhä Henki hoitaa meitä seurakunnassa. Esirukoukset hoitavat. Sairaat paranevat ja Jeesus armahtaa erehtyneen.
Rakas Jumala, kiitos siitä, että Sinä ohjaat meitä yksilöllisesti. Kiitos siitä, että korjaat virheemme ja eheytät ylirasittuneen äidin kasvojesi edessä rukouksessa. Auta meitä pysymään lähellä Sinua Jeesus ja opeta kuulemaan Pyhän Hengen ääntä. Aamen.
Tänä aamuna, 7.3.2011, rakkaudella Mummi
maanantai 7. maaliskuuta 2011
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Vehnänjyvä
Sunnuntaina kuuntelen messua tv:stä. Siellä lauletaan laulua: ”Ken tahtoo käydä Herran askelissa, käy tietä vehnänsiemenen, kuin siemen hänkin kuolee”. Nuo laulunsanat avasivat jotain sisimmässäni ja heti oli lähdettävä kirjoittamaan Sinulle, Lähimmäseni , päiväkirjettä.
Näinä päivinä ja öinä olen elänyt vehnänsiemenen elämää. Aina, kun olen jäänyt yksin, olen miettinyt osaani nyt, kun olen yksin. Teuvon henki palasi Jumalan luo, vain hänen sairas ruumiinsa kätkettiin Vaasan hautausmaalle. Minäkin olen jonain päivänä kypsä tuohon siirtoon. Jumala haluaa henkeni luokseen ja omaiset kokoontuvat avoimen haudan äärelle kiitämään hyvää Jumalaa, samoin kuin nyt kiitimme Teuvosta ja kaikesta siitä, mitä hän on meille ollut.
Tänään tunnen olevani vehnänjyvä, jonka Jumala on jättänyt tänne odottamaan mitä Hän minulle antaa. Minun on kuoltava itsestäni, jotta Jeesuksen tahto pääsee tapahtumaan minun elämässäni, vehnänsiemenen on kuoltava, että kasvua voi tapahtua. Onko se mahdollista, kun olen näin vanha? ”Jeesus johdata tieni kulkua”!
Näinä päivinä olen koonnut Teuvon muistokirjaa. Olen liimannut isoon albumiin valokuvia, jotka eräs ystävämme Teuvon juhlassa otti. On ollut hyvä muistella sen juhlapäivän kaikkia vaiheita . On ollut hyvä ihmetellä sitä rauhaa, jonka Jumala antoi minulle hautajaispäivän aamuna. Se juhla oli turvallinen hyvästijättö rakkaalle puolisolle, se ei ollut lohduttoman itkun hetki. Siitä kiitän hyvää Jumalaa! Teuvon ja minun välit olivat kunnossa. Kaikki oli anteeksiannettu Jeesuksen läsnä ollessa, nyt on hyvä odottaa jälleennäkemistä ylösnousemuksen aamuna. Tämä on Jumalan hyvä lupaus meille. Kiitos Isä rakkaudestasi! Kiitos Kaikista ihanista muistokorteista, jotka liitin muistokirjaan! On paljon hyvää luettavaa.
Tänä päivänä, 6.3.2011, rakkaudella Mummi
Näinä päivinä ja öinä olen elänyt vehnänsiemenen elämää. Aina, kun olen jäänyt yksin, olen miettinyt osaani nyt, kun olen yksin. Teuvon henki palasi Jumalan luo, vain hänen sairas ruumiinsa kätkettiin Vaasan hautausmaalle. Minäkin olen jonain päivänä kypsä tuohon siirtoon. Jumala haluaa henkeni luokseen ja omaiset kokoontuvat avoimen haudan äärelle kiitämään hyvää Jumalaa, samoin kuin nyt kiitimme Teuvosta ja kaikesta siitä, mitä hän on meille ollut.
Tänään tunnen olevani vehnänjyvä, jonka Jumala on jättänyt tänne odottamaan mitä Hän minulle antaa. Minun on kuoltava itsestäni, jotta Jeesuksen tahto pääsee tapahtumaan minun elämässäni, vehnänsiemenen on kuoltava, että kasvua voi tapahtua. Onko se mahdollista, kun olen näin vanha? ”Jeesus johdata tieni kulkua”!
Näinä päivinä olen koonnut Teuvon muistokirjaa. Olen liimannut isoon albumiin valokuvia, jotka eräs ystävämme Teuvon juhlassa otti. On ollut hyvä muistella sen juhlapäivän kaikkia vaiheita . On ollut hyvä ihmetellä sitä rauhaa, jonka Jumala antoi minulle hautajaispäivän aamuna. Se juhla oli turvallinen hyvästijättö rakkaalle puolisolle, se ei ollut lohduttoman itkun hetki. Siitä kiitän hyvää Jumalaa! Teuvon ja minun välit olivat kunnossa. Kaikki oli anteeksiannettu Jeesuksen läsnä ollessa, nyt on hyvä odottaa jälleennäkemistä ylösnousemuksen aamuna. Tämä on Jumalan hyvä lupaus meille. Kiitos Isä rakkaudestasi! Kiitos Kaikista ihanista muistokorteista, jotka liitin muistokirjaan! On paljon hyvää luettavaa.
Tänä päivänä, 6.3.2011, rakkaudella Mummi
Jeesus pelastaa
Rakas Lähimmäiseni, se asia painoi mieltäni, etten puhunut pojillemme uskonasioista. Mieheni oli sanonut, että tässä talossa ei siitä puhuta. Tottelin häntä. Eräänä yönä näin unta, että yksi pojistamme oli hukkunut. Itkin itseni hereille. Päätin, että nyt kerron kaikille pojille erikseen, mikä on elämän tärkein asia!
Tämän elämän aikana on löydettävä tie Jumalan yhteyteen. Ainoa tie on Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, joka kuoli Gogatan ristillä, vuodatti Pyhän verensä ja antoi henkensä meidän edestämme, että me voimme ottaa vastaan armon, että meistä voi tulla Jumalan lapsia ja perillisiä, että Jeesus noutaa meidät Isän kotiin tämän elämän jälkeen. Tämän suurempaa lahjaa ei Jumala voi luomalleen ihmiselle antaa, kuin Hän teki uhratessaan oman rakkaan Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi, että me saamme elää Jumalan lapsina. Pojille kerroin asian lyhyesti: Näin unta, että yksi teistä hukkui. Minulle tuli hätä, kun en ollut kertonut teille, että Jeesus on tie Jumalan luo ja Taivaan kotiin. Jeesus kuoli ristillä meidän tähtemme ja nousi kuolleista, Hän voitti kuoleman, että me saamme elää iankaikkisesti. Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole.”
Rakas Jumala, rohkaise meitä kertomaan tämä elämän tärkein asia jokaiselle, joka on meille rakas ihminen ja jokaiselle, joka tämän ilosanoman haluaa kuulla. Tee Pyhä Jumala, meistä Sinun todistajiasi. Jeesus, opeta meitä kertomaan ihmisille siitä rauhasta ja ilosta, jonka Sinun armosi tuo sydämeen. Isä, anna meille kuulevat korvat, kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa, ja avaa Raamatun Sana meidän ravinnoksemme. Amen.
Tänä aamun, 6.3.2011, rakkaudella Mummi
Tämän elämän aikana on löydettävä tie Jumalan yhteyteen. Ainoa tie on Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, joka kuoli Gogatan ristillä, vuodatti Pyhän verensä ja antoi henkensä meidän edestämme, että me voimme ottaa vastaan armon, että meistä voi tulla Jumalan lapsia ja perillisiä, että Jeesus noutaa meidät Isän kotiin tämän elämän jälkeen. Tämän suurempaa lahjaa ei Jumala voi luomalleen ihmiselle antaa, kuin Hän teki uhratessaan oman rakkaan Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi, että me saamme elää Jumalan lapsina. Pojille kerroin asian lyhyesti: Näin unta, että yksi teistä hukkui. Minulle tuli hätä, kun en ollut kertonut teille, että Jeesus on tie Jumalan luo ja Taivaan kotiin. Jeesus kuoli ristillä meidän tähtemme ja nousi kuolleista, Hän voitti kuoleman, että me saamme elää iankaikkisesti. Jeesus sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä, joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole.”
Rakas Jumala, rohkaise meitä kertomaan tämä elämän tärkein asia jokaiselle, joka on meille rakas ihminen ja jokaiselle, joka tämän ilosanoman haluaa kuulla. Tee Pyhä Jumala, meistä Sinun todistajiasi. Jeesus, opeta meitä kertomaan ihmisille siitä rauhasta ja ilosta, jonka Sinun armosi tuo sydämeen. Isä, anna meille kuulevat korvat, kulkea Pyhän Hengen johdatuksessa, ja avaa Raamatun Sana meidän ravinnoksemme. Amen.
Tänä aamun, 6.3.2011, rakkaudella Mummi
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Jumala puhuu unien kautta
Rakas Lähimmäiseni, kun kysyin Herralta, mitä tekisin nyt, kun mieheni on poissa, Hän sanoi: ”Kirjoita pieniä ja suuria ihmeitä.” Kävin heti hakemassa kaksi tyhjää kirjaa, kirjoittaakseni niihin isoja ja pieniä ihmeitä, joita olen Jumalan lapsena eläessäni nähnyt ja kuullut. Sitten muistin Sinut, Lähimmäiseni! Kiinnostaisiko Sinua minun kokemukseni uskon tiellä? Onko Sinulla kokemuksia, joita haluaisit jakaa tässä kanssani?
Apostolien teoissa Ananias sanoo Saulille, josta myöhemmin tuli Paavali: ”Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen; sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja mitä olet nähnyt ja kuullut.” Apt.22: 14-15. Sinä ja minä saamme kertoa myös siitä ihmeellisestä ja tarkasta huolenpidosta, millä Jumala meitä on ohjannut ja mitä olemme nähneet ja kuulleet Hänen tekevän.
Jumala opettaa meitä myös unien kautta. Olin innoissani ottanut monia tehtäviä seurakunnasta. Oma perheeni jäi selvästi taka-alalle. Se ei ollut Jumalan mieleen: Näin unta: Valkoinen hevonen laskeutui hitaasti taivaasta alas. Ajattelin kuolevani ja luulin Jeesuksen noutavan minut ratsulla taivaaseen, mutta hevonen laskeutui viereeni, ja sen selässä istunut nuorimies sanoi: ”Sinun työsi otetaan pois!” Sitten mies ajoi ratsun sivummalle ja alkoi kuulua miekkojen ja kilpien kolinaa. Pelkäsin. Huusin voimieni takaa. Heräsin unestani. Ensimmäinen ajatukseni oli, että menetän ansiotyöni. Kertasin unen tapahtumia koko seuraavan päivän. Mitä Jumala tarkoitti sillä, että työni otetaan pois? Miksi ratsun ja enkelin piti tulla taivaasta alas sitä kertomaan? Pian tämän jälkeen eräs ystävä tuli kadulla luokseni ja sanoi: ”Tuossa on sinulle kirje!” Kirjeessä oli raamattutunti aiheesta ”Hiljentyminen Jumalan edessä”. Tiesin, että kiireeni oli estänyt hiljentymisen. Lopetin piirien vetämisen ja monet muut riennot. Vain rukous- ja lähetysyhteys jäi. Seurakunta ei kaatunut. Tuskin kukaan huomasi mitään:
Tänä aamun, 5.3 2011. rakkaudella Mummi
Apostolien teoissa Ananias sanoo Saulille, josta myöhemmin tuli Paavali: ”Meidän isiemme Jumala on valinnut sinut tuntemaan hänen tahtonsa, näkemään Vanhurskaan ja kuulemaan hänen suunsa äänen; sillä sinä olet oleva hänen todistajansa kaikkien ihmisten edessä, sen todistaja mitä olet nähnyt ja kuullut.” Apt.22: 14-15. Sinä ja minä saamme kertoa myös siitä ihmeellisestä ja tarkasta huolenpidosta, millä Jumala meitä on ohjannut ja mitä olemme nähneet ja kuulleet Hänen tekevän.
Jumala opettaa meitä myös unien kautta. Olin innoissani ottanut monia tehtäviä seurakunnasta. Oma perheeni jäi selvästi taka-alalle. Se ei ollut Jumalan mieleen: Näin unta: Valkoinen hevonen laskeutui hitaasti taivaasta alas. Ajattelin kuolevani ja luulin Jeesuksen noutavan minut ratsulla taivaaseen, mutta hevonen laskeutui viereeni, ja sen selässä istunut nuorimies sanoi: ”Sinun työsi otetaan pois!” Sitten mies ajoi ratsun sivummalle ja alkoi kuulua miekkojen ja kilpien kolinaa. Pelkäsin. Huusin voimieni takaa. Heräsin unestani. Ensimmäinen ajatukseni oli, että menetän ansiotyöni. Kertasin unen tapahtumia koko seuraavan päivän. Mitä Jumala tarkoitti sillä, että työni otetaan pois? Miksi ratsun ja enkelin piti tulla taivaasta alas sitä kertomaan? Pian tämän jälkeen eräs ystävä tuli kadulla luokseni ja sanoi: ”Tuossa on sinulle kirje!” Kirjeessä oli raamattutunti aiheesta ”Hiljentyminen Jumalan edessä”. Tiesin, että kiireeni oli estänyt hiljentymisen. Lopetin piirien vetämisen ja monet muut riennot. Vain rukous- ja lähetysyhteys jäi. Seurakunta ei kaatunut. Tuskin kukaan huomasi mitään:
Tänä aamun, 5.3 2011. rakkaudella Mummi
perjantai 4. maaliskuuta 2011
Sana opettaa
”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” Hebr. 4:12-13
”Lue Pietarin kirje!” Nämä sanat kuulin eräänä päivänä keittiön hellan ääressä ruokaa valmistaessani. Ihmettelin, mitä varten pitäisi lukea Pietarin kirje. Ruokailun jälkeen oli paljon askareita, kehotus unohtui. Seuraavana päivänä kuulin uudelleen: ”Lue Pietarin kirje!”. Siitä paikasta läksin lukemaan. Sana avautui uudella tavalla. Sydämeni todisti riemulla jokaisen sanan oikeaksi, mutta yksi kohta nousi ylitse muiden:
”Samoin te vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.” 1 Piet. 3: 1-2.
Herrani ja Jumalani, kuinka vikaan olinkaan mennyt! Olin innoissani täyttänyt iltani seurakunnan riennoilla. Monena iltana pakkasin Raamatun laukkuuni ja läksin raamattutunnille tai seuroihin kysymättä perheeltäni, miltä se heistä tuntui, kun jätin heidät. Seurakunnassa sana ravitsi ja yhteys hoiti, mutta kotona uskonasioista ei saanut puhua. Tämä Pietarin sana avasi silmäni, että perheelle on annettava enemmän aikaa. Vaimon vaellus oli mennyt vikaan! Yritin vähentää iltamenojani, mutta en onnistunut siinä vielä, tarvitsin lisää opetusta.
Rakas Jumala, auta meitä huomioimaan perheen tarpeet. Opeta meidät näkemään avun tarpeessa oleva lähimmäinen ja toimimaan Sinun tahtosi mukaan tässä ja nyt. Jeesus, kiitos armostasi, auta meitä armahtamaan toisiamme. Kiitos johdatuksestasi, Pyhä Henki!
Tänä aamuna, 4,3,2011, rakkaudella Mummi
”Lue Pietarin kirje!” Nämä sanat kuulin eräänä päivänä keittiön hellan ääressä ruokaa valmistaessani. Ihmettelin, mitä varten pitäisi lukea Pietarin kirje. Ruokailun jälkeen oli paljon askareita, kehotus unohtui. Seuraavana päivänä kuulin uudelleen: ”Lue Pietarin kirje!”. Siitä paikasta läksin lukemaan. Sana avautui uudella tavalla. Sydämeni todisti riemulla jokaisen sanan oikeaksi, mutta yksi kohta nousi ylitse muiden:
”Samoin te vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.” 1 Piet. 3: 1-2.
Herrani ja Jumalani, kuinka vikaan olinkaan mennyt! Olin innoissani täyttänyt iltani seurakunnan riennoilla. Monena iltana pakkasin Raamatun laukkuuni ja läksin raamattutunnille tai seuroihin kysymättä perheeltäni, miltä se heistä tuntui, kun jätin heidät. Seurakunnassa sana ravitsi ja yhteys hoiti, mutta kotona uskonasioista ei saanut puhua. Tämä Pietarin sana avasi silmäni, että perheelle on annettava enemmän aikaa. Vaimon vaellus oli mennyt vikaan! Yritin vähentää iltamenojani, mutta en onnistunut siinä vielä, tarvitsin lisää opetusta.
Rakas Jumala, auta meitä huomioimaan perheen tarpeet. Opeta meidät näkemään avun tarpeessa oleva lähimmäinen ja toimimaan Sinun tahtosi mukaan tässä ja nyt. Jeesus, kiitos armostasi, auta meitä armahtamaan toisiamme. Kiitos johdatuksestasi, Pyhä Henki!
Tänä aamuna, 4,3,2011, rakkaudella Mummi
torstai 3. maaliskuuta 2011
Jumala puhuu
Rakas Lähimmäiseni, minulle avautuu Psalmi 37. Liitän tähän hyvän ohjeen heti Psalmin alusta: ”Turvaa Herraan ja tee sitä, mikä hyvää on, asu maassa ja noudata totuutta, silloin sinulla on ilo Herrassa ja hän antaa sinulle mitä sinun sydämesi halajaa. Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee. Ja hän antaa sinun vanhurskautesi nousta niin kuin valkeuden ja sinun oikeutesi niin kuin keskipäivän. Hiljenny Herran edessä ja odota häntä.” Psalmi 37: 3-7.
Ison ihmeen koin eräänä päivänä, kun olin uskoontuloni jälkeen hiljentynyt Herran edessä Sanaa lukemassa ja olin oppinut keskustelemaan Isän kanssa rukouksessa ja kiittämään Jeesusta armon tuomasta rauhasta jokapäiväiseen elämääni. Eräänä aamuna kuulin sanat: ”Ilosanoma Jeesuksesta. On jo aika!” Puhuuko Jumala minulle? Mitä nämä sanat tarkoittavat? Ihmettelin kuulemaani. Tuli läheinen olo Jumalan kanssa. Oliko se Pyhän Hengen puhetta minulle?
Päättelin, että Isä kehottaa tutkimaan ilosanomaa Jeesuksesta. Eräänä päivänä kohtasin naapurin ja rohkaisin mieleni: ”Tulisitko lukemaan kanssani ensi pyhän tekstin ja lähtisitkö kanssani kirkkoon laulamaan Hoosiannaa” ”Tulen mielelläni”, naapuri yllätti minut. Tästä alkoi rukousyhteysyhteys, joka laajeni useita vuosia toimineeksi raamattupiiriksi, jossa juurruimme Sanaan ja kasvoimme kiinni Vapahtajaamme, uskomme antajaan ja eläväksi tekijään. Seurakunnan lehtori oli kanssamme. Hän johdatti meidät seurakuntayhteyteen ja opetti meitä niin kuin Jeesus rakkaita opetuslapsiaan. Iloitsimme Jumalan hyvästä hoidosta ja johdatuksesta!
Herra, johdata meitä kaikkia tänä päivänä Sinun tahtosi teitä ja anna armosi ja rakkautesi puhdistaa sydämemme, kun lähdemme arkeemme. Amen
Tänä aamuna, 3.3. 2011, rakkaudella Mummi
Ison ihmeen koin eräänä päivänä, kun olin uskoontuloni jälkeen hiljentynyt Herran edessä Sanaa lukemassa ja olin oppinut keskustelemaan Isän kanssa rukouksessa ja kiittämään Jeesusta armon tuomasta rauhasta jokapäiväiseen elämääni. Eräänä aamuna kuulin sanat: ”Ilosanoma Jeesuksesta. On jo aika!” Puhuuko Jumala minulle? Mitä nämä sanat tarkoittavat? Ihmettelin kuulemaani. Tuli läheinen olo Jumalan kanssa. Oliko se Pyhän Hengen puhetta minulle?
Päättelin, että Isä kehottaa tutkimaan ilosanomaa Jeesuksesta. Eräänä päivänä kohtasin naapurin ja rohkaisin mieleni: ”Tulisitko lukemaan kanssani ensi pyhän tekstin ja lähtisitkö kanssani kirkkoon laulamaan Hoosiannaa” ”Tulen mielelläni”, naapuri yllätti minut. Tästä alkoi rukousyhteysyhteys, joka laajeni useita vuosia toimineeksi raamattupiiriksi, jossa juurruimme Sanaan ja kasvoimme kiinni Vapahtajaamme, uskomme antajaan ja eläväksi tekijään. Seurakunnan lehtori oli kanssamme. Hän johdatti meidät seurakuntayhteyteen ja opetti meitä niin kuin Jeesus rakkaita opetuslapsiaan. Iloitsimme Jumalan hyvästä hoidosta ja johdatuksesta!
Herra, johdata meitä kaikkia tänä päivänä Sinun tahtosi teitä ja anna armosi ja rakkautesi puhdistaa sydämemme, kun lähdemme arkeemme. Amen
Tänä aamuna, 3.3. 2011, rakkaudella Mummi
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Harhaluuloja
Rakas Lähimmäiseni, herään puoli kolmelta nukuttuani neljä tuntia. Yritän nukkua uudelleen, mutta ikävä ja kaipaus tulvii itkuna ulos. Nousen polvilleni ja itken Isän kanssa. Kiitos Isä, että sylisi on avoin itkevälle. Kiitos, että lohdutat! Anna, Herra, sanoja tähän aamuun, jatkoa eiliseen blogiin.
Jatkan Herran hoidossa kirjasen sanoilla
Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.” Psalmi 86:11
Epätietoisuus siitä, miten minun oli uuden askeleeni jälkeen elettävä, hämmensi sydäntäni. Luulin, että on olemassa uskovan malli, johon minun olisi sovittava. En tiennyt, että Jumala kunnioittaa luomaansa ihmistä niin, että hänen persoonallisuutensa säilyy ja kirkastuu lapseksi ottamisen jälkeen. Uskovaiseksi en uskaltanut itseäni sanoa. En tiennyt, että uskoontulo ja uskossa eläminen ovat alusta loppuun asti Jumalan työtä. En osannut kuvitelle, kuinka Jumalan Sana voi lääkitä ja rohkaista pelkojen ahdistamaa ihmistä. En tiennyt, että rukous saa uuden sisällön, kun Jeesus, oma Vapahtaja, on rukouksen välittäjä Pyhälle Jumalalle. En tiennyt, että Jeesus rukoilee joka päivä Isää Sinun ja minun edestäni, enkä sitä, että Jeesus rukoilee joka päivä, että me uskovat olisimme yhtä. En tiennyt, että Sinä ja minä olemme Pyhän Hengen temppeleitä, kun olemme Jeesuksen omat. Pyhä Henki asuu meissä ja ilmoittaa meidän hengellemme kaiken Jeesuksesta ja sen mitä Jeesus haluaa meille puhua.
Luulin, että Jumala asuu kirkossa, koska sinne mennään Jumalanpalvelukseen. En tiennyt, että seurakunta kokoontuu jumalanpalvelukseen Pyhän Jumalan kasvojen eteen tuomaan sydämensä kiitoksen Hänelle kaikesta: saamaan ravintoa hengellensä Jumalan sanasta, kokemaan Pyhän Hengen yhteyttä ja virvoittumaan Jeesuksen armosta ja rakkaudesta. En osannut kuvitellakaan, miten tärkeää on yhä uudestaan ja uudestaan kuulla ”Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, sinun edestäsi annettu.” –Sinun ja minun. En tiennyt, että todellinen Jumala-yhteys syntyy sanan tutkimisen ja jatkuvan rukousyhteyden kautta. Luulin, että kirkossakäynti sunnuntaisin riittää. En tiennyt, että on olemassa vain kaksi tietä Jumalan tie ja maailman tie. Luulin, että oma järkeisoppini oli minun tieni.
Sydämeni riemuitsi siitä, että Jeesus oli tehnyt minusta uuden luomuksen. Suhde Jumalaan sai oikeat mittasuhteet: Hän, Pyhä Kaikkivaltias- minä kaikessa väärä, kelvoton ilman Jeesusta. Tiedän, että tarvitsen Jeesusta joka päivä. Kiitän siitä, ettei Hän väsy minuun.
Tänä aamuna, 1,3,2011, rakkaudella Mummi
Jatkan Herran hoidossa kirjasen sanoilla
Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun totuudessasi. Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nimeäsi pelkäisin.” Psalmi 86:11
Epätietoisuus siitä, miten minun oli uuden askeleeni jälkeen elettävä, hämmensi sydäntäni. Luulin, että on olemassa uskovan malli, johon minun olisi sovittava. En tiennyt, että Jumala kunnioittaa luomaansa ihmistä niin, että hänen persoonallisuutensa säilyy ja kirkastuu lapseksi ottamisen jälkeen. Uskovaiseksi en uskaltanut itseäni sanoa. En tiennyt, että uskoontulo ja uskossa eläminen ovat alusta loppuun asti Jumalan työtä. En osannut kuvitelle, kuinka Jumalan Sana voi lääkitä ja rohkaista pelkojen ahdistamaa ihmistä. En tiennyt, että rukous saa uuden sisällön, kun Jeesus, oma Vapahtaja, on rukouksen välittäjä Pyhälle Jumalalle. En tiennyt, että Jeesus rukoilee joka päivä Isää Sinun ja minun edestäni, enkä sitä, että Jeesus rukoilee joka päivä, että me uskovat olisimme yhtä. En tiennyt, että Sinä ja minä olemme Pyhän Hengen temppeleitä, kun olemme Jeesuksen omat. Pyhä Henki asuu meissä ja ilmoittaa meidän hengellemme kaiken Jeesuksesta ja sen mitä Jeesus haluaa meille puhua.
Luulin, että Jumala asuu kirkossa, koska sinne mennään Jumalanpalvelukseen. En tiennyt, että seurakunta kokoontuu jumalanpalvelukseen Pyhän Jumalan kasvojen eteen tuomaan sydämensä kiitoksen Hänelle kaikesta: saamaan ravintoa hengellensä Jumalan sanasta, kokemaan Pyhän Hengen yhteyttä ja virvoittumaan Jeesuksen armosta ja rakkaudesta. En osannut kuvitellakaan, miten tärkeää on yhä uudestaan ja uudestaan kuulla ”Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri, sinun edestäsi annettu.” –Sinun ja minun. En tiennyt, että todellinen Jumala-yhteys syntyy sanan tutkimisen ja jatkuvan rukousyhteyden kautta. Luulin, että kirkossakäynti sunnuntaisin riittää. En tiennyt, että on olemassa vain kaksi tietä Jumalan tie ja maailman tie. Luulin, että oma järkeisoppini oli minun tieni.
Sydämeni riemuitsi siitä, että Jeesus oli tehnyt minusta uuden luomuksen. Suhde Jumalaan sai oikeat mittasuhteet: Hän, Pyhä Kaikkivaltias- minä kaikessa väärä, kelvoton ilman Jeesusta. Tiedän, että tarvitsen Jeesusta joka päivä. Kiitän siitä, ettei Hän väsy minuun.
Tänä aamuna, 1,3,2011, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)