Rakas Lähimmäiseni, pitkästä aikaa olen saanut nukkua koko yön. On tullut luottamus Jumalan mahdollisuuksiin! Saamme vielä jonain päivänä elää yhdessä mieheni kanssa omassa kodissamme. Kiitos Jumala, että Sinulle on kaikki mahdollista!
Ulkona on paukkuva pakkanen. Mittarimme näytti kello kuusi -21,1. Tuleekohan tästä talvesta vielä ankarampi kuin viime talvesta? Herra armahda meitä. Anna meidän selvitä lumesta ja pakkasesta!
Eilen olemme saaneet laulaa Hoosiannaa, Jeesus auta, Jeesus armahda! On alkanut adventin aika. Odotamme Jeesuksen syntymäpäivää kokonaisen kuukauden. Anna Isä meille se armo, että odotamme sitä Jeesuksen kanssa. Iloitaan siitä, että Jeesus valmistaa meitä ymmärtämään sen suuren rakkauden, joka Hänellä on jokaista ihmistä kohtaan. Iloitaan siitä, että Jeesus valmistaa meitä, jotka Hänet tunnemme, kertomaan ystävillemme ja rakkaillemme Jeesuksesta, tiestä, totuudesta ja elämästä tätä elämäämme varten. Iloitaan siitä, että Isä ja pyhä Henki on kanssamme tässä odotuksessa ja meillä on kaikki Jumalan mahdollisuudet nähdä lähimmäisemme ja auttaa heitä elämään joulujuhlansa Jeesuksen, joulun Herran kanssa. Auta ja armahda meitä, Jeesus!
”Avaja porttis, ovesi, käy Herraas vastaan nöyrästi, kun itse taivaan kuningas sun tahtoo olla vierahas. Suo ilovirtes kaikua, on siitä riemu taivaassa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Hyvyyden Jeesus myötään tuo ja kaiken armon meille suo. Kruununsa on vanhurskaus ja valtikkansa laupeus. Hän tuskat tuimat sammuttaa, vaivoista meidät vapahtaa. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Autuas kansa kaupunki, kun Jeesus saapuu Herraksi. On siellä rauha, rakkaus ja uusi toivo, uskallus. Hän tullessansa armon tuo ja avun neuvoillansa suo. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Avaja porttis ovesi, valmista hälle itsesi. Sun lamppus olkoon palava ja valvo, Herraas odota. Hän saapuu riemusaatossaan ja sinut kruunaa armollaan. Nyt olkoon kiitos Jeesuksen, hän saapuu luokse syntisen. Käy Herra Jeesus luokseni, tee sydämeeni majasi. Se täytä, Jeesus armolla ja asu aina minussa. Taivaaseen minut johdata, kanssasi anna riemuita. Jo kohta Herra saapuukin. Niin, aamen, Jeesus rakkahin. Virsi 2.
Tänä aamuna, 29.11.2010, rakkaudella Mummi
maanantai 29. marraskuuta 2010
lauantai 27. marraskuuta 2010
Montun pohjalla
Rakas Lähimmäiseni, kun heräsin kello kolme, kuulin sanat: ”Niin alhaalla kenkään ei kulje, ettei siellä Jeesus ois”. Nuo ovat hengellisen laulun alkusanat, mutta en muista enempää. Valpastuin heti, sillä oli pakko lähteä kirjoittamaan Sinulle, joka tarvitset näitä sanoja.
Rakas Jumala, Sinä näet ahdistuneen ihmisen, joka on epätoivoinen, sairas yksinäisyydestä, turvattomuudesta ja syyllisyydestä. Hän on montun pohjalla, eikä löydä tietä ulos. Lähetä, rakas Jumala, Poikasi Jeesus Kristus, tämän ystävän luo. Kiitos Jeesus, Vapahtaja, että Sinä etsit eksyneitä, sairaita ihmisiä, jotka odottavat parantajaa. Kiitos, Jeesus, että voit jokaisen parantaa, nostaa montun pohjalta ylös Isän syliin! Sinä olet maksanut lunastusmaksun Golgatan ristillä. Pyhä veresi on vuotanut maahan jokaisen ihmisen edestä, joka on syntynyt tähän maailmaan ja tarvitsee parantajaa. Sinä Jeesus voitit kuoleman, ettei yksikään kuolisi yksinäisyyden, turvattomuuden ja syyllisyyden tähden, vaan saa avun Kolmiyhteiseltä Jumalalta. Sinä, Jeesus, annat uuden elämän, jossa Isä, Poika ja Pyhä henki ovat läsnä ja johdatat seurakuntayhteyteen. Sinä parannat sairaan ja armahdat syntisen ja viet hänet iankaikkiseen elämään tämän elämän jälkeen. Ole Ylistetty, Jeesus, meidän Vapahtajamme!
”Jeesusta nyt Golgatalle lähtekäämme seuraamaan. rientäkäämme ristin alle Vapahtajaa kuulemaan. Sielun parhaan ystävän viime sanaa seitsemän olkoot aina muistoissamme, ristin tiellä voimanamme. Jeesus, sinun otsaltasi tihkuu tuska verinen. Silti huomaat piinaajasi, säälit heitä rukoillen: ”Anna heille, Isäni, pahat teot anteeksi!” Rukoilethan auttajani, näin myös minun puolestani. Tunnet tuskat lähimpäisi, tiedät neuvon murheeseen, etteivät he yksin jäisi, annat heidät toisilleen: ”Äiti, katso poikasi!” ”Poika katso äitisi!” Auta, että turvan saisin, turvatonta armahtaisin. Sitten käännyt suloisesti ryövärille vastaamaan: ”Tänään sinut totisesti paratiisiin saatetaan!” Minuakin armahda, katumus suo oikea, ole kuolinhetkelläni toivoni ja elämäni. Eeli, lama sabaktani!” vaivoissasi valitit,
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Jeesus tuskan hetkellä ole aina lähellä, että yksin jäädessäni sinut löydän, ystäväni. Voimiesi vaipuessa hiljaa huokaat: ”Janottaa!” Silloin miesten pilkatessa tuodaan juomaa katkeraa. Vapahtaja, minua helteessäni virvoita. Janossani tuskan tiellä älä lohdutusta kiellä. Kaiken kestät puolestamme. Vanhurskaana kärsien kuolet syntiuhrinamme, Jumala ja ihminen. Sanot: ”Se on täytetty!” Lunastus on päätetty, maailma on vapahdettu, Isän kanssa sovitettu. Herra Jeesus, kuollessasi huudat Isään turvaten vielä viime voimillasi halki suuren pimeyden: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!” Minullekin turva anna, kotiin käsissäsi kanna.” Virsi 66
Tänä aamuna, 27.11.2010, rakkaudella Mummi
Rakas Jumala, Sinä näet ahdistuneen ihmisen, joka on epätoivoinen, sairas yksinäisyydestä, turvattomuudesta ja syyllisyydestä. Hän on montun pohjalla, eikä löydä tietä ulos. Lähetä, rakas Jumala, Poikasi Jeesus Kristus, tämän ystävän luo. Kiitos Jeesus, Vapahtaja, että Sinä etsit eksyneitä, sairaita ihmisiä, jotka odottavat parantajaa. Kiitos, Jeesus, että voit jokaisen parantaa, nostaa montun pohjalta ylös Isän syliin! Sinä olet maksanut lunastusmaksun Golgatan ristillä. Pyhä veresi on vuotanut maahan jokaisen ihmisen edestä, joka on syntynyt tähän maailmaan ja tarvitsee parantajaa. Sinä Jeesus voitit kuoleman, ettei yksikään kuolisi yksinäisyyden, turvattomuuden ja syyllisyyden tähden, vaan saa avun Kolmiyhteiseltä Jumalalta. Sinä, Jeesus, annat uuden elämän, jossa Isä, Poika ja Pyhä henki ovat läsnä ja johdatat seurakuntayhteyteen. Sinä parannat sairaan ja armahdat syntisen ja viet hänet iankaikkiseen elämään tämän elämän jälkeen. Ole Ylistetty, Jeesus, meidän Vapahtajamme!
”Jeesusta nyt Golgatalle lähtekäämme seuraamaan. rientäkäämme ristin alle Vapahtajaa kuulemaan. Sielun parhaan ystävän viime sanaa seitsemän olkoot aina muistoissamme, ristin tiellä voimanamme. Jeesus, sinun otsaltasi tihkuu tuska verinen. Silti huomaat piinaajasi, säälit heitä rukoillen: ”Anna heille, Isäni, pahat teot anteeksi!” Rukoilethan auttajani, näin myös minun puolestani. Tunnet tuskat lähimpäisi, tiedät neuvon murheeseen, etteivät he yksin jäisi, annat heidät toisilleen: ”Äiti, katso poikasi!” ”Poika katso äitisi!” Auta, että turvan saisin, turvatonta armahtaisin. Sitten käännyt suloisesti ryövärille vastaamaan: ”Tänään sinut totisesti paratiisiin saatetaan!” Minuakin armahda, katumus suo oikea, ole kuolinhetkelläni toivoni ja elämäni. Eeli, lama sabaktani!” vaivoissasi valitit,
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Jeesus tuskan hetkellä ole aina lähellä, että yksin jäädessäni sinut löydän, ystäväni. Voimiesi vaipuessa hiljaa huokaat: ”Janottaa!” Silloin miesten pilkatessa tuodaan juomaa katkeraa. Vapahtaja, minua helteessäni virvoita. Janossani tuskan tiellä älä lohdutusta kiellä. Kaiken kestät puolestamme. Vanhurskaana kärsien kuolet syntiuhrinamme, Jumala ja ihminen. Sanot: ”Se on täytetty!” Lunastus on päätetty, maailma on vapahdettu, Isän kanssa sovitettu. Herra Jeesus, kuollessasi huudat Isään turvaten vielä viime voimillasi halki suuren pimeyden: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!” Minullekin turva anna, kotiin käsissäsi kanna.” Virsi 66
Tänä aamuna, 27.11.2010, rakkaudella Mummi
tiistai 23. marraskuuta 2010
Jumala kantaa
Rakas Lähimmäiseni, on vierähtänyt kokonainen viikko siitä, kun Sinulle kirjoitin. On tullut talvi. Pakkasta on tänään 6,6 astetta. Talvi on riisunut juhlapukunsa, jota se eilen kokeili. Kun katselin huurteisia puita eilen Keskussairaalan viidennen kerroksen ikkunasta, näky oli silmiä hivalevän kaunis. Jumalan maailma on ihmeellinen.
Turvallinen, rakas, puolisoni sairastui äkisti. Vasta eilen tuli luottamus siihen, että voimat palaavat ja hän pääsee luokseni kotiin. Olen tuntenut, kuinka paljon puolestamme on rukoiltu. Kiitos kaikille rukoilijoille! Olen tuntenut Jumalan siunausta Sanan äärellä ja rukouksessa, mutta mielessä on ollut koko ajan huoli puolison voinnista. Omat poikamme ovat tukeneet ja olleet läsnä. Kiitos heille! Mieheni on Jumalan kädessä! Häntä hoidetaan hyvin sairaalassa. Nyt kysytään voimia minulta, että jaksan kiittää, niin kuin on Jumalan toive: ”Kiittäkää joka tilassa.”
”Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. Kiitos sulle kirkkahista keväisistä päivistä. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä. Kiitos että rukoukset monet monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä. Kiitos kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi. Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi. Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä. Kiitos päivän paistehesta niin kuin pimeydestä. Kiitos sulle taisteluista, rististäkin Jumalain. Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.” Virsi 341
Tänä aamuna, 23.11.2010, rakkaudella Mummi
Turvallinen, rakas, puolisoni sairastui äkisti. Vasta eilen tuli luottamus siihen, että voimat palaavat ja hän pääsee luokseni kotiin. Olen tuntenut, kuinka paljon puolestamme on rukoiltu. Kiitos kaikille rukoilijoille! Olen tuntenut Jumalan siunausta Sanan äärellä ja rukouksessa, mutta mielessä on ollut koko ajan huoli puolison voinnista. Omat poikamme ovat tukeneet ja olleet läsnä. Kiitos heille! Mieheni on Jumalan kädessä! Häntä hoidetaan hyvin sairaalassa. Nyt kysytään voimia minulta, että jaksan kiittää, niin kuin on Jumalan toive: ”Kiittäkää joka tilassa.”
”Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta, jota elinaikanani olen saanut tuntea. Kiitos sulle kirkkahista keväisistä päivistä. Kiitos myöskin raskahista syksyn synkän hetkistä. Kiitos että rukoukset monet monet kuulit sä. Kiitos, että pyynnöt toiset eivät saaneet täyttyä. Kiitos kun mä hädässäni avun saan sun kauttasi. Kiitos, että synneistäni vapahtavi Poikasi. Kiitos sulle jokaisesta elämäni hetkestä. Kiitos päivän paistehesta niin kuin pimeydestä. Kiitos sulle taisteluista, rististäkin Jumalain. Kiitos, että aina muistat, autat mua tuskissain.” Virsi 341
Tänä aamuna, 23.11.2010, rakkaudella Mummi
tiistai 16. marraskuuta 2010
Tyhmät ja viisaat neitsyet
Rakas Lähimmäiseni, viime sunnuntain saarnateksti oli tuttu Jeesuksen vertaus kymmenestä neitsyestä, jotka lähtivät ylkää vastaan. Matt. 25: 1-13. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi ymmärtäväistä. Me kaikki, jotka odotamme Jeesuksen paluuta, olemme kuin nuo Jeesuksen vertauksen neitsyet. Ymmärtäväisillä on nyt aika valmistaa lamppunsa kuntoon, tutkia Jumalan sanaa, kuunnella puhdasta opetusta, ja kulkea Jeesuksen seurassa Pyhän Hengen kanssa. Tässä ajassa on omistettava usko Jeesukseen Kristukseen, meidän Vapahtajaamme. Tässä ajassa on opittava tuntemaan rakastava Jumala, jonka turviin vain Jeesus voi omansa johdattaa. Nyt on aika, hoitaa uskon lamppu kuntoon kun vielä elämme. Nyt on aika kertoa kaikille tietämättömille, että Jeesus Kristus, Vapahtajamme, on meidän pelastajamme. Hän on antanut henkensä meidän edestämme. Hän on voittanut kuoleman, että me saamme elää. Jeesus on meidän Ylkämme, Häntä seurakunta odottaa!
Me sanomme, että Jeesus tulee pian! Mutta entä, jos Ylkä viipyy? Entä, jos sana vääristyy ja sitä ei opeteta enää oikein? Entä, jos yö pimenee? Silloin tarvitaan kaikkia viisaita neitsyitä palavine lamppuineen. Silloin tarvitaan pitkiä kulkijoita, joiden lamput valaisevat Kristuksen piikkikruunun. Silloin tarvitaan kirkkaita lamppuja valaisemaan Kristuksen vertavuotavan kylkihaavan ja todistajaa kertomaan, että kuolemaan saakka Jumalan Poika meitä rakasti. Myös alhaalla kulkevat, varreltaan vähäiset, ovat tärkeitä todistajia, koska he valaisevat Vapahtajan lävistetyt kädet ja jalat, ja todistavat, että meidän tähtemme Jeesuksen kädet ja jalat ristillä runneltiin, että me pääsisimme Isän luo, iankaikkiseen elämään. Pimeässä yössä vain Jeesus on Valkeus, Hän on elävien Vapahtaja, Jeesus Kristus.
Vertauksen mukaan tyhmille neitsyille Jeesus sanoo: ”Totisesti, minä sanon teille; minä en tunne teitä.” Kaikille eläville Jeesus sanoo: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Tänä aamuna, 16.11,2010, rakkaudella Mummi
Me sanomme, että Jeesus tulee pian! Mutta entä, jos Ylkä viipyy? Entä, jos sana vääristyy ja sitä ei opeteta enää oikein? Entä, jos yö pimenee? Silloin tarvitaan kaikkia viisaita neitsyitä palavine lamppuineen. Silloin tarvitaan pitkiä kulkijoita, joiden lamput valaisevat Kristuksen piikkikruunun. Silloin tarvitaan kirkkaita lamppuja valaisemaan Kristuksen vertavuotavan kylkihaavan ja todistajaa kertomaan, että kuolemaan saakka Jumalan Poika meitä rakasti. Myös alhaalla kulkevat, varreltaan vähäiset, ovat tärkeitä todistajia, koska he valaisevat Vapahtajan lävistetyt kädet ja jalat, ja todistavat, että meidän tähtemme Jeesuksen kädet ja jalat ristillä runneltiin, että me pääsisimme Isän luo, iankaikkiseen elämään. Pimeässä yössä vain Jeesus on Valkeus, Hän on elävien Vapahtaja, Jeesus Kristus.
Vertauksen mukaan tyhmille neitsyille Jeesus sanoo: ”Totisesti, minä sanon teille; minä en tunne teitä.” Kaikille eläville Jeesus sanoo: ”Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”
Tänä aamuna, 16.11,2010, rakkaudella Mummi
maanantai 15. marraskuuta 2010
Päivän mannna
Room. 8:17
Jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös
kirkastuisimme. Kuinka suurta onkaan, ettei ihminen seuraa himojaan,
vaan vastustaa niitä vahvassa uskossa ja kärsien. Maailmassa pidetään
suurena aateluutena, kunniana ja ihanuutena sitä, että joku on mahtavan
ja kuuluisan kuninkaan tai keisarin lapsi. Vielä ylevämpää olisi
kerskata olevansa ylimmän enkelin poika.
Mitä tämä kaikki kuitenkaan on sen rinnalla, että itse Jumala on
valinnut ja nimittänyt ihmisen ylhäisen jumalallisen majesteetin
lapseksi ja perilliseksi. Tämä lapseus ja perintö tuo näet todella
mukanaan suuren, sanomattoman kirkkauden ja rikkauden, vallan ja
kunnian, ohi kaiken sen, mikä on taivaissa ja maan päällä.
Pitäisihän tämän kunnian opettaa meitä vihaamaan tätä maailmallista,
synnillistä elämää ja kaikin voimin sitä vastustamaan. Sen tähden meidän
pitäisi luopua kaikesta ja kärsiä kaikki mitä ihminen voi kärsiä. Se ei
kuitenkaan mahdu ihmissydämeen. Se kunnia ja ihanuus, johon meidät
Kristuksen kanssa kerran korotetaan, on verrattomasti kaikkia
ajatuksiamme ylempi. Siitä pyhä Paavali kirjoittaa: Minä päätän, että
tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen
kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Rakas Lähimmäiseni, liitän tähän Päivän mannan, joka on Lutherin "Mannaa Jumalan lapsille" kirjasta. Nukuin liian kauan tänä aamuna. Herra siunatkoon päiväsi!
Tänä aamuna, 15.11.2010, rakkaudella Mummi
Jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös
kirkastuisimme. Kuinka suurta onkaan, ettei ihminen seuraa himojaan,
vaan vastustaa niitä vahvassa uskossa ja kärsien. Maailmassa pidetään
suurena aateluutena, kunniana ja ihanuutena sitä, että joku on mahtavan
ja kuuluisan kuninkaan tai keisarin lapsi. Vielä ylevämpää olisi
kerskata olevansa ylimmän enkelin poika.
Mitä tämä kaikki kuitenkaan on sen rinnalla, että itse Jumala on
valinnut ja nimittänyt ihmisen ylhäisen jumalallisen majesteetin
lapseksi ja perilliseksi. Tämä lapseus ja perintö tuo näet todella
mukanaan suuren, sanomattoman kirkkauden ja rikkauden, vallan ja
kunnian, ohi kaiken sen, mikä on taivaissa ja maan päällä.
Pitäisihän tämän kunnian opettaa meitä vihaamaan tätä maailmallista,
synnillistä elämää ja kaikin voimin sitä vastustamaan. Sen tähden meidän
pitäisi luopua kaikesta ja kärsiä kaikki mitä ihminen voi kärsiä. Se ei
kuitenkaan mahdu ihmissydämeen. Se kunnia ja ihanuus, johon meidät
Kristuksen kanssa kerran korotetaan, on verrattomasti kaikkia
ajatuksiamme ylempi. Siitä pyhä Paavali kirjoittaa: Minä päätän, että
tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen
kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Rakas Lähimmäiseni, liitän tähän Päivän mannan, joka on Lutherin "Mannaa Jumalan lapsille" kirjasta. Nukuin liian kauan tänä aamuna. Herra siunatkoon päiväsi!
Tänä aamuna, 15.11.2010, rakkaudella Mummi
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
Ajatuksia isänpäivänä
Tänään on isänpäivä ja lepopäivä. Lähimmäiseni, meillä kaikilla, jotka elämme, on suuri ilo siitä, että meillä on, tai on ollut isä ja äiti, ja että he ovat sallineet meidän syntyä tähän maailmaan. Vielä suurempi ilo meillä on siitä, että Taivaallinen Isämme on meitä rakastava Isä, joka tietää kaikki tarpeemme ja auttaa meitä aina, kun Häntä avuksi huudamme.
Kuuntelin ja katselin äsken nuoren isän musiikillisen ohjelman, jossa hän pohdiskeli elämäänsä isänä ja ylisti Taivaallista Isää kaikesta siitä, mitä hän on Isältä saanut, kun saa elää isänä omille lapsilleen ja elää Taivaallisen Isän lapsena. Hän lausui ilonsa siitä, että vanhemmat eivät tehneet aborttia, silloin 70-luvulla, vaan adoptoivat hänet, kun eivät voineet itse pitää lastaan. Ohjelma oli rehellistä kiitosta ja palvomista Taivaallisen Isän edessä, ajatuksia antava isänpäivän avaus, kiitos siitä!
Toivottavasti kaikki isät saavat kokea iloa siitä, että he ovat isiä. Me äidit olemme avainasemassa, jos isien lapset eivät ehdi tai pääse pitkien matkojen takaa isien iloksi. Ehkä meillä on aikaa valmistaa hyvää ruokaa ja hemmotella miehiämme monin tavoin isänpäivän kunniaksi, he ansaitsevat sen. Yhdessä voimme kiittää Taivaallista Isää siitä, että Hän pitää meistä huolta joka päivä Jeesuksen tähden. Hän tietää päiviemme määrän ja kutsuu meidät iankaikkiseen elämään tämän elämän jälkeen. Isän rakkaus on elämämme suola, isänpäivän suuri kiitoksenaihe!
”Hyvä Jumala, kiitän kodista, omaisista, perheestämme, Sinulta on elämämme. Kaikki rakkaani ovat lahjaasi. Herra opeta, että kotona, kuuntelemme toisiamme, iloitsemme onnestamme, emme riitele, turhaan kiistele. Anna voimia oikein toimia. Silloin meillä jokaisella kotona on hyvä olla eikä minua mikään pelota. Suojaa kotia, meitä kaikkia. Pyydän, Herra, viisautta, ystävyyttä, rakkautta Anna yhdessä meidän pysyä.” Virsi 471
Tänä aamuna, 14.11.2010, rakkaudella Mummi
Kuuntelin ja katselin äsken nuoren isän musiikillisen ohjelman, jossa hän pohdiskeli elämäänsä isänä ja ylisti Taivaallista Isää kaikesta siitä, mitä hän on Isältä saanut, kun saa elää isänä omille lapsilleen ja elää Taivaallisen Isän lapsena. Hän lausui ilonsa siitä, että vanhemmat eivät tehneet aborttia, silloin 70-luvulla, vaan adoptoivat hänet, kun eivät voineet itse pitää lastaan. Ohjelma oli rehellistä kiitosta ja palvomista Taivaallisen Isän edessä, ajatuksia antava isänpäivän avaus, kiitos siitä!
Toivottavasti kaikki isät saavat kokea iloa siitä, että he ovat isiä. Me äidit olemme avainasemassa, jos isien lapset eivät ehdi tai pääse pitkien matkojen takaa isien iloksi. Ehkä meillä on aikaa valmistaa hyvää ruokaa ja hemmotella miehiämme monin tavoin isänpäivän kunniaksi, he ansaitsevat sen. Yhdessä voimme kiittää Taivaallista Isää siitä, että Hän pitää meistä huolta joka päivä Jeesuksen tähden. Hän tietää päiviemme määrän ja kutsuu meidät iankaikkiseen elämään tämän elämän jälkeen. Isän rakkaus on elämämme suola, isänpäivän suuri kiitoksenaihe!
”Hyvä Jumala, kiitän kodista, omaisista, perheestämme, Sinulta on elämämme. Kaikki rakkaani ovat lahjaasi. Herra opeta, että kotona, kuuntelemme toisiamme, iloitsemme onnestamme, emme riitele, turhaan kiistele. Anna voimia oikein toimia. Silloin meillä jokaisella kotona on hyvä olla eikä minua mikään pelota. Suojaa kotia, meitä kaikkia. Pyydän, Herra, viisautta, ystävyyttä, rakkautta Anna yhdessä meidän pysyä.” Virsi 471
Tänä aamuna, 14.11.2010, rakkaudella Mummi
lauantai 13. marraskuuta 2010
Jumala varustaa
Rakas Lähimmäiseni, 1990-luvulla, eräänä valvottuna yönä, Herra alkoi puhua minulle. Kirjoitin sanat ylös. Kirjaan ne tähän, sillä uskon, että Sinäkin, Ystäväni, tulet niistä siunatuksi:
”Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Niin kuin puu imee maasta ravinnon, niin sinä saat ravintosi minun kauttani, Viinipuun kautta. Sinulla ei ole juuria itsessäsi. Sinä saat ravintosi minulta, Herraltasi, siihen työhön, johon minä lähetän sinut valtakunnassani. Minun valtakuntani on niiden tykönä, jotka saavat voimansa minusta. Kallista korvasi minun puoleeni ja minun lasteni puoleen. Kuuntele, kuuntele. Lohduta minun lapsiani ja kerro heille rakkaudestani, Minä varustan sinut. Ole turvallisella mielellä, minä tunnen sinut, minä annan sinulle soveliaan tehtävän. Seuraa minua!”
Oli siunattu hetki kirjoittaa ylös näitä rohkaisun ja lohdutuksen sanoja. Herra antoi sydämeen riemun, saman riemun ja ilon kuin armon kokemisessa. Ymmärsin asian niin, että Jeesus armahti minut ja hyväksyi työkaverikseen nämä sanat antaessaan. Kiitos ja ylistys Isän rakkautta ja Jeesuksen hyväksyvää armoa kohtaan ei tahtonut loppua sinä yönä. Ota, Ystävä, nämä sanat ilolla vastaan omaan elämääsi. Herra on kanssasi.
Samana yönä sain sanan työyhteydestä. ”Minun Pyhä Henkeni yhdistää teidät. Minä olen rauhan ja rakkauden Henki, minä vaikutan sydämessä. Minun Henkeni asuu minun omieni sydämessä. Vaali Pyhää Henkeä sydämessäsi. Jätä yhteys minun huolekseni. Kuuntele minun ääntäni ja seuraa minua. Ystävyys on lahja minulta. Minun omani ovat sinun ystäviäsi, sinä tunnet heidät, kuuntele sydäntäsi. Kulje minun yhteydessäni!”
Kun avasin Raamatun nämä sanat kuultuani, avautui Fil. 2: 5-11. ”Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti.” Kiitos, Jeesus, rakkaudestasi, anna minulle nöyrä mieli!
Tänä aamuna, 13.11.2010, rakkaudella Mummi
”Minä olen viinipuu ja te olette oksat. Niin kuin puu imee maasta ravinnon, niin sinä saat ravintosi minun kauttani, Viinipuun kautta. Sinulla ei ole juuria itsessäsi. Sinä saat ravintosi minulta, Herraltasi, siihen työhön, johon minä lähetän sinut valtakunnassani. Minun valtakuntani on niiden tykönä, jotka saavat voimansa minusta. Kallista korvasi minun puoleeni ja minun lasteni puoleen. Kuuntele, kuuntele. Lohduta minun lapsiani ja kerro heille rakkaudestani, Minä varustan sinut. Ole turvallisella mielellä, minä tunnen sinut, minä annan sinulle soveliaan tehtävän. Seuraa minua!”
Oli siunattu hetki kirjoittaa ylös näitä rohkaisun ja lohdutuksen sanoja. Herra antoi sydämeen riemun, saman riemun ja ilon kuin armon kokemisessa. Ymmärsin asian niin, että Jeesus armahti minut ja hyväksyi työkaverikseen nämä sanat antaessaan. Kiitos ja ylistys Isän rakkautta ja Jeesuksen hyväksyvää armoa kohtaan ei tahtonut loppua sinä yönä. Ota, Ystävä, nämä sanat ilolla vastaan omaan elämääsi. Herra on kanssasi.
Samana yönä sain sanan työyhteydestä. ”Minun Pyhä Henkeni yhdistää teidät. Minä olen rauhan ja rakkauden Henki, minä vaikutan sydämessä. Minun Henkeni asuu minun omieni sydämessä. Vaali Pyhää Henkeä sydämessäsi. Jätä yhteys minun huolekseni. Kuuntele minun ääntäni ja seuraa minua. Ystävyys on lahja minulta. Minun omani ovat sinun ystäviäsi, sinä tunnet heidät, kuuntele sydäntäsi. Kulje minun yhteydessäni!”
Kun avasin Raamatun nämä sanat kuultuani, avautui Fil. 2: 5-11. ”Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristinkuolemaan asti.” Kiitos, Jeesus, rakkaudestasi, anna minulle nöyrä mieli!
Tänä aamuna, 13.11.2010, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)