Room. 8:17
Jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös
kirkastuisimme. Kuinka suurta onkaan, ettei ihminen seuraa himojaan,
vaan vastustaa niitä vahvassa uskossa ja kärsien. Maailmassa pidetään
suurena aateluutena, kunniana ja ihanuutena sitä, että joku on mahtavan
ja kuuluisan kuninkaan tai keisarin lapsi. Vielä ylevämpää olisi
kerskata olevansa ylimmän enkelin poika.
Mitä tämä kaikki kuitenkaan on sen rinnalla, että itse Jumala on
valinnut ja nimittänyt ihmisen ylhäisen jumalallisen majesteetin
lapseksi ja perilliseksi. Tämä lapseus ja perintö tuo näet todella
mukanaan suuren, sanomattoman kirkkauden ja rikkauden, vallan ja
kunnian, ohi kaiken sen, mikä on taivaissa ja maan päällä.
Pitäisihän tämän kunnian opettaa meitä vihaamaan tätä maailmallista,
synnillistä elämää ja kaikin voimin sitä vastustamaan. Sen tähden meidän
pitäisi luopua kaikesta ja kärsiä kaikki mitä ihminen voi kärsiä. Se ei
kuitenkaan mahdu ihmissydämeen. Se kunnia ja ihanuus, johon meidät
Kristuksen kanssa kerran korotetaan, on verrattomasti kaikkia
ajatuksiamme ylempi. Siitä pyhä Paavali kirjoittaa: Minä päätän, että
tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen
kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Rakas Lähimmäiseni, liitän tähän Päivän mannan, joka on Lutherin "Mannaa Jumalan lapsille" kirjasta. Nukuin liian kauan tänä aamuna. Herra siunatkoon päiväsi!
Tänä aamuna, 15.11.2010, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti