torstai 15. lokakuuta 2015

Laki ja armo.

Rakas Lähimmäiseni, herään virkeänä kello neljä. Rukous sairaiden ystävien puolesta nousee sydämeen, omat rakkaat, oma seurakunta, Sinä, rakas Lukijani, oma maamme ja kansamme, koko maailma! Kiitos, rakas Jumala, että sinä otat kaiken siunaukseesi! Kiitos, rakas Jeesus, että annat armosi meille kaikille ihmisille, jotka Sinulta armoa anomme. Päästä meidät pahasta, anna rauha sydämeen! Martti Luther selittäää meille Jeesuksen armon syvyyttä, otataan opiksi:

Gal. 2:19
Minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Paavali
on harhaoppisista harhaoppisin. Onpa hänen harhaoppinsa vallan ennen
kuulumaton, kun hän sanoo laista pois kuolleena elävänsä Jumalalle.
Valheapostolit opettivat: Ellet elä laille, et elä Jumalalle, toisin
sanoen, ellet elä lain mukaisesti, olet Jumalan edessä kuollut. Paavali
opettaa toisin päin: Ellet todella ole kuollut pois laista, et elä
Jumalalle.

Kristityn kannalta katsoen siis suorastaan koko laki on kumottu, koska
hän on sille kuollut. Apostoli ei näet sano: Olen vapaa laista, tai:
Olen lain herra, vaan suorastaan: Minä olen kuollut pois laista, toisin
sanoen, minulla ei ole lain kanssa kerrassaan mitään tekemistä.
Ankarammin hän ei olisi voinut kieltää lain vanhurskautta. Kristityn
omantunnon on oltava kuollut pois laista. Liha sen sijaan ei saa olla
vapaana, vaan sen pitää olla alistuneena lain alaiseksi.

Tämä on nyt se tärkeistä tärkein kohta, joka on omiaan niin valtavasti
lohduttamaan ahdistuneita omiatuntoja. Nähdessäsi siis synnintunnon
murehduttaman ihmisen, sano: Sinä et tee oikeaa eroa, veljeni. Sinä
panet lain omalletunnolle, vaikka se on pantava lihalle. Herää, sinun on
uskottava Kristukseen, lain ja synnin voittajaan. Tässä uskossa kohoat
lain yläpuolelle ja astut sisälle armoon, missä ei ole lakia eikä
syntiä. Onnellinen se, joka omantunnon taistelussa osaa hyvin tämän
taidon.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

___

Ei kommentteja: