"Eipä Isä hylkää lastaan."

Rakas Lähimmäiseni, eilen aamulla minulla oli kova ikävä Sinua. Olisin kertonut Sinulle heti pahan uneni, niinkuin parhaalle ystävälle kaikki kokemukset kerrotaan, mutta tämä ihmekone veti herneen nenäänsä. Se ei liikahtanutkaan jumistaan, vaikka kuinka yritin. Onneksi fiksu ystäväni tuli käymään ja sammutti sen. Sitten se toimi taas kun ajatus!

Olen hyvin kiitollinen Jumalalle siitä, että nukun hyvin yöni enkä näe unia. En ainakaan muista niitä. Toissa yönä näin kauheaa painajaista. Meidän piti entisten työkaverieni kanssa paeta jonnenkin. En tiennyt mitä pakenimme, mutta sisälläni oli kova ahdistus. Mikään, mitä teki, ei tuntunut onnistuvan, oli vain kiire paeta. Onneksi heräsin, ennenkuin sydämeni loppui. Kiitin Jeesusta, joka oli heti turvani herättyäni ja Hän rauhoitti sydämeni. Mihin uskoni oli unessa kadonnut? Entä sitten, jos tulee sellainen muistamattomuus, ettei muista rakastavan Kolmiyhteisen Jumalan läsnäoloa ja turvaa?

"Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla. Herra seurakunnassansa aina hoitaa lapsiansa. Armonsa hän heille antaa, käsillänsä heitä kantaa. Käsistä ei väkevistä mikään heitä irti riistä. Omakseen hän heidät osti, kuolemasta eloon nosti. Millon murheet heitä kohtaa, niiden alla Herra johtaa, ilon, lohdun antaa heille, uuden voiman uupuneille. Iloitse siis auttajasta, Herran kansa, Jumalasta! Maahan lyö hän vainoojamme, sanansa on voimanamme. Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan. Herra ohjaa parhaaksemme kaikki vaiheet päiviemme." Virsi 397.

Kiitos, Rakas Jumala, että Sinä pidät meistä huolen, vaikka oma mielemme murtuu. Sinä otat meidät luoksesi Taivaan kotiin rakkaittemme luokse, Poikasi, Jeesuksen  Kristuksen, armotyön tähden! Aamen.

Tänä aamuna, 15.9.2012, rakkaudella Mummi