Rakas Lähimmäiseni, oletko huomannut, että sadeyönä nukuttaa? Minä nukuin sikeästi aamuseitsemään! Vai tuliko väsymys päivän runsaasta annista. Illalla tulimme kotiin vasta puoli kymmeneltä. Kummityttöni Elisa ja hänen äitinsä kutsuivat minut Sirkukseen. Sepä vasta jännittävä kokemus! 60-70- luvulla viimeksi omien poikiemme kanssa koimme sirkuksen.
Pieni, kaksivuotias Elisa katseli silmät pyöreinä, kuinka rohkea mies käveli vaijeria pitkin korkeuksissa, ilman minkäänlaista suojaa ja kuinka hyvin jäntevät miehet hallitsivat ruumiinsa esityksissään. Uutta eloa ilmestyi lapsen silmiin, kun koira, hevonen ja kamelit tulivat omiin esityksiinsä. Sirkuspellet kirvoittivat jo naurun! Oli ilo katsella pienen tytön myötäelämistä. Kommentit olivat lyhyitä, ja osuvia. Mediaan tottuneet lapset eivät tuntuneet pelkäävän. Muistelen, että silloin, kauan sitten, joku lapsista joutui lähtemään pois kesken esityksen, kun pelko yllätti.
Toinen iloinen yllätys oli se, että ystävä kutsui kanssaan uimahalliin. Tunti hujahti vesijuoksussa, vaikka minun menoni oli paremminkin hiipimistä. Sekin edesauttaa laihdutusyriryksessä. Kiitos, ystävät, kun kutsutte mummia kokemuksiin!
Kiitos, Isä, tästä uudesta päivästä! Rukoilethan kanssani: "Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain tule vielä kun joutuu yö. Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan." Herra siunatkoon päiväsi, rakas Lähimmäiseni!
Tänä aamuna, 8.8.2013, rakkaudella Mummi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Rukoilin kanssasi,
Olipa hauska että ystäväsi veivät sinut umahalliin. Mukavia elämyksiä.
Kiitos, rakas Sylvi, rukousystävä! Mummi
Lähetä kommentti