torstai 24. heinäkuuta 2014

Mannaa


Rakas Lähimmäiseni, 30 astetta ulkona ja 30 astetta sisällä. Tosi kova koetus mummin sydämelle! Odottelen, että vähän yö viilentäisi huonetta, että voisi nukkua. Sinulle, ystäväni, rukoilen myös voimia. Herra meitä hoitaa ja varjelee! Nyt yöllä on aikaa rukoilla ja lukea Sanaa rakennukseksemme. Luther terottaa Raamatun Sanan tärkeyttä. Hän sanoo, että Sana antaa uskon, vahvistaa sitä ja tekee sen täydelliseksi.
Nautitaanpa Lutherin evästä:

Joh. 6:29
Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.
Kun meidän omantunnon hädässä pitäisi käyttää evankeliumia, joka on
armon, lohdutuksen, jopa itse elämän sana, niin laki, joka on vihan,
murheen ja kuoleman sana, ehättää usein edelle estäen evankeliumia ja
alkaen pauhata omassatunnossa. Jopa yksi ainoa uhkaava Raamatun sana voi
kumota ja pimittää kaikki lohdutusperusteet ja kauhistuttaa niin
sydämemme, että kerrassaan unohdamme vanhurskauttamisopin, armon,
evankeliumin, jopa itse Kristuksen. Tämän lisäksi me puolittain itsekin
oman järkemme puolesta olemme itseämme vastaan.

Tämän tähden me alinomaa tähdennämme sitä totuutta, ettei Kristuksen
tunteminen ja usko ole mitään inhimillistä, ei mikään teko, vaan että se
yksinkertaisesti on Jumalan lahja, joka meissä sekä synnyttää että
ylläpitää uskon. Samoin kun hän sanalla ensin antaa uskon, samoin hän
sitä sen jälkeen myös sanalla harjoittaa, lisää, vahvistaa ja tekee sen
täydelliseksi.

Mikään ei siis ole sanan halveksimista vaarallisempaa. Se, joka
kyllästyy sanaan haluttomana, koska luulee sen jo ymmärtäneensä, ja
jolle sana käy vähitellen vastenmieliseksi, on jo kadottanut Kristuksen.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuyönä, 24.7.2014, rakkaudella Mummi

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voimia sinulle rakas Mummi näihin hellepäiviin. Nyt on varmaan annettu meille mahdollisuus levätä ja rukoilla. Älä rasita itseäsi turhaan touhuamalla, vaikka onhan se kuuma istuessakin.
Muistan sinua
eeva

Anonyymi kirjoitti...

Onhan nämä helteet mukavia lapsille,ja terveille,mutta me sydänpotilaat joudumme etsimään varjoa.Käydään ahkeraan vilvoittavassa suihkussa,ja sillätavalla on hellekin paljon helpompaa kestää.
Kiitos kivasta blogistasi.Ihminenhän tarvitsee myös hengen ravintoa!

mummi kirjoitti...

Kiitos, rakkaat, eeva ja Anonyymi! Olen saanut olla neljä päivää paratiisissa; ympärillä ihanat ihmiset, olen ollut vilvoittavasa järvimaisemassa maalaamassa ja syömässä herkullista ruokaa silloin, kun on ollut nälkä! Yölläkään ei ole tarvinnut hikoilla, kun oma tuulettaja oli töissä. Iso kiitos Jumalalle hyvästä, virkistävästä lomasta, ja kaikille mukanaolleille! Mummi