Jeesus on lasten ystävä. Hän kunnioitti lapsia ja asetti lapsen aikuisille esimerkiksi. Matteuksen evankeliumin kahdeksannentoista luvun alussa Hän toimii tällä tavalla: ”Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Niin hän kutsui tykönsä lapsen, asetti sen heidän eteensä ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan. Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka ottaa tykönsä yhden tämänkaltaisen lapsen minun nimeeni, se ottaa tykönsä minut. Mutta joka viettelee yhden näistä pienimmistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen”.
Tässä on Jeesuksen voimakas viesti meille aikuisille. Lapsi, joka on rehellinen ja aito kaikessa, on esikuva meille laskelmoiville aikuisille. Lapsen kaltaiset ovat Jeesukselle otolliset. Lapsi tarvitsee huolenpitoa ja rakkautta. Jeesus siunaa sen, joka siunaa lasta mutta, joka vahingoittaa lasta, sen Jeesus tuomitsee ankarasti. Näinä päivinä me aikuiset teemme vääriä ratkaisuja, jos lapsilta riistetään oikeus uskonnonopetukseen koulussa ja jopa ruokarukoustakin pidetään niin pelottavana, että sitäkään ei saisi lausua ruokapöydässä. Minä tiedän, että näin lapselta viedään turva, jonka Jeesuksen läsnäolo hänelle antaa. Itse olin pelokas ja turvaton lapsi. Mummon ja koulun antama tieto lapsia rakastavasta Jeesuksesta, oli minulle äärettömän tärkeä asia. Jos minulla ei olisi ollut lapsenuskoa ja rukousyhteyttä Jeesuksen ja Taivaan Isän kanssa, en olisi jaksanut elää. Kun uskoon tultuani ymmärsin ruokarukouksen merkityksen, minulta loppuivat mahakivut. Jeesus todella siunaa ruokamme! Sitä on hyvä jokaisen kokeilla.
”Jeesus, lasten auttaja, varjele mua vaaroissa. Sinä tunnet elämäni, kuljet aina vierelläni, parhain ystäväni. Rukoilen nyt sinua, auta, Jeesus, minua, lasta pientä avutonta, jolla vaaraa on niin monta, turvaa turvatonta.” Virsi 493, säkeistöt 1 ja 2
Tänä aamuna, 10.10.2009, ilolla Mummi
lauantai 10. lokakuuta 2009
perjantai 9. lokakuuta 2009
Ystävän lahja
Lähimmäiseni, onko kukaan koskaan soittanut Sinulle ja kysynyt: ”Minä olen tehnyt reilusti ruokaa, tulisitteko jakamaan sen kanssamme?” Minä sain tällaisen soiton eräänä sateisena päivänä. Aurinko ilmestyi sateen sijaan ja niskakipu hellitti puolella, kun kuulin tuon kutsun. Minulle uusavuttomalle mummille se oli piristysruiske. Pöytä oli kauniisti katettu ja ruoka oli hyvää. Ystävä oli valmistanut meille juhlahetken! Kuinka iloiseksi tulinkaan tuosta yhteisestä hetkestä. Kunpa terästäytyisin sen verran, että kutsuisin heidät vastavierailulle ja jonkun toisenkin ystävän, jotta ilo leviää. Meidän pitäisi muistaa, että ilon tuo myös ystävällinen hymy vastaantulijalle, ystävän puhelu yksinasuvalle tai käsinkirjoitettu kirje harvoin nähdylle lähimmäiselle. Voisimme kylvää iloa ympäristöömme.
Jeesus oli lähimmäisen ystävä. Hän huomioi jokaisen kohtaamansa ihmisen. Hänen rakkautensa loi yhteyden. Hän pyrki jättämään sisäisen rauhan jokaiselle. Raamatussa kehotetaan vieraanvaraisuuteen. 1 Piet.4: 7-11. ”Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisillenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.”
Meidän Vapahtajamme, Jeesus, sai myös kutsuja valmiiseen ruokapöytään. Kerran Hän vieraili Martan ja Marian kodissa. Jeesus istui puhumaan ja Maria istuutui hänen jalkojensa juureen kuuntelemaan Jeesuksen sanoja. Martta valmisteli tarjottavaa. Hän toivoi, että Maria olisi auttanut häntä. Hän kysyi Jeesukselta: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi. Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois”.
Jeesus arvosti Martan palvelutyötä, mutta Hän korosti sitä, että sisäinen yhteys on tärkeämpi kuin touhuaminen keittiössä. Maria iloitsi jokaisesta Jeesuksen sanasta. Hän talletti ne kaikki aarteekseen sydämeensä. Sen vuoksi Jeesus sanoi, että Maria on valinnut hyvän osan. Mekin voimme kertoa Jeesuksesta kohtaamillemme lähimmäisille. Jeesus yhdistää meidät: ”Oksia on paljon, runko on yksi, hän on Jeesus Kristus. Oksia on paljon, runko on yksi, hän yhdistää meidät”. Virsi 454, toinen säkeistö.
Tänä aamuna, 9.10.2009, ilolla Mummi
Jeesus oli lähimmäisen ystävä. Hän huomioi jokaisen kohtaamansa ihmisen. Hänen rakkautensa loi yhteyden. Hän pyrki jättämään sisäisen rauhan jokaiselle. Raamatussa kehotetaan vieraanvaraisuuteen. 1 Piet.4: 7-11. ”Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisillenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina.”
Meidän Vapahtajamme, Jeesus, sai myös kutsuja valmiiseen ruokapöytään. Kerran Hän vieraili Martan ja Marian kodissa. Jeesus istui puhumaan ja Maria istuutui hänen jalkojensa juureen kuuntelemaan Jeesuksen sanoja. Martta valmisteli tarjottavaa. Hän toivoi, että Maria olisi auttanut häntä. Hän kysyi Jeesukselta: ”Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi. Herra vastasi ja sanoi hänelle: ”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois”.
Jeesus arvosti Martan palvelutyötä, mutta Hän korosti sitä, että sisäinen yhteys on tärkeämpi kuin touhuaminen keittiössä. Maria iloitsi jokaisesta Jeesuksen sanasta. Hän talletti ne kaikki aarteekseen sydämeensä. Sen vuoksi Jeesus sanoi, että Maria on valinnut hyvän osan. Mekin voimme kertoa Jeesuksesta kohtaamillemme lähimmäisille. Jeesus yhdistää meidät: ”Oksia on paljon, runko on yksi, hän on Jeesus Kristus. Oksia on paljon, runko on yksi, hän yhdistää meidät”. Virsi 454, toinen säkeistö.
Tänä aamuna, 9.10.2009, ilolla Mummi
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Jumala loi
Näinä päivinä on käyty paljon keskustelua siitä, kuinka kaikki on saanut alkunsa. Ihmisviisaat ovat puolustaneet evoluutiota ja Jeesukseen uskovat ihmiset luottavat Raamatun luomiskertomukseen. Jokaisella on oma käsityksensä tästä asiasta. Minulle Jumala on antanut täyden varmuuden siitä, että Hän on antanut minulle elämän, ihmeellisen elämän! Hän on kutsunut minut omaksi lapsekseen Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen armon kautta, elämään Pyhän Hengen johdatuksessa tavallisena mummina tavallista uskovan mummin elämää Suomessa, Vaasan kaupungissa.
Olen täysin varma siitä, että Jumala on minut luonut, niin kuin Sinutkin, Lähimmäiseni. Jo ennen uskoontuloani sain olla läsnä ruumiinavauksessa, kun vastasyntynyt lapsi oli kuollut. Patologi kertoi minulle sydämen ja keuhkojen yhteistyöstä, samalla kun hän tarkasti ne elimet. Hän selitti ruoansulatuksen kokonaisuuden, kun hän tarkasti mahalaukun, suolet, maksan ja haiman. Lapsen kaikki elimet olivat normaalit ja hormoonitoiminta oli mahdollinen, mutta hän kuoli sen vuoksi, että häneltä puuttuivat aivot. Tuo tapahtuma puhutteli minua voimakkaasti. Vain ääretön viisaus, Kaikkitietävä Jumala, voi rakentaa sellaisen Jumalan tahdosta toimivan ”koneiston” kuin ihmisruumis on. Kaikella on tarkoituksensa. Kaikki toimii täydellisesti, kun ihminen syntyy terveenä. Meillä on syytä kiittää Luojaamme siitä, että Hän on antanut meille elämän. Hän on antanut tämän päivän ja antaa aurinkonsa paistaa jokaiselle erottelematta. Onpa Hän vielä valmistanut meille kaikille pelastuksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa niin, että jos kuulemme Häntä, emme huku täällä synteihimme, vaan pääsemme Isän luokse Taivaaseen tämän elämän jälkeen. Niin paljon Kolmiyhteinen Jumala meitä ihmisiään rakastaa! Jumalan lapsina meillä on yhteys Isään. Voimme Todistaa elävän Jumalan läsnäolosta ja Hänen teoistaan. Uskotaan ja kiitetään!
”Jumala loi auringon, kuun ja järvet ja puut, ihmiset myös. Jumalan on taivas ja maa. Herraa me tahdomme kiittää. Herralle riemulla laulamme kiitosta. Herra, me kiitämme nimeäsi. Jeesukselle virtemme soi, hän kuolemallaan elämän toi. Luonamme hän täällä nyt on, Herraa me tahdomme kiittää. Herralle riemulla laulamme kiitosta. Herra, me kiitämme nimeäsi. Henkensä hän heikoille suo ja keskellemme lämpöä luo.Taivas jo on luonamme näin. Herraa me tahdomme kiittää. Herralle riemulla laulamme kiitosta. Herra, me kiitämme nimeäsi”. Virsi 135
Tänä aamuna, 7.10.2009, ilolla Mummi
Olen täysin varma siitä, että Jumala on minut luonut, niin kuin Sinutkin, Lähimmäiseni. Jo ennen uskoontuloani sain olla läsnä ruumiinavauksessa, kun vastasyntynyt lapsi oli kuollut. Patologi kertoi minulle sydämen ja keuhkojen yhteistyöstä, samalla kun hän tarkasti ne elimet. Hän selitti ruoansulatuksen kokonaisuuden, kun hän tarkasti mahalaukun, suolet, maksan ja haiman. Lapsen kaikki elimet olivat normaalit ja hormoonitoiminta oli mahdollinen, mutta hän kuoli sen vuoksi, että häneltä puuttuivat aivot. Tuo tapahtuma puhutteli minua voimakkaasti. Vain ääretön viisaus, Kaikkitietävä Jumala, voi rakentaa sellaisen Jumalan tahdosta toimivan ”koneiston” kuin ihmisruumis on. Kaikella on tarkoituksensa. Kaikki toimii täydellisesti, kun ihminen syntyy terveenä. Meillä on syytä kiittää Luojaamme siitä, että Hän on antanut meille elämän. Hän on antanut tämän päivän ja antaa aurinkonsa paistaa jokaiselle erottelematta. Onpa Hän vielä valmistanut meille kaikille pelastuksen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa niin, että jos kuulemme Häntä, emme huku täällä synteihimme, vaan pääsemme Isän luokse Taivaaseen tämän elämän jälkeen. Niin paljon Kolmiyhteinen Jumala meitä ihmisiään rakastaa! Jumalan lapsina meillä on yhteys Isään. Voimme Todistaa elävän Jumalan läsnäolosta ja Hänen teoistaan. Uskotaan ja kiitetään!
”Jumala loi auringon, kuun ja järvet ja puut, ihmiset myös. Jumalan on taivas ja maa. Herraa me tahdomme kiittää. Herralle riemulla laulamme kiitosta. Herra, me kiitämme nimeäsi. Jeesukselle virtemme soi, hän kuolemallaan elämän toi. Luonamme hän täällä nyt on, Herraa me tahdomme kiittää. Herralle riemulla laulamme kiitosta. Herra, me kiitämme nimeäsi. Henkensä hän heikoille suo ja keskellemme lämpöä luo.Taivas jo on luonamme näin. Herraa me tahdomme kiittää. Herralle riemulla laulamme kiitosta. Herra, me kiitämme nimeäsi”. Virsi 135
Tänä aamuna, 7.10.2009, ilolla Mummi
maanantai 5. lokakuuta 2009
Jeesus on toivomme
Lähimmäiseni, haluan kertoa sinulle, kuinka voimallisesti Pyhä Henki toimii tavallisten ihmisten elämässä tavallisena arkipäivänä. Olin työstä palaamassa, kun Herra kehotti minua poikkeamaan sädeosastolle katsomaan erästä ystävääni. Uskova sisar oli sairastanut syöpää jo vuosia. Kun menin ovesta sisään, hän oli levoton ja kivulias ja huusi tuskaisena: ”Airi, minä kuolen!” Silloin Pyhä Henki antoi minulle sanat: ”Etkö Sinä muista, että Jeesus lupaa, ettei kukaan, joka elää ja uskoo Häneen ikinä kuole!”Silloin minä näin Pyhän Hengen voiman! Ystävän ilme muuttui ja hän sanoi: ”Nyt minä muistan!” Hän kääntyi kyljelleen ja nukahti rauhalliseen uneen. Hän pääsi taivaan kotiin pian sen jälkeen, eikä tarvinnut enää kivun lievitystä. Jeesuksen armo kirkastui hänelle lähdön hetkellä!
Jumalalla on ylösnousemusvoima! Hän voi ottaa kivut pois. Hän voi parantaa ja Hän ottaa luokseen jokaisen, joka pysyy uskossa loppuun asti. Tiedän, että Sisar uskoi Vapahtajaansa, mutta sairauden aiheuttama tuska ja kipu veivät hänet epätoivoon. Huomasin, että sairas ihminen tarvitsee lähelleen lähimmäisen muistuttamaan siitä, että meillä on toivo Jeesuksessa Kristuksessa! Kun omat voimat ovat lopussa, on todella tärkeää vahvistaa sairaan uskoa Jeesukseen.
Kuka hyvänsä voi langeta pois uskosta kiusauksen hetkellä. Pietari muistuttaa lähellään olevia uskovia pysymään lujana uskossa: ”Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. Tämän vuoksi haluan alati muistuttaa teitä näistä asioista, vaikka te ne tunnettekin ja pysytte horjumatta siinä totuudessa, joka teille on annettu. Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani”.
Uskon, että me kaikki Jeesuksen todistajat teemme hyvin, kun pidämme esillä ilosanomaa Jeesuksesta. Me haluamme todistaa lähimmäisillemme, että Jeesus, Vapahtajamme, on valmistanut meille iankaikkisen elämän. Hänessä meillä on tulevaisuus ja toivo!
Tänä aamuna, 5.10.2009, ilolla Mummi
Jumalalla on ylösnousemusvoima! Hän voi ottaa kivut pois. Hän voi parantaa ja Hän ottaa luokseen jokaisen, joka pysyy uskossa loppuun asti. Tiedän, että Sisar uskoi Vapahtajaansa, mutta sairauden aiheuttama tuska ja kipu veivät hänet epätoivoon. Huomasin, että sairas ihminen tarvitsee lähelleen lähimmäisen muistuttamaan siitä, että meillä on toivo Jeesuksessa Kristuksessa! Kun omat voimat ovat lopussa, on todella tärkeää vahvistaa sairaan uskoa Jeesukseen.
Kuka hyvänsä voi langeta pois uskosta kiusauksen hetkellä. Pietari muistuttaa lähellään olevia uskovia pysymään lujana uskossa: ”Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, ette koskaan lankea, ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. Tämän vuoksi haluan alati muistuttaa teitä näistä asioista, vaikka te ne tunnettekin ja pysytte horjumatta siinä totuudessa, joka teille on annettu. Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani”.
Uskon, että me kaikki Jeesuksen todistajat teemme hyvin, kun pidämme esillä ilosanomaa Jeesuksesta. Me haluamme todistaa lähimmäisillemme, että Jeesus, Vapahtajamme, on valmistanut meille iankaikkisen elämän. Hänessä meillä on tulevaisuus ja toivo!
Tänä aamuna, 5.10.2009, ilolla Mummi
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Lapseuden Henki
Hyvää sunnuntaiaamua Sinulle, Lähimmäiseni. Vaikka ulkona sataa ja myrskyää, asukoon sydämissämme Kristuksen rauha tänä lepopäivänä. Minulle avautuu Roomalaiskirjeen kahdeksas luku, jossa Paavali opettaa meille vahvasti mitä Pyhä Henki merkitsee. Pyydän Sinua lukemaan koko luvun. Se siunaa Sinua, niin kuin se on aina minuakin siunannut.
Edellisenä yönä valvoin kolmeen. Joskus tulee öitä, jolloin uni ei tule. Silloin on aikaa rukoilla kaikkien niiden puolesta, jotka Herra sydämelle laskee. Rukousyöt ovat minulle tarpeellisia, sillä silloin saa olla hyvässä Herran hoidossa. Room. 8: 26-28 : ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutki sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”. Valvominenkin koituu siunauksesksi!
Jakeet 14-17 : ”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden Henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän”.
Luvun lopussa Paavali vakuuttaa meille, kuinka luja side meillä on Jeesuksessa Jumalan kanssa. Iloitaan ja kiitetään siitä! Jakeet 38-39: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.
Tänä aamuna, 4.10.2009, ilolla Mummi
Edellisenä yönä valvoin kolmeen. Joskus tulee öitä, jolloin uni ei tule. Silloin on aikaa rukoilla kaikkien niiden puolesta, jotka Herra sydämelle laskee. Rukousyöt ovat minulle tarpeellisia, sillä silloin saa olla hyvässä Herran hoidossa. Room. 8: 26-28 : ”Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutki sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta. Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen”. Valvominenkin koituu siunauksesksi!
Jakeet 14-17 : ”Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden Henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: ”Abba! Isä!” Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän”.
Luvun lopussa Paavali vakuuttaa meille, kuinka luja side meillä on Jeesuksessa Jumalan kanssa. Iloitaan ja kiitetään siitä! Jakeet 38-39: ”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”.
Tänä aamuna, 4.10.2009, ilolla Mummi
lauantai 3. lokakuuta 2009
"Minä olen viinipuu"
Rakas Lähimmäiseni. Olen tutkinut syksyn kirkkaita lehtiä entistä tarkemmin, kun tiedän, että pakkanen pudottaa ne lähipäivinä ja ne lakaistaan pois. Olen yrittänyt painaa mieleeni koko ruskan väriloiston, iloksi niihin päiviin, jotka ovat talvenharmaita ja raskaita elää. Nyt on aika varastoida iloa ruskasta, sillä syksyn kylmä myrskytuulikin saattaa masentaa mielen.
Tiedätkö, Lähimmäiseni, että Jeesus vertaa itseään viinipuuhun, jonka oksina me saamme kasvaa ja tuottaa hedelmää. Isäänsä Hän sanoo viinitarhuriksi. Niin kuin oksa kuolee, jos se irtoaa puusta, niin meikin kuolemme, jos irtoamme Jeesuksen yhteydestä. Elävä usko toimii vain Vapahtajan ja Pyhän Hengen yhteydessä. Jeesus sanoo: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Viinipuun oksina ja Isän lapsina me saamme iloita kasvun ihmeestä!
Tämän Jeesus itse kertoo meille Johanneksen evankeliumin viidennessätoista luvussa: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kovettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi”. ( jakeet 5-11)
Jakeet 16-17 liitän vielä tähän: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne”. Kristuksen rakkaus vaatii meiltä, mutta se myös lupaa ylenpalttisesti. Me saamme rukoilla rakkautta ja alttiutta hoitaa ja rakastaa toisiamme, ja me saamme sen.
Tänä aamuna, 3.10.2009, ilolla mummi
Tiedätkö, Lähimmäiseni, että Jeesus vertaa itseään viinipuuhun, jonka oksina me saamme kasvaa ja tuottaa hedelmää. Isäänsä Hän sanoo viinitarhuriksi. Niin kuin oksa kuolee, jos se irtoaa puusta, niin meikin kuolemme, jos irtoamme Jeesuksen yhteydestä. Elävä usko toimii vain Vapahtajan ja Pyhän Hengen yhteydessä. Jeesus sanoo: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Viinipuun oksina ja Isän lapsina me saamme iloita kasvun ihmeestä!
Tämän Jeesus itse kertoo meille Johanneksen evankeliumin viidennessätoista luvussa: ”Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kovettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni. Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan. Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi”. ( jakeet 5-11)
Jakeet 16-17 liitän vielä tähän: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne”. Kristuksen rakkaus vaatii meiltä, mutta se myös lupaa ylenpalttisesti. Me saamme rukoilla rakkautta ja alttiutta hoitaa ja rakastaa toisiamme, ja me saamme sen.
Tänä aamuna, 3.10.2009, ilolla mummi
torstai 1. lokakuuta 2009
"Iloitkaa aina Herrassa!"
Herään kello viisi hyvin nukkuneena. Avaan ulko-oven. Tähtitaivas avautuu ensi kertaa tänä syksynä ja ruskakoivujen latvat piirtyvät taivaalle sähkölamppujen valossa epäselvinä niin kuin olisivat huurteessa. Hengitysilma lähtee paksuna höyrynä omille teilleen. Siilikin on nukkunut jo viikon, kaksi, heinäturpeensa alla. Viimeiset orvokit ovat menettäneet värinsä. Väritön talvi hiipii ruskan ylle. Kun katson mittarista, pakkasta on kolme astetta!
Tänä aamuna Herra antaa minulle Filippiläiskirjeen kolmannen luvun, sitä sanotaan ilon kirjeeksi.Siinä Paavali muistuttaa meitä kaikesta siitä, mitä Vapahtajamme Jeesus Kristus meille merkitsee ja kehottaa meitä pyhään huolettomuuteen Herrassa näin sanoen: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon, iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Lue, Rakas Lähimmäiseni, kaikki neljä Filippiläiskirjeen lukua, Paavali tarjoaa niissä meille kultajyviä sydämeen talletettavaksi!
Meillä Jeesuksen seuraajilla on ilo sydämessä senvuoksi,että saamme olla Jumalan lapsina sellaisia kuin olemme. Jumalan rakkaus on sallivaa rakkautta. Jumala haluaa, että voimme elää täyttä elämää omilta jalansijoiltemme sen jälkeen, kun Hän on ottanut meidät omiksi lapsiksensa ja Jeesus Vapahtajamme on Pyhän Hengen kanssa joka päivä kanssamme. Minäkin vanha mummi saan maalata aina kun tulee inspiraatio tai kirjoittaa runon silloin kun siltä tuntuu. Liitän Sinulle oman runoni ilosta: ”Vanhuudessa ilo tulee vähästä, ilo valaisee päivän kun mummi saa lapsenlapsen lähelleen, ilo tulee yhdessä tekemisestä, ilo on ystävän soitto, ilo nähdä puoliso herätessä vielä yhdessä tämä aamu, ilo kun mistään ei kolota, ilo on talitintti lintulaudalla tai tuoreessa lumessa jäniksenjäljet”. Kirjoita Sinäkin oma runosi ilosta!
Tänä aamuna, 1.10.2009, ilolla Mummi
Tänä aamuna Herra antaa minulle Filippiläiskirjeen kolmannen luvun, sitä sanotaan ilon kirjeeksi.Siinä Paavali muistuttaa meitä kaikesta siitä, mitä Vapahtajamme Jeesus Kristus meille merkitsee ja kehottaa meitä pyhään huolettomuuteen Herrassa näin sanoen: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon, iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien tietoon. Herra on lähellä. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” Lue, Rakas Lähimmäiseni, kaikki neljä Filippiläiskirjeen lukua, Paavali tarjoaa niissä meille kultajyviä sydämeen talletettavaksi!
Meillä Jeesuksen seuraajilla on ilo sydämessä senvuoksi,että saamme olla Jumalan lapsina sellaisia kuin olemme. Jumalan rakkaus on sallivaa rakkautta. Jumala haluaa, että voimme elää täyttä elämää omilta jalansijoiltemme sen jälkeen, kun Hän on ottanut meidät omiksi lapsiksensa ja Jeesus Vapahtajamme on Pyhän Hengen kanssa joka päivä kanssamme. Minäkin vanha mummi saan maalata aina kun tulee inspiraatio tai kirjoittaa runon silloin kun siltä tuntuu. Liitän Sinulle oman runoni ilosta: ”Vanhuudessa ilo tulee vähästä, ilo valaisee päivän kun mummi saa lapsenlapsen lähelleen, ilo tulee yhdessä tekemisestä, ilo on ystävän soitto, ilo nähdä puoliso herätessä vielä yhdessä tämä aamu, ilo kun mistään ei kolota, ilo on talitintti lintulaudalla tai tuoreessa lumessa jäniksenjäljet”. Kirjoita Sinäkin oma runosi ilosta!
Tänä aamuna, 1.10.2009, ilolla Mummi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)