tiistai 26. tammikuuta 2010

Anteeksiantamus

Lähimmäiseni, tiedätkö, että Jeesuksen seuraajakin saa taistella, ettei joutuisi kiusaukseen. Kiusaaja houkuttaa meitä tekemään ja sanomaan sellaista, mitä Jumala ei tahdo meidän tekevän. Me rukoilemme Isä-meidän rukouksessa: ”Äläkä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta”. Jeesuksesta sanotaan: ”Sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa”. Hebr. 2:18. Synnitön Jeesus vältti kaikki kiusaukset. Me sorrumme, mutta emme voi kaikesta kiusaajaakaan syyttää. Meidän oma luontomme ja kerkeä kielemme pettää meidät usein. Varsinkin uskontieni alussa huono itsetuntoni teki monesti tepposet ja loukkaannuin verisesti mieheni sanoista, vai oliko siinä kiusaajakin asialla, mene, tiedä?

Kerran olimme Lapissa hiihtämässä. Nautimme Lapin avarasta luonnosta, hohtavista hangista ja auringosta kokonaisen viikon. Iloitsimme yhdessäolosta ja liikkumisesta. Sitten minä rikoin idyllin. Lähtöpäivänä majapaikkaan palatessamme mieheni sanoi jotain, mistä mieleni taas murtui. Ilmaisin kiukkuni kuuluvasti ja jättäydyin ladulle. Sitten kun viimein palasin huoneeseemme mies oli mennyt saunaan. Minä aloin kiukutella Jumalalle: ”Lomamatkatkin menevät pilalle, kun tuo mies laukoo sanojaan”. Kesken kiukutteluni kuulin sanat: ”Rukoile, että voisit unohtaa kärsimäsi pahan!” Silloin vasta tajusin oman osuuteni asiassa. Tuli synnintunto. Itkien aloin anella anteeksi Jumalalta sitä, että pilaan lomamatkatkin. Näin Jeesus muistutti minulle oikeasta rakkaudesta, johon olin vihkihetkellä lupautunut. Tämä oli sitä vastamäkeä! Näin Jeesus voi kärsivää auttaa. Sain Häneltä hyvin tarpeellisen rukousaiheen! Kun mies tuli saunasta, hän ihmetteli itkuani. Hän oli varmaan jo unohtanut koko välikohtauksen. Kerroin hänelle, mitä Jeesus oli minulle sanonut. Pyysimme anteeksi toisiltamme. Jeesus oli läsnä ja liitti meidät toisiimme armon sitein. Nukuimme hyvin yön ja ajelimme kotiin rauhan vallitessa. Näin Jeesus siunaa lastaan,kiitetään joka tilassa!

”Jeesus sä ainoa heikkojen auttaja, anteeksiantaja uupumaton! Pyhyys ja puhtaus, rakkaus, virvoitus, totuus ja armahdus Sinussa on.”

Tänä aamuna, 26.1.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Hiljenny Herran edessä!

Siunattua sunnuntaita toivotan Sinulle, Lähimmäiseni! Roomalaiskirjeen kolmas luku opettaa meille paljon. Jaksatko lukea sen? Tässä jakeet 23-26: ”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän on jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.”

Tuo Armoistuimen löytyminen ja rakastavan Isän lapseksi pääseminen oli ihmeellinen kokemus minulle, joka en uskonut kelpaavani. Jumalalle kelpasin sellaisena kuin olin. Seurakunnassa halusin tehtäviä. En ymmärtänyt, että Herra lähettää ja johdattaa. Kun opin rukoilemaan ihmisten puolesta ja kun huomasin, että Jumala vastasi rukouksiin, pakkasin laukkuuni öljypullon ja aioin mennä rukoilemaan syöpäsairaan lapsen puolesta, mutta Jumala sanoi minulle: ”Minä sen teen.” Eräänä päivänä sain kirjeen, jossa oli Psalmi 37. Pysähdyin jakeen seitsemän kohdalle, siinä oli hyvä ohje innokkaalle nuorelle kristitylle: ”Hiljenny Herran edessä ja odota häntä”.

Näin opin ymmärtämään, että Jumala tekee työn ja Hän lähettää tehtävään omalla ajallaan. Jeesus sanoo Joh. 15:5 ”Minä olen viinipuu ja te olette oksat, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” Ymmärsin, että Jumala haluaa meidät kasvojensa eteen rukoukseen. Se on meille Isän lapsille paras paikka. Hän haluaa meidän kuulevan Hänen tahtonsa tulevaa tehtävää varten. Eräänä päivänä kuulin sanat: ”Kirjoita, Herran hoidossa”. Kaksi vuotta rukoilin, ennen kuin sain sanat pieneen kirjaseen, jonka tuoton Herra käski panna Lähimmäiskotiin. Lähimmäiskotia rukoilimme ja odotimme viisi vuotta. Tiedän, että Jumala antaa sen, mitä Hän lupaa, mutta meidän pitää odottaa Hänen aikaansa. Iloitaan Isän rakkaudesta ja rukoillaan paljon! Hän siunaa jokaisen, joka Hänen kasvojensa eteen tulee.

Tänä aamuna, 24.1.2010, ilolla Mummi

lauantai 23. tammikuuta 2010

Ylösnousseen todistajana

Ihmetteletkö Sinä, Lähimmäiseni, miksi minä, vanha mummi, kirjoitan Sinulle blogissa? Teen sen ilolla siksi, että Herra lähettää minut kirjoittamaan ja antaa aiheet. Teen sen siksi, että Sinä, joka etsit sisältöä elämääsi, ymmärtäisit, minkälaisen aarteen Jumala on antanut meille Jeesuksessa.

Jeesus on Jumalan oikea käsi, joka tarttuu ihmisen elämään silloin,kun hän on hukkumassa. Näin minä sen koin silloin, kun hän poimi minut omakseen linja-automatkalla. Silloin sain elävää vettä Vapahtajaltani. Silloin sain rauhan sisimpääni, koska Jeesus otti pois syntieni painon. Olin vapaa, ensimmäisen kerran elämässäni. Tiesin, että tätä olin aina odottanut. Kiitollisuus ja riemu tulvivat sisimpääni!

Rakas lähimmäiseni, Jeesus korjaa meidän sydämemme. Siitä alkaa uusi sisäinen elämä Jumalan kanssa. Kun Jeesus nousi taivaaseen, Hän sanoi, että Hän ei jätä meitä orvoiksi. Hän antaa meille rakastavan Isän, Pyhän Jumalan, joka on luonut meidät kuvakseen. Hän antaa meille Pyhän Hengen sisäiseksi oppaaksi ja tiennäyttäjäksi. Jeesus elää meille Jumalan Sanassa, Raamatussa. Jumala antaa uskon Jeesukseen, Vapahtajaamme, ja Hän elää meissä Pyhän Hengen kanssa. Tämä on Jumalan salaisuus, emme ymmärrä sitä, mutta elämässämme näemme, että se toimii. Jumala puhuu meille sanansa kautta ja puhuu meille Pyhän Hengen kautta ohjatessaan meitä tahtonsa tielle.
Apostolien teoissa 4:20 sanotaan: ”Me emme voi olla puhumatta siitä mitä olemme nähneet ja kuulleet”. Jumalan rakkaus vaatii minuakin todistamaan Sinulle Jeesuksesta, Pelastajastamme.

Taivaaseen astuessaan Jeesus antoi lähetyskäskyn, Matt. 28:19-20: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti”. Rukoillaan, että lasten vanhemmat ja seurakunnat opettavat lapset kasteen jälkeen Jumalan tahdon tielle!

Tänä päivänä, 23.1.2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Etsivä löytää

Oletko Sinä etsijä, Lähimmäiseni? Mitä Sinä etsit? Etsitkö itseäsi, etsitkö onnea, etsitkö sisäistä rauhaa? Jeesus sanoo vuorisaarnassaan näin: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan.” Matt. 6.33. Tuo ” kaikki tämä” on Jumalan huolenpitoa, josta Jeesus kertoo rikkaasti ja pyytää meitä luottamaan Jumalan apuun. Hän opettaa meille pyhää huolettomuutta. Jumala pitää meistä huolen, mutta meidän tulee kertoa Jumalalle, Isällemme, kiitoksen kanssa kaikki se, mitä me tarvitsemme, mitä me kaipaamme.

Silloin kun etsimme Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, meidän tulee etsiä Jeesusta, koska Jeesus on ovi Jumalan luo. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3.16. Sinä saat rukouksessa pyytää: ”Tule Jeesus minun elämäni Herraksi, pelasta minut.” Hän tulee Pyhän Hengen kanssa ja antaa Sinulle rauhan, sillä Hän pesee sinun sydämesi puhtaaksi kaikista synneistä. Huomaat, että Pyhä Henki alkaa johdattaa Sinua. Jeesus liittää Sinut Taivaalliseen Isääsi. Olet Hänen oikea lapsensa ja perillisensä.

Jeesuksen seurassa Sinulla on sisäinen rauha. Jeesuksen armo on Sinun jokapäiväinen lahjasi, kun viet takkasi Vapahtajallesi. Isän lapsena opit tuntemaan itsesi, sillä Luojasi vahvistaa ja rohkaisee Sinua elämään omaa elämääsi Hänen lähellään. Jumala rohkaisee Sinua ottamaan käyttöösi ne lahjat, jotka Hän on Sinulle antanut. Jeesus opettaa Sinut rakastamaan. Sinä näet, että elämällä on pituus, leveys, korkeus ja syvyys, ja huomaat, että Sinun onnesi on olla Jumalaa lähellä. Olet löytänyt Jumalan valtakunnan ja kaiken muun sen kanssa. Olet kahden maan kansalainen.

Onnittelen Sinua, Lähimmäiseni! Kehotan Sinua pysymään Jeesuksen seurassa kaikki päiväsi. Jeesus on Ystävämme, joka ei koskaan hylkää eikä petä. Minä voin sen todistaa Sinulle kolmenkymmenenviiden vuoden kokemuksella. Kiitetään ja ylistetään Jumalaa pelastuksen lahjasta!

Tänä aamuna, 20.1.2010, rakkaudella, Mummi

maanantai 18. tammikuuta 2010

Kaanaan häät

Herään kello kaksi ja hoidan kipeitä silmiäni. Kun katson ulko-ovelta, näen mäntyvanhukset lumipainon alle sortuneina. Vieläkö kestävät vanhat rungot lumen taakan, vai katkeavatko jo vanhuuttaan. Huurre on kadonnut, tuuli on riisunut koivujen hääpuvun. Pakkasta on 8 astetta.

Elän vielä eilisessä. Sunnuntaina olin Kotisatamamessussa. Me lähimmäiskotilaiset olimme kahvitusvuorossa. Sydämeni iloitsee, kun saan katsella nuorten perheiden sankkaa joukkoa ja sitä intoa, millä he yhdessä rakentavat messua. On ilo seurata lasten liikehdintää ja kotoista yhdessäoloa siinä yhteisössä. Nuorin lapsista oli kahden viikon ikäinen! Mummin on hyvä olla peräpenkissä ja rukoilla, että nämä perheet kasvaisivat kiinni Jeesukseen ja seurakuntayhteyteen. He ovat valinneet hyvän osan ja heidän lapsillaan on hyvä osa. Sinä, Jeesus, olet kutsunut heidät perhekunnittain, pidä kiinni näistä nuorista perheistä ja heidän lapsistaan. Anna heidän joukkonsa kasvaa ja avaa rakkautesi virrat Vaasan ylle, että saamme nähdä herätyksen!

Saimme olla Kaanaan häissä, jossa Sinä, Jeesus, teit ensimmäisen ihmetekosi. Lapset, äidit ja isät elävöittivät meille nuo tapahtumat yli kahdentuhannen vuoden takaa. Pastorimme Jani Muikku puhui Sinun äänelläsi Jeesus. Hän vei meidät Haitin hätääkärsivien luo, koska kolehti suunnattiin sinne. Me ihmettelemme, missä Jumala oli silloin, kun maanjäristys tuli. Ehkä Jumala halusi herättää meidät? Ehkä Jumala kysyy: ”Missä olet ihminen, kun et tule luokseni juomaan elävää vettä, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään?” Jeesus, Sinä puhuit meille saarnan kautta! Kiitos, että Sinä elät tänä päivänä ja kutsut seuraajia ja pelastat lapsia ja nuoria pois tämän maailman sudenkuopista! Kiitos, Jeesus, että Sinä itse ohjaat Pyhän Hengen kanssa kaikkia seuraajiasi.

”Ah vuodata Herra jo henkesi ja herätä nuoriso Suomen. Se johdata armossa tiellesi, suo maahamme kaivattu huomen. Me uskomme Henkesi nostavan näin kansamme kuoleman yöstä, sen nuorison kiitosta laulavan taas Poikasi lunastustyöstä. Oi Kristus, nyt kanssamme rukoile, ja Isäsi sinua kuulee. Niin saapuvat herätysaikamme ja taivaasta maan yli tuulee.” Virsi 504 1, 5, ja 6

Tänä aamuna, 18.1.2010, rakkaudella Mummi

sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Taide-elämys

Rakas Lähimmäiseni, tuon Sinulle terveisiä Helsingistä! Siellä oli yhtä valkoinen talvi kuin täälläkin. Hiihtolatu lähti kotipihasta huurteiseen metsään ja luistinrata oli piha-aidan takana, joten mahdollisuuksia talviliikuntaan on helsinkiläisilläkin. Siitä vaan ladulle ja luistimille!

Olimme lunastamassa joululahjaamme. Pojan perhe tarjosi meille Pablo Picasson näyttelyn Ateneumissa. Se oli mielenkiintoinen joululahja! Valtava määrä tuon 92-vuotiaaksi eläneen taideneron töitä ja paljon taiteesta kiinnostuneita suomalaisia! Onneksemme Pariisin Picasso Museossa on remontti, joten saimme näin laajan näyttelyn Suomeen. Omin silmin sai todeta, että kyllä tämä mies jonkinlainen nero on, kun näkee naisensa yhtaikaa suoraan edestä ja sivukuvasta. Opasteessa sanotaan, että Picasson panos 1900-luvun modernin taiteen tunnetuimpien suuntien syntyyn oli ratkaiseva. Näyttely oli hämmentävä taide-elämys, jota saa sulatella vielä pitkän aikaa.

Toisen, täysin toisenlainen taide-elämyksen, koimme elokuvateatterissa. Siellä näimme hyvän kotimaisen elokuvan, Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan. Kari Väänänen kuvaa Suomen luontoa taiteilijan viisaudella ja kunnioituksella ja suomalaisia ihmisiä realistisen taiteilijan silmin. Toivon, että tällaista ajattelevaa ja pohtivaa elokuvaa tulisi enemmän katsottavaksemme, että jatkuvaan menoon ja kiireeseen tottuneet suomalaiset huomaisivat elämän syvyyden. Ehkä opittaisi ymmärtämään erilaisuutta ja kunnioittamaan Jumalan luomistekoja. Kanssaihmisten tuomion tuntiessaan Havukka-ahon ajattelija loihe lausumaan: ”Eikö ihminen saa olla niin kuin se on?”

Minä tiedän, että Jumala hyväksyy meidät sellaisina, miksi Hän on meidät luonut. Yritetään mekin hyväksyä toinen toisemme. Jos ihmistä kammetaan eri suuntaan, kuin hänen oma luontonsa hänet veisi, hän sairastuu ja kärsii koko ikänsä. Annetaan ihmisen olla "niin kuin se on", ja kasvetaan itse hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on! Liitytkö seuraan, rakas lähimmäiseni?

Tänä aamuna, 17.1.2010, rakkaudella Mummi

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Jeesus, seurakunnan Herra

Lähimmäiseni, Efesolaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali puhuu uskon perusteista, hän ylistää Jumalan pelastussuunnitelmaa ja ylistää rikkain sanoin Vapahtajaansa, Jeesusta Kristusta, joka on uskon keskus ja seurakunnan pää. Hän rukoilee efesolaisten puolesta, että he sisäistäisivät sen aarteen ja rikkauden, mikä meillä ihmisillä on Jeesuksessa:

”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia, valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassa maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.”

Sitä mekin saamme rukoilla, että ymmärtäisimme, minkälaisen aarteen Vapahtajamme Jeesus Kristus meille avaa! Hän tekee meistä Taivaallisen Isän lapsia, ja perillisiä. Meidän perintöosamme on iankaikkinen elämä Jumalan luona taivaassa. Rukoillaan, että mekin oppisimme kiittämään Pyhän Hengen voimasta, jolla Hän yhdistää meidät seurakunnassa. Rukoillaan, että ymmärtäisimme kiittää siitä ”väkevästä voimasta”, ylösnousemusvoimasta, jonka, Jeesus, Vapahtajamme, tuo seurakuntansa keskelle ja siunaa seurakuntalaisiaan. Rukoillaan, että kaikki väsyneet, masentuneet, huolten uuvuttamat ihmiset etsisivät apua Jeesukselta, Vapahtajaltaan ja lähtisivät rohkeasti etsimään lähimmäisiä ja yhteyttä seurakunnasta.. Kiitos Taivaallinen Isä siitä, että kutsut vaasalaisia yhteyteesi!

Tänä aamuna, 14.1. 2010, rakkaudella mummi