Lähimmäiseni, Efesolaiskirjeen ensimmäisessä luvussa Paavali puhuu uskon perusteista, hän ylistää Jumalan pelastussuunnitelmaa ja ylistää rikkain sanoin Vapahtajaansa, Jeesusta Kristusta, joka on uskon keskus ja seurakunnan pää. Hän rukoilee efesolaisten puolesta, että he sisäistäisivät sen aarteen ja rikkauden, mikä meillä ihmisillä on Jeesuksessa:
”Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista ja asettaessaan hänet istumaan oikealle puolelleen taivaassa, ylemmäksi kaikkia, valtoja, voimia ja mahteja, ylemmäksi kaikkia herruuksia, jotka mainitaan tässä ja tulevassa maailmassa. Jumala on alistanut kaiken hänen valtaansa ja asettanut hänet kaiken yläpuolelle seurakuntansa pääksi. Seurakunta on Kristuksen ruumis ja hänen täyteytensä, hänen, joka kaiken kaikessa täyttää.”
Sitä mekin saamme rukoilla, että ymmärtäisimme, minkälaisen aarteen Vapahtajamme Jeesus Kristus meille avaa! Hän tekee meistä Taivaallisen Isän lapsia, ja perillisiä. Meidän perintöosamme on iankaikkinen elämä Jumalan luona taivaassa. Rukoillaan, että mekin oppisimme kiittämään Pyhän Hengen voimasta, jolla Hän yhdistää meidät seurakunnassa. Rukoillaan, että ymmärtäisimme kiittää siitä ”väkevästä voimasta”, ylösnousemusvoimasta, jonka, Jeesus, Vapahtajamme, tuo seurakuntansa keskelle ja siunaa seurakuntalaisiaan. Rukoillaan, että kaikki väsyneet, masentuneet, huolten uuvuttamat ihmiset etsisivät apua Jeesukselta, Vapahtajaltaan ja lähtisivät rohkeasti etsimään lähimmäisiä ja yhteyttä seurakunnasta.. Kiitos Taivaallinen Isä siitä, että kutsut vaasalaisia yhteyteesi!
Tänä aamuna, 14.1. 2010, rakkaudella mummi
