Rakas Lähimmäiseni, tuon Sinulle terveisiä Helsingistä! Siellä oli yhtä valkoinen talvi kuin täälläkin. Hiihtolatu lähti kotipihasta huurteiseen metsään ja luistinrata oli piha-aidan takana, joten mahdollisuuksia talviliikuntaan on helsinkiläisilläkin. Siitä vaan ladulle ja luistimille!
Olimme lunastamassa joululahjaamme. Pojan perhe tarjosi meille Pablo Picasson näyttelyn Ateneumissa. Se oli mielenkiintoinen joululahja! Valtava määrä tuon 92-vuotiaaksi eläneen taideneron töitä ja paljon taiteesta kiinnostuneita suomalaisia! Onneksemme Pariisin Picasso Museossa on remontti, joten saimme näin laajan näyttelyn Suomeen. Omin silmin sai todeta, että kyllä tämä mies jonkinlainen nero on, kun näkee naisensa yhtaikaa suoraan edestä ja sivukuvasta. Opasteessa sanotaan, että Picasson panos 1900-luvun modernin taiteen tunnetuimpien suuntien syntyyn oli ratkaiseva. Näyttely oli hämmentävä taide-elämys, jota saa sulatella vielä pitkän aikaa.
Toisen, täysin toisenlainen taide-elämyksen, koimme elokuvateatterissa. Siellä näimme hyvän kotimaisen elokuvan, Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijan. Kari Väänänen kuvaa Suomen luontoa taiteilijan viisaudella ja kunnioituksella ja suomalaisia ihmisiä realistisen taiteilijan silmin. Toivon, että tällaista ajattelevaa ja pohtivaa elokuvaa tulisi enemmän katsottavaksemme, että jatkuvaan menoon ja kiireeseen tottuneet suomalaiset huomaisivat elämän syvyyden. Ehkä opittaisi ymmärtämään erilaisuutta ja kunnioittamaan Jumalan luomistekoja. Kanssaihmisten tuomion tuntiessaan Havukka-ahon ajattelija loihe lausumaan: ”Eikö ihminen saa olla niin kuin se on?”
Minä tiedän, että Jumala hyväksyy meidät sellaisina, miksi Hän on meidät luonut. Yritetään mekin hyväksyä toinen toisemme. Jos ihmistä kammetaan eri suuntaan, kuin hänen oma luontonsa hänet veisi, hän sairastuu ja kärsii koko ikänsä. Annetaan ihmisen olla "niin kuin se on", ja kasvetaan itse hyväksymään hänet sellaisena kuin hän on! Liitytkö seuraan, rakas lähimmäiseni?
Tänä aamuna, 17.1.2010, rakkaudella Mummi
