Pelastussuunnitelma

Rakas Lähimmäiseni, tänään on adventti. On neljä viikkoa jouluun. Alkaa Jeesuksen odotuksen aika. Kirkoissamme lauletaan Hoosiannaa, virsikirjan ensimmäistä virttä, johon jokainen haluaa yhtyä. Jouluna Jeesus, Jumalan Poika, syntyi maailmaan Marian ja Joosefin perheeseen. Hän eli ihmisen elämän, kuitenkin ilman syntiä. Jumala lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan kaikki ihmiset synnin ja kuoleman vallasta niin, että he voivat tulla Pyhän, Kaikkivaltiaan, Jumalan lapsiksi ja perillisiksi. Jeesus lunasti ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan meidät kuolemasta, elämään Jumalan lapsina täällä ja elämään iankaikkista elämää Jumalan luona taivaassa.Jeesus sovitti kaikki syntimme. Vapauteen Hän meidät vapautti!

2 Kor. 5: 17-21 Paavali kertoo Jumalan pelastustyön näin: Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän täh temme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi”.

Joku on joskus ihmetellyt, miksi Jumala valitsi ristinkuoleman, kauheimman kuoleman, omalle Pojalleen. Eiköhän ristinkuoleman valinnut vihan kiihkossa ollut kansa, kun kaksi rikollistakin oli jo valmiina. Jumala lähetti poikansa maailmaan pelastamaan ihmiset takaisin Jumalan yhteyteen. Paratiisissa Adam ja Eeva elivät Jumalan yhteydessä. Sitten tuli syntiinlankeemus, joka erotti Luojan ja luodun. Jumala tiesi, että sovitukseen tarvitaan puhdas uhri. Jeesus oli Jumala ja ihminen ilman syntiä. Kaikkivaltias Jumala tiesi, että yksi Jeesuksen opetuslapsista, Juudas, kavaltaa Jeesuksen ja Hän tiesi, että kansa surmaa Jumalan valitun. Jumalan voimassa Jeesus nousi kuolleista ja ilmestyi monille, että seuraajat uskoisivat Häneen. Heille Hän antoi todistajan tehtävän. Heille Ylösnoussut Vapahtaja lähetti Toisen Puolustajan, Pyhän Hengen. Sinäkin, Lähimmäiseni, saat Jumalan oikeaksi Isäksesi ja Pyhän Hengen Puolustajaksesi, kun huudat Jeesusta avuksesi! Ole siunattu!

Tänä aamuna, 29 11.2009, ilolla Mummi

Liian hyvä ihmiseksi

Lähimmäiseni, muistatko miehen, joka sanoi: ”Herra, minulla ei ole ketään, joka veisi minut lammikkoon, kun vesi on kuohutettu”. Jeesus paransi tuon kolmekymmentä kahdeksan vuotta sairastaneen miehen sapattina. Joh. 5: 15- 18 jatkuu näin: ”Niin mies meni ja ilmoitti juutalaisille, että Jeesus oli hänet terveeksi tehnyt. Ja sen tähden juutalaiset vainosivat Jeesusta, koska hän semmoista teki sapattina. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä ja minä myös teen työtä”. Sen tähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.”

Nämä juutalaiset, joita myös fariseuksiksi ja publikaaneiksi mainitaan, eivät hiljentyneet kuuntelemaan Jeesuksen sanomaa. Heillä oli laki, johon he uskoivat, niin kuin pukki sarviinsa. He eivät tienneet mitään Jeesuksen evankeliumista. He kuulivat Jeesuksen sanat: ” Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, mutta eivät ymmärtäneet sanojen sisältöä. Viha Jeesusta kohtaan nousi joka kerta, kun he näkivät Jeesuksen tekevän laupeuden työtä.

Näinhän on tänä päivänäkin. Jeesus sana, on punainen vaate monelle. Ei hiljennytä kuuntelemaan Jeesuksen rakkauden sanomaa. Uskotaan, että Jumala on ja Hän varjelee ja siunaa, mutta Jeesuksesta ei haluta tietää mitään. Jos näin on Sinun kohdallasi, rakas Lähimmäiseni, hiljenny Herran edessä ja odota Häntä. Huuda Jeesusta avuksesi! Hän tulee ja aterioi Sinun kanssasi. Hän sanoo: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan ja hän minun kanssani”. Sillä aterialla Sinä saat syntisi anteeksi ja saat uudestisyntyä Jumalan lapseksi. Jumalan lahjana saat uskon Jeesukseen. Sinä saat Pyhän Hengen sydämeesi puolustajaksesi ja saat Sinua rakastavan Isän, jolle saat puhua rukouksessa kaikki asiasi. Meillä on kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. He ovat yhtä ja mekin, Sinä ja minä, saamme olla yhtä Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

Tänä aamuna, 28.11.2009, ilolla Mummi

Viisautta Isältä

Herään kello neljä. Kostea hämärä tulee vastaani ulko-ovella. Mittarissa on 5,6 astetta lämmintä! Jouluun on 27 päivää. Joulu on ihmeellinen sana. Se tuo mieleen monenlaisia muistoja. Se on varmaan merkityksellisin päivä vuodessa. Meille kristityille se on Jeesuksen syntymäpäivä. Tuota juhlaa varten me haluamme valmistaa kotimme. Jos suku kokoontuu yhteen, on varattava riittävästi ruokaa. Muistamista ja touhua on monenlaista. Siinä moni väsyy niin, ettei jaksa enää joulusta iloita. Rukoillaan nyt, että Taivaallinen Isämme antaisi meille viisautta jouluvalmisteluihin. Hän voi valmistaa sydämemmekin joulunviettoon.

Rakas Jumala, Sinä olet sydämemme valo. Tule siunaamaan meidän jouluvalmistelumme rakkautesi lämmöllä. Anna viisautta keskittyä olennaiseen. Anna meille aikaa olla syntymäpäivän Sankarin lähellä. Hän ohjaa valmistelujamme sydämen rauhasta käsin. Anna meille aikaa levätä. Sinä näet, rakas Taivaallinen Isä, meidän odotuksemme. Sinä näet pelkomme ja ahdistuksemme, jotka liittyvät jouluun. Anna meille tänä vuonna sydämen joulu, Vapahtajan siunaama joulu, ilman mitään ennakkoasenteita. Anna, Isä, joulu, joka on tässä ja nyt. Joulu, joka ELETÄÄN armon Herran läsnäolossa niiden ihmisten kanssa, jotka joulunaikaan kohtaamme. Anna meille Sinun rakkautesi valaisema Joulu! Kiitos, että sen teet!

”Yö synkkä peitti silmäni, vaan tulit Jeesukseni. Kirkastit yöni päiväksi ja nousit valokseni. Oi aurinkoni, iloni, lämmitä jälleen mieleni armosi säteilyllä. Siis, Vapahtaja, rukoilen, et sitä koskaan kiellä: Nyt ota sydän syntinen ja asu aina siellä sen ainoana Herrana, sen ilona ia riemuna ja täynnä lohdutusta. Vaan kuinka suuren vieraani ottaisin oikein vastaan, kun sydämeni, lahjani on multaa ainoastaan? Oi herra maan ja taivasten, käyt itse luokse syntisten, armosi meille annat”.
Virsi 25: 3,6,7

Tänä aamuna, 27.11.2009, ilolla Mummi

Jeesus on avain

Rakas Lähimmäiseni, eilen kuulin tällaisen lauseen: ”Kyllä minä Jumalan tunnen, mutta Jeesusta en ymmärrä”. Jumalan sana osoittaa harhaksi tällaiset puheet. Johanneksen ensimmäinen kirje, luku 2 jae 23 sanoo: ”Joka kieltää Pojan, hänellä ei ole Isääkään, mutta joka tunnustaa Pojan, hänellä on myös Isä”. Vielä luku 5 jakeet 10- 12: ”Jokaisella, joka uskoo Jumalan Poikaan, on tämä todistus sisimmässään. Mutta jokainen, joka ei Jumalan todistusta usko, tekee hänestä valehtelijan, hän kun ei usko itse Jumalaa. Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassaan. Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää”.

Huomaat, Lähimmäiseni, että Jeesus, Jumalan Poika on henkilökohtaisen Jumala- suhteemme avain. Kun aika tuli, sanoo Raamattu, Jumala lähetti Poikansa maailmaan sovittamaan kaikkien ihmisten synnit ristinpuulla. Tämä Jumalan teko tarvitaan, että syntinen ihminen voi Jeesuksen uhriveren kautta tulla Pyhälle Jumalalle kelvolliseksi. Sitten kun Jeesus on pessyt meidät puhtaiksi synneistämme, me saamme armon Jeesukselta, ja meistä tulee Jumalan lapsia ja perillisiä. Tämä Jumalan teko tapahtuu kasteessa. Kun lapsi kasvatetaan Jumalan sanan tuntemiseen, hän on Jumalan lapsi ja Jeesus on hänen Vapahtajansa kehdosta hautaan, mutta meidän kastettujen, tuhlaaja- tyttärien ja tuhlaaja- poikien, on tehtävä parannus ja huudettava Jeesusta avuksemme, jotta saamme palata Taivaallisen Isämme syliin.

Johannes ylistää Jumalan rakkautta näin: ” Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan. Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus, ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi”. 1 Joh. 4:7- 10.
Jeesus lähetti meille toisen Puolustajan, Pyhän Hengen, joka kirkastaa meille Vapahtajamme armotyötä ja yhdistää meidät Jeesukseen uskovat toisiimme Jumalan rakkaudella. Rakastakaamme toisiamme!

Tänä aamuna, 26.11.2009, ilolla Mummi

"Minun oli nälkä"

Rakas Lähimmäiseni! Eilen oli Tuomiosunnuntai, kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Katsoimme jumalanpalveluksen Maskun kirkosta. Kirkkoherra Aino Vestin saarna päättyi armolauluun. Voiton avain on armo Jeesukselta! Mikä toivon sanoma! Tuomiosunnuntaina on hyvä hiljentyä miettimään tekemisiään ja tekemättä jättämisiään, koska paluunsa päivänä Jeesus tulee tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Kun Jeesuksen seuraaja rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään, hän elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Jeesuksen armon avulla ja Pyhän Hengen johdatuksessa se on hänelle mahdollista, ja hän perii iankaikkisen elämän. Mutta ihminen, joka hylkää Jumalan tahdon tien, saa tuomiopäivänä huomata mitä on jättänyt tekemättä. Jokainen voi huutaa Jeesusta avukseen ja löytää armon Jeesukselta vielä tämän elämän aikana. Mitään tuomiota ei vielä ole langetettu. Tänään on pelastuksen päivä!

Kirjaan tähän eilisen saarnatekstin, Jeesuksen puhetta, otsikolla: ”Viimeinen tuomio”: Matteus 25: 31-46. ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailmaan luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni”.
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa ja janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Kuningas vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alaston, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa”.
Silloin nämäkin kysyvät: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?” Silloin hän vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle”. Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään”. Tämä on Jeesuksen puhetta meille, tuomiosunnuntain saarnateksti.

Tänä aamuna, 23.11.2009, aralla mielellä, Mummi

Armo Jeesukselta

Herään kello viisi virkeänä sunnuntaiaamuun. Kun kiitän hyvästä unesta, kuulen kaksi sanaa: ”Armo Jeesukselta”. Anna anteeksi, Lähimmäiseni! Olen kertonut Sinulle tässä kaikenlaista, mutta tärkein asia meille ihmisille on armo Jeesukselta. Mihin me tarvitsemme armoa Jeesukselta? Me tarvitsemme Vapahtajaa poistamaan syntimme ja syyllisyytemmme ja antamaan meille sydämen rauhan.

Meidän Luojamme ja isämme on antanut meille omantunnon sisimpäämme. Kun teemme väärin, me tiedämme sen. Huono omatunto tuo syyllisyyden. Syyllisyys on kivi kengässä. Siitä halutaan päästä eroon. Sen kanssa ei jaksa elää. Tähän taakkaamme Jeesuksen armo on meille annettu. Jeesus on Jumalan lahja meille. Me emme pääse syyllisyydestämme ilman Vapahtajaa. Jumala lähetti rakkaan Poikansa maailmaan pelastamaan meidät pahasta ja yhdistämään meidät Isään armotyönsä tähden. Kun me saamme armon Jeesukselta, meillä on rauha sydämessä ja elämme sovussa Jumalan kanssa. Jos olemme rikkoneet ihmistä vastaan, hänen kanssaan on myös sovittava ja saatava anteeksiantamus, että rauha olisi täydellinen, näin minä ajattelen.

Jumalan Sana, 1 Joh, 1: 5-9, kertoo asian näin: ”Tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos me sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”.

Siinä on armo Jeesukselta! Mutta meidän on otettava se uskossa vastaan ja omistettava anteeksiantamus, armo, sydämeemme. Jeesus ei enää meidän rikkomustamme muista, mekin saamme sen tyystin unohtaa, että saamme vapauden ja rauhan sydämeemme. Sen rauhan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi!

Tänä aamuna, 22.11.2009, ilolla Mummi

Lapsiaurinko

Tänään on lasten oikeuksien päivä. Rakas Jumala, huolehdi Sinä siitä, että kaikki lapset saavat tarvitsemansa hoidon ja rakkauden kaikkina elinpäivinään. Vahvista vanhempia muistamaan tärkeimmän tehtävänsä: rakastaa lapsiaan ja antaa heille aikaansa. Silloin lapsi voi hyvin, kun hän tietää, että hän kelpaa vanhemmilleen sellaisena kuin hän on, ja on heille rakas.

Olimme eilen illalla Runon ja musiikin illassa Palosaaren kirkossa. Oli ilo kuunnella virsirunoilijan ajatuksia, timanteiksi hiottuja. Oli ilo kuunnella virsiä ja kirkkoteoksia mahtavan tenorin esittämänä. Ja kaiken kukkuraksi oma kanttorimme esitti improvisaatioitaan niin, että kirkko täyttyi urkujen pauhusta. Oli hieno taide-elämys! Kiitän esiintyjiä ja Taivaanisää!

Edessäni istui nuori äiti pienen tyttönsä kanssa. Tyttö oli korkeintaan vuoden ikäinen, mutta oli ollut kirkossa ennenkin. Hiljaisuuden vallitessa katseltiin kuvakirjoja. Sitten otettiin eväs-naksu käteen ja vihdoin lusikoitiin eväsruoka hiljaisuuden vallitessa. Kun ruoka oli syöty, äiti nosti tytön syliinsä seisomaan. Silloin pieni ystävä huomasi vieraan mummin äidin takana, ja levitti hänelle hellyttävimmän hymynsä! Mikä ihana lapsi, sydän suli tuon pienen auringon edessä! Hienoa, että lapset tuodaan kirkkoon jo varhain. Kun lapsi oppii ymmärtämään kuulemansa, hän tutustuu Taivaalliseen Isäänsä ja Jeesukseen, lasten ystävään. Näin hän saa parhaan lahjan elämäänsä, turvallisuuden ja lapsenuskon.

Kirjaan tähän virren, jonka kuulimme eilen: ”Tuolla taivaan asunnoissa autuaissa Jumalan itku on ja murhe poissa, siellä ilo ainiaan. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin! Siellä eivät turmiota kuolema ja synti tee, loppunut on synnin sota, rauha siellä vallitsee. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin! Siellä helkkyy mykkäin kieli, kuulee korvat kuurojen, selkeääpi synkkä mieli, rammat hyppää riemuiten. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin! Siellä ruumiit aivan uudet, puhtaat, kirkkaat kokonaan, tänne jäävät vajavuudet, synnin arvet päälle maan. Oi jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin!” Virsi 626

Tänä aamuna, 20.11. 2009, ilolla Mummi