Rakas Lähimmäiseni! Eilen oli Tuomiosunnuntai, kirkkovuoden viimeinen sunnuntai. Katsoimme jumalanpalveluksen Maskun kirkosta. Kirkkoherra Aino Vestin saarna päättyi armolauluun. Voiton avain on armo Jeesukselta! Mikä toivon sanoma! Tuomiosunnuntaina on hyvä hiljentyä miettimään tekemisiään ja tekemättä jättämisiään, koska paluunsa päivänä Jeesus tulee tuomitsemaan elävät ja kuolleet. Kun Jeesuksen seuraaja rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään, hän elää Jumalan tahdon mukaista elämää. Jeesuksen armon avulla ja Pyhän Hengen johdatuksessa se on hänelle mahdollista, ja hän perii iankaikkisen elämän. Mutta ihminen, joka hylkää Jumalan tahdon tien, saa tuomiopäivänä huomata mitä on jättänyt tekemättä. Jokainen voi huutaa Jeesusta avukseen ja löytää armon Jeesukselta vielä tämän elämän aikana. Mitään tuomiota ei vielä ole langetettu. Tänään on pelastuksen päivä!
Kirjaan tähän eilisen saarnatekstin, Jeesuksen puhetta, otsikolla: ”Viimeinen tuomio”: Matteus 25: 31-46. ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailmaan luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni”.
Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa ja janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi? Kuningas vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alaston, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa”.
Silloin nämäkin kysyvät: ”Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?” Silloin hän vastaa heille: ”Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle”. Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään”. Tämä on Jeesuksen puhetta meille, tuomiosunnuntain saarnateksti.
Tänä aamuna, 23.11.2009, aralla mielellä, Mummi
