Tänä aamuna herään ilo sydämessä. Ilo on siitä, että myöhään eilen illalla eräs ahkera ystävä toi meille monta litraa isoja puhtaita mustikoita, käsinpoimittuja! Pakastin hyrisee vieläkin ja valmistaa niitä kestämään pitkälle kevääseen. Olo on tyytyväinen kuin hamsterilla; on mistä ottaa talviaamuisin puuron kyytipojaksi.
Ilo panee etsimään kiitospsalmin 103. Sanon sitä mielenparannuspsalmiksi, koska se saa hyvälle mielelle silloinkin kun mikään ei tunnu miltään. Siis Psalmin 103 jakeita: "Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on,hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta, joka kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.
" Voi tätä Daavidin hengenpaloa! Hän ei ehdi edes alkaa uutta lausetta. Daavid sai Herralta sellaiset armot, että kiitollisuus ihan pursuaa hänen tekstistään. "Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä."
Ennenkuin Daavid haastaa kaikkia kiittämään Psalmin lopussa, hän ilotsee: "Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lapsen lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä."
Tänä aamuna, 24.7.2009 Ilolla yhdyn Daavidin ylistykseen, Herra on hyvä! Mummi
