Tänään saan herätä kirkkaaseen aamuun hyvin nukutun yön jälkeen. Kiitos Herralle! Huomaan, että iloinen aamusirkutus on päättynyt. Linnunpoikaset ovat kasvaneet lentokykyisiksi ja jättäneet pihamme. Kesä kääntyy syksyyn. Eilen saimme ensimmäiset mustikat.
Mikä on tärkeintä? Taivaan Isä on esittänyt minulle tämän kysymyksen monta kertaa tämän kevään ja kesän aikana. Hän on herättänyt minut ajattelemaan elämän syvyyttä ja tarkoitusta milloin minkinlaisen kiireeni keskeltä.
Tiedän, että minulle on tärkeintä yhteys Kolmiyhteiseen Jumalaan. En jaksaisi elää tätä vanhuuttani ilman Jeesusta, jolta saan vapauden ja turvallisuuden jokaiseen päivääni. En jaksaisi ilman rukousyhteyttä Isän kanssa. Joka päivä näen Isän johdatusta monissa asioissa ja usein saan ihmetellä rukousvastauksia. Kun pahoitan mieleni, en jaksaisi ilman Pyhän Hengen lohdutusta Sanan äärellä. En jaksaisi ilman uskonystäviä, jotka lohduttavat vastoinkäymisissä. En jaksaisi ilman seurakunta yhteyttä.
Rakastava Jumala on antanut elämääni näin vahvan "palomuurin", suojavarustuksen vanhenevan ja haurastuvan mummin turvaksi! Enkö kiittäisi Jumalaani jokapäiväisestä rakastavasta läsnäolosta! Enkö kiittäisi Vapahtajaani, Jeesusta Kristusta, sydämen ilosta ja rauhasta! Enkö kiittäisi elämän turvallisuudesta ja iankaikkisen elämän toivosta! Enkö kiittäisi siitä tiedosta, että minulla ei ole mitään pelkäämistä, sillä Jumala on läsnä kaikissa tilanteissani joka päivä ja vie minut iankaikkiseen elämään tämän elämän jälkeen!
"Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla" virsi 397:1 säkeistö.
Tänä aamuna, 21.7.2009, ilolla Mummi
