Sinä. Isä, herätät minut varhain ja annat Jeesuksen vertauksen tuhlaajapojasta. Luukas 5: 11-32.
Suomessa tuskin on ketään, joka ei olisi kuullut tätä hienoa ja opettavaista kertomusta rakastavasta Isästä. Kun luemme sen uudelleen ja uudelleen, löydämme aina uusia puolia Isän rakkaudesta.
Minäkin elin tuhlaajatytön elämää neljäkymmentä ensimmäistä vuottani. Tiesin, että minulla on rakastava Isä, koska koin Hänen pelastaneen minut monesta pulasta. Kuulin, että Isä kutsui minua, mutta ennakkoluulot ja elämisen kiire estivät minua pysähtymästä kuuntelemaan. Sitten minulle tuli romahdus niin kuin tuhlaajapojalle. Mikään ei ollut mitään. Olin kateissa itseltänikin. Silloin huusin rakastavaa Isää avukseni.
Hän kuuli huutoni. Hän lähetti todistajansa vierelleni linja-autoon kertomaan Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, joka on rakastanut meitä jokaista niin paljon, että antoi henkensä meidän kaikkien edestä, että rakastava Isä voisi tulla meille kaikille oikeaksi isäksi, jokapäiväiseksi ja iankaikkiseksi Isäksi. Hän kertoi, että tämän yhteyden sinetiksi meille on annettu Pyhä Henki sydämeen tiennäyttäjäksi ja voimaksi kaikkiin tarpeisiimme.
Voi minua, kun en tuota aikaisemmin ollut kuunnellut! Nyt se tuntui balsamilta minun riutuneelle sydämelleni. Rakastavan Isän todistaja rukoili puolestani. Tiesin, että Jeesus itse kuivasi kyyneleeni. Hän tuli Vapahtajakseni. Taivaassa iloittiin tuhlaajatytön paluusta. Rakastava Isä otti minut syliinsä ja hoiti haavani. Saan puhua Hänelle kaikki asiani ja Hän kuulee minua Jeesuksen tähden.
Tänä päivänä elän vanhemman veljen elämää. Kiitos, Isä, että saan olla aina luonasi. Auta, Isä, että joka päivä elän täyttä elämää Sinun rakkautesi ilmapiirissä, enkä katkeroidu. Kiitän Sinua näistä vuosista rakastavan Isän kodissa, Vaasan suomalaisessa seurakunnassa. Etsi, Sinäkin, lähimmäiseni, oikea kotisi!
Tänä aamuna, 15.7.2009 ilolla Mummi
