Jeesus sanoo Luukas. 12:49 : "Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt!" Jokainen, joka on kohdannut Vapahtajansa, on tuntenut Jumalan tulen. Tuli polttaa kuonan. Tuli panee liikkeelle, koska siinä on sytyttävä voima. Jeesuksen tuli on rakkauden tuli, siitä puuttuu tuhovoima. Jeesus on sytyttänyt rakkauden tulen seuraajiinsa.
Tänä aamuna, kun aamuhartaudessa kuulin tuon Jeesuksen sanan, Jumalan tuli ajoi minut kirjoittamaan blogiini aamukirjettä Sinulle, Lähimmäiseni. Se liikkeellepaneva voima sai jättämään lämpimän vuoteen ja lähtemään tietokoneen ääreen kertomaan Sinulle saman asian, minkä itse koin tuota Raamatun jaetta kuunnellessani.
Muistatko ensirakkauden, ajan, jolloin elit ensimmäisiä päiviä Vapahtajasi kanssa? Jumalan rakkaus valloitti Sinua enemmän ja enemmän, kun kuulit mitä hyvää Hän on Sinulle tehnyt. Jeesuksen vapauttava armo sytytti sydämesi iloon ja rauhaan, kun Jumalan rakkauden tuli vapautti Sinut syntien painolastista. Tunsit tulleesi uudeksi. Sinuun sytyi Jumalan tuli. Se tuli lähetti Sinut kertomaan löydöstäsi. Et välittänyt vastalyönneistä etkä pilkasta, vaan kerroit yhä uudestaan, että Jeesus on Herrasi, Hän muutti kaiken! Monet sanoivat, että olet hurahtanut, mutta et välittänyt siitä, kun Sinun sisälläsi paloi Jumalan tuli, ja Pyhä Henki vahvisti Sinua.
"Kuinka minä tahtoisinkaan, että se olisi jo syttynyt!" sanoo Jeesus. Onko tämä herätyshuuto meille arkeemme käpertyneille seuraajille. Onko tulemme sammunut? Muistammeko me mitä hyvää Hän on meille tehnyt?
"Sä lupasit oi ,Herra, myös että erämaa,
saa kerran kevään kauniin ja kukkiin puhkeaa.
Vuos` vuodelt` odotamme me täyttymystä sen,
jo kohta koittaa anna sen suven suloisen."
Tämä on mummin rippivirren viimeinen säkeistö, muuta en muista.
Tänä aamuna, 29.7.2009, ilolla Mummi
