Tiedon asia

Rakas Lähimmäiseni, pimeä elokuun yö tähtineen kertoo helteiden loppuneen. Lämpöä on enää 8.7 astetta. Kurjenpolvet ovat piilottaneet kaikki kukkansa lehtien sekaan, niitä palelee. Mummi on palannut normaaliin rytmiin, kun herää aamuyöllä. Kello on kolme.

Kun avaan Raamatun, avautuu 1 Joh. 5 luku. Se päättyy ihanasti: ”Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia.” Mikä on meidän itse kunkin epäjumala? Sitä täytyy miettiä tarkkaan, ja pitää karistaa se elämästään! Tässä luvussa puhutaan taas iankaikkisesta elämästä: ”Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää. Tämän minä olen kirjoittanut teille, jotka uskotte Jumalan Pojan nimeen, tietääksenne, että teillä on iankaikkinen elämä. Ja tämä on se uskallus, joka meillä on häneen, että jos me jotakin anomme hänen tahtonsa mukaan, niin Hän kuulee meitä. Ja jos me tiedämme hänen kuulevan meitä, mitä ikinä anommekin, niin tiedämme, että meillä myös on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet.”

Tässä Johannes todistaa, että kun meillä on usko Jeesukseen, me tiedämme, että meillä on iankaikkinen elämä. Se ei ole luulo, eikä tunteiden varassa oleva asia. Se on tieto! Samoin kun me tiedämme, että Jumala kuulee meitä, niin tiedämme, että meillä on kaikki se, mitä olemme häneltä anoneet. ”Tämä on se uskallus”. Siinä on yksi uskon salaisuus.

”Varmana laulaa Herrasta saan, joka on suuri kunniassaan. Hän minut osti kuolemallaan, periä taivaan kerran mä saan. Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti. Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti. Lahjan oon saanut täydellisen, syytä on olla nyt iloinen. Enkelten kanssa yhtyä saan kiitämään häntä rakkaudestaan. Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti. Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti.

Tänä aamuna, 21.8.2010, rakkaudella Mummi