Hyvää huomenta, rakas Lähimmäiseni, kello on viisi tänä syysaamuna. Lämpötila ulkona on neljä astetta. Sumu on kietonut maiseman pehmeään vaippaansa. Kosteaa ilmaa on helppo hengittää. Kiitos nousee sydämestä. Syksy kaikkine ilmeineen on ilo silmälle!
Eilen iltarukouksen jälkeen avasin ”Hiljaisuuden rukouksia”, rukouskirjan. Rukous oli kuin minulle kirjoitettu, liitän sen Sinulle, toivon, että se puhuttelee Sinuakin: ”Herra - sinä et koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua. Aina löydät uusia keinoja näyttääksesi, että rakastat minua tällaisen kuin olen. Kun ahdistus ja voimattomuus saavat minut lukkoon, enkä näe mitään mahdollisuuksia, silloin kohtaat minut, olet voimakkaasti läsnä. Kun apeus tunkeutuu koko olemukseeni eikä millään näytä olevan merkitystä, silloin minussa syntyy ilo siitä, että sinä pidät minua kädestä. Kun tuomitsen itseni ja velka on suuri, silloin nostat minut pystyyn ja annat anteeksi. Kun tiedän, että olen pettänyt sinut enkä ole lainkaan luottamuksesi arvoinen, silloin ohjaat minut uusiin tehtäviin, itse valmistamiisi tekoihin. Kun tulen suuressa tyhjyydessäni, sinä otat minut majaksesi antaessasi minulle itsesi pyhässä Ehtoollisessa. Herra – en ymmärrä valtakuntasi mittapuita, mutta tahdon kiittää Sinua kaikesta sydämestäni.”
Eilen olin kirkossa seurakuntayhteydessä. Tyhjänä ja sekavin tuntein polvistuin ehtoollispöytään. Sinä siunasit ja ravitsit, Jeesus, minut iloon ja kiitollisuuteen. Sinä rohkaisit, Pyhä Henki, että mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta. Kuinka usein toimimmekaan niin kuin Pietari, kun hän katsoi omiin mahdollisuuksiinsa, hän alkoi vajota. Jeesus on meidän valomme ja voimamme. Jeesuksen armo riittää vapauttamaan meidät kaikesta synnistä. Hän antaa rauhan. Hän vahvistaa ja varustaa meidät kaikenikäiset jokaiseen päivään, kun katsomme ja turvaamme Häneen. Ole ylistetty kolmiyhteinen Jumala! Sinä korjaat särkyneen ja hoidat silloin, kun epätoivo iskee, kiitos siitä!
Tänä aamuna, 20.9.2010, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Moi!
Muuten,tuohon edelliseen postaukseen liittyen,jossa otsikkona seurakuntayhteys,ja siihen postauksen aiheeseen liittyvää asiaa:
kokemuksistani ja mitä ite oon huomannu,oma tahto ja asenne ratkasee aika pitkälti,mitä tulee rakkauteen ja rakastamiseen. Toki,Jumala antaa rakkautta ja vahvistaa tiellä,mutta se,mitä tulee niihin ei-uskovaisiin,niin miusta jotenkin monestikki näyttää (mikä on se kaikkein pahin ongelma),jottei uskovaisilla tunnu olevan aitoa kiinnostusta niihin ei-uskovaisiin kokonaisvaltaisesti. Juttelin tästä asiasta yhen uskovaisen kirjekaverini kanssa ja hän totesi saman asian.
Että kyllä sitä evankelioidaan mielellään,alku aina ihanaa aikaa,mutta entäs sitten sen jälkeen se ihminen kokonaisuudessaan?
Minusta ongelmana on (ei kaikilla,mutta tosi monella) jotta uskovaiset mieluiten hengaa turvallisesti niissä omissa uskispiireissään,ei niinkään haluta kaveerata niiden muiden uskonnon edustajien,taikka ei-uskoaisten kanssa.
Jumala antaa voimaa,rauhaa ja rakkautta,milloin itse ei pysty. Mutta ihminen joutuu tiellään myöskin itse töitä tekemään asioitten eteen,vaikkei täydellinen olekkaan. Jumala ei anna kaikkea valmiina. Kuten esim. anteeksi antaminen: ei siihenkään Jumala automaattisesti anna tunnetta jotta ihminen haluaa antaa anteeks. Poikkeustapauksia tosin on,mutta yleisesti,se tosi monesti on ihmisen omasta tahdosta kiinni.
Itselläni on hindu-,muslimi- ja ei-uskovia kavereita,ja en minä niissä näe mitään sellaista,miksi en haluaisi niiden kanssa kaveerata,sillä nekin on ihmisiä siinä missä muutkin.
Ja vielä se,jotta mitä nyt elämäni aikana on pimeys-jaksoja ollu,silloin on valkiintunut se ihmisen todellinen välinpitämättömyys,ja olen oppinut,jotta ihminen,sellaisenaan,on vaan hyväksyttävä. Kaikkien kanssa ei tarttee olla läheinen,mutta kumminkin hyväksyttävä.
Vaikka ihmiset on välinpitämättömiä,niin onneks kumminki Jeesuksen rakkaus ja suunnitelma pysyy myös niissä pimeissä laaksoissa. Ja nekin on vaan hyväksi.
Tulipas pitkä viesti:D Mutta paljon mielessä vaan nuo asiat ollu:)
Rakas Annanna! Kiitos syvällisestä, omakohtaisesta kommentistasi. Näin me ihmiset elämme. Jeesus toivoo, että me huomaamme kärsivän lähimmäisen, mutta uskallammeko mennä hänen avukseen, vai valitsemmeko ohi kulkemisen. Kun kohtaamme puutteessa olevan, kysymmekö kuinka voin Sinua auttaa. Pyhä Henki meitä rohkaiskoon olemaan Jeesuksen mielen mukaisia lähimmäisiä toisillemme. Hän rakastaa kaikkia, ei erottele, mekään emme saisi erotella. Olisi hyvä keskustella enemmän sähköpostilla, jos niin haluat. Tämä palsta on lyhyt, jossa keron Jeesuksesta. Ole siunattu! Mummi
Lähetä kommentti