Rakas Lähimmäiseni, tänä aamuna ajattelen omaa käytöstäni seurakuntalaisena. Olenko kuulolla, kun kävelen Vaasan kaduilla. Kuulenko Pyhän Hengen kehotukset huomata ja auttaa, kun näen avun tarvitsijan. Rohkenenko ryhtyä tekoihin vai kuljenko ohi? Otanko yhteyttä uskomattomaan lähimmäiseen, jonka Pyhä Henki on nostanut rukouksiini? Vai keskitynkö itseeni ja hyvinvointiini.
Mitä on oikea seurakuntalaisena ja Jeesuksen seuraajana eläminen? Ef. 2: 4-10. puhuu meille mitä varten Jumala on meidät kuolleista herättänyt elävään uskoon: ”Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suunnattomasti, että hän teki meidät rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meille paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotu Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.”
Tämä teksti opettaa meille, että Jeesus on meidän Lähteemme, josta kumpuaa elämä meissä. Kun elämme Hänen seurassaan ja kuljemme Hänen askeleissaan Hän ohjaa Pyhän Hengen kanssa kulkuamme. Hän avaa silmämme näkemään avun tarvitsijat, Hän kehottaa lähtemään kärsivän luo, Hän antaa sisällön päiväämme, kun sitä rukoillen pyydämme. Silloin olemme Jeesuksen lähettiläitä ja ihmiset huomaavat, että Jeesus elää meissä. Hekin kiinnostuvat Jeesuksesta ja ottavat Jeesuksen elämänsä Herraksi. Näin Jumala tahtoo hyvän sanomansa etenevän. Toimimmeko näin, pyyteettömästi, vai kansoitammeko ensimmäisiä sijoja seurakunnassa. Tämä on meille itsetutkistelun paikka, rakas Lähimmäiseni. Pyhä Henki meitä siinä ohjatkoon!
Tänä aamuna, 23.9.2010, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Muistan minäkin erään tapauksen "seurakuntalaiskäyttäytymisestäni".
Olin ajamassa niskat krykyssä pyörälläni isäni sukulaisen ohi, jonka hyvissä ajoin olin jo huomannut.
Isäni sukulainen oli ns. "rantojen mies".
Otinkin muutaman ylimääräisen spurtin siinä kurvaillessani.
Mutta annas olla!
Jeesus präiskäytti minulle kysymyksen:" Entäpä, jos isäsi sukulainen olisi esim. kaupunginjohtaja? Olisivatko pyörän jarrut kirskuneet?"
Nolona käännyin takaisin ja menin juttelemaan sukulaismiehelle.
Kuulin myöhemmin muulta taholta, että hän oli ennen kuolemaansa saanut tulla uskoon :)
Kaisa rakas, ihanaa, että Herra puhui Sinulle! Isäsi sukulainen tuli iloiseksi, kun pysähdyit ja juttelit.Olit oikea Jeesuksen seuraaja. Kunpa Herra aina muistuttaisi meitä toinen toisemme huomioimisesta! Rukoillaan sitä, niin moni tulee iloiseksi kun heidät huomaamme ja autamme. Kiitos Kaisa! Mummi
Lähetä kommentti