lauantai 11. syyskuuta 2010

Jumalan huolenpito

Rakas Lähimmäiseni, herään virkeänä ja terveenä 50- vuotis hääpäivämme jälkeisenä aamuna kello kolme. Kiitollisuus hyvää Jumalaa kohtaan pulppuaa sisältäni. Kuinka hyvä Hän on! Jumala on valinnut minut, vanhan ja vaivojen alaisen mummin lapsekseen ja avannut armonsa runsauden osakseni. Hänen rakkautensa on varjellut avioliittomme niin, ettei ole lähdetty eri teille. Hän on kantanut kaikkien sairauksien yli niin, että saamme vielä elää yhdessä toinen toistamme tukien jatkaa yhteistä kotimatkaa. Ilman Jumalan huolenpitoa se ei olisi mahdollista! Kunnia ja kiitos Hänelle!

Yhtäkkiä käsitän Jumalan äärettömän suuruuden ja voiman. Kaikki maailman ihmiset ovat Hänen ihmisiään. Heitä on kuin hiekanjyväsiä, ja minä ja mieheni kaikkein pienimpiä niiden joukossa. Jumalan huolenpito ja siunaus on ollut kanssamme kaikki nämä vuodet. Jeesus on antanut elämälle sisällön. Pyhä Henki on johdattanut perheemme elämää ihmeellisesti. Sinä, Lähimmäiseni, ja Sinun perheesi, olette myös Isän kädessä. Kaikkia meitä Hän johdattaa Taivaan kotiin saakka. Kiitetään yhdessä hyvää Jumalaa!

Mieleeni nousee Pietarin ylistys Jumalalle, hänen ensimmäisen kirjeensä alusta: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopun aikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”

Tänä aamuna, 11.9.2010, rakkaudella Mummi

3 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Sydämelliset onnitteluni 50-vuotis-hääpäivänne johdosta!!
Aivan ihanaa, kun olette saaneet olla yhdessä tämän ajan!
Kumpa mekin pääsisimme samaan! V. 2013 meillä olisi 40 vuotta täynnä. Emme olleet kovin nuoria naimisiin mennessämme, minä 26 ja mieheni vanhempi.
Ensi maanantaina mieheni menee ultraäänitutkimukseen ja ohutneulanäytteen ottoon, koska löysi kaulastaan kyhmyn ja on käynyt siitä jo lääkärissä. Olen rukoillut juuri sitä, että saisimme olla yhdessä vielä, ettei mitään vakavaa sieltä löytyisi. Meillä on ollut niin hyvä olla yhdessä.
Olikohan teillä juhlia hääpäivänänne? Me ei juurikaan ole erityisesti juhlittu hääpäiviä. Ollaan onniteltu toisiamme ja niin on ollut hyvä. Varmaan mitä enemmän pyöreitä vuosia tulee täyteen, niin varmasti lapsetkin haluavat jonkinlaisen tilaisuuden asian johdosta. Niin onkin kiva, perheen piirissä.
Kiitos blogistasi!
Terveisin Kirsti 2.

mummi kirjoitti...

Rakas Kirsti 2, Kesällä, kun kaikki 3 poikaamme olivat perheineen meillä juhlimme 50- vuotista taivalta. nyt kävimme yhdessä syömäsä ulkona ja ostimme punaisia ruusuja keittiön pöydälle. On hienoa, että saamme tvielä tukeä toinen toistamme kävellessämme. aaaaaaaarukoillaan, että miehesi selviää löydöksestä. 40- vuotta on jo hieno yhteinen taival, onnea teillekin! Siunausta Teille! Mummi

mummi kirjoitti...

Kirsti 2, yritän selvitä nopeasti näistä kommenteista, kun yhteys loppuu vähän väliä, siksi jää niin paljon virheitä, kun en esikatsele. Anna anteeksi! Mummi