Huikaisevan aurinkoinen päivä! Onneksi saa asettua varjoon, suojaan. Nokkosperhoset kisailevat marjapensaissa, jotka ovat täynnä kukkia. Isä, sinä huolehdit syksyn sadosta. Lähetä mehiläisiä työhön, että. mustikoita tulee omaan pihaan, kun emme jaksa enää marjametsään. Ystävä lupasi keittää mustaviinimarjahyytelöä minullekin.
Naapurin omenapuu kukkii! Näky, joka synnyttää aina kaipuun jonnekin. Onko se taivaskaipuu, jossa kaikki on kaunista, puhdasta ja hyvää. Pian avautuvat syreenit tuksuvat ja lakastuvat valkovuokot muistuttavat, että kesä on lyhyt. Nautitaan nyt, ystävät, ja kiitetään Herraa!
"On kaunis synnyinmaamme, maat, metsät, järvet sen. Me Luojan töitä saamme katsella kiittäen. Taas lauhat tuulet soittaa urkuja hongiston ja Herraa kunnioittaa. Hän kaiken Luoja on. Oi kuulautta taivaan, ei yötä ollenkaan! Luot , Herra, työhön, vaivaan katseesi laupiaan. Näin siunaat kylvötyömme ja korjuun kypsän suot, jaat leivän, jonka syömme, ja mieliin toivon luot. Me lapset tunnustamme: me emme ansainneet lahjoja vaivallamme, armosta kaiken teet. Nyt armon kerjääjinä me saamme iloita, helteessä nääntyvinä huokamme toivossa.
Annathan taivaassasi sen suven autuaan, kun, Herra, lapsiasi käyt maasta noutamaan. Nyt kansasi on tuhkaa päiväsi polttamaa. Ei siellä syksy uhkaa, ei sinne talvi saa. On aurinkona kerran Karitsa Jumalan, ja seurakunta Herran on kirkas morsian. Ei usvan pilvi peitä Kristuksen kasvoja, ei tuskan kyyneleitä yhdenkään katseessa. Soi siellä virret toisin kuin täällä milloinkaan, kun kasvoin aurinkoisin me käymme laulamaan. Ja siksi armon alla tahdomme vaeltaa, kun tiellä vaikealla maan helle uuvuttaa." Virsi 574.
Tänä aamuna, 28.5.2013, rakkaudella Mummi.
2 kommenttia:
Ihanaa on meillä odotettavissa.
Ainainen kesä., eikä erota ollenkaa.
Hyvää ja siunattua Toukokuun viimistä viikkoa sinulle♥
Sinulle, rakas ystävä, toivon ja rukoilen hyviä lomia ja yhteyttä rakkaittesi kanssa!
Lähetä kommentti