torstai 15. elokuuta 2013

Jumalan voima.


Rakas Lähimmäiseni, herään kello puoli kolme ilo sydämessäni. Kiitän Jumalaa ystävästä, joka tulee kanssani uimahalliin. Vesikävelemme. Ystävä on luvannut tulla kanssani aina kun sinne haluan. Muistatko, kun pyysin sinuakin rukoilemaan tämän ystäväni puolesta? Jeesus kuuli ja nosti hänet masennuksen kuopasta! Katseen kääntäminen omasta kurjuudesta Jeesukseen, nosti hänet terveeseen elämään Jumalan lapsena. Nyt hän auttaa muita! Näin Herra siunaa meitä seurakunnassaan!

Armonevankeliumia saamme tänään Sanan ajasta: "Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon." Sananl. 28:13. Rakas Lähimmäiseni, oletko kokenut tämän? Minä tiedän, kuinka synti hiertää sisintä. Syyllisyys on onneksi niin raskas kantaa, että siitä haluaa eroon. Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan meidät synnin orjuudesta armon vapauteen! Kun tunnustamme syntimme ja syyllisyytemme Jeesukselle, Hän vapauttaa vapauteen! Sydämeen tulee ilo ja rauha, Jeesuksen sydänverellä pesty olo! Se on jokaisen uskovan koti. Tule Sinäkin kotiin tänään ja joka päivä!

Pyhä Jumala, Sinä meitä rakastava Isä, kiitos Jeesuksen pelastustyöstä Golgatan ristillä! Aamen.

Tänä aamuna, 15.8.2013, rakkaudella Mummi.

3 kommenttia:

Runoystävä kirjoitti...

Huomenta!
Kiitos ihanasta tekstistäsi ja ennen kaikkea siitä ihanasta karitsasta! On kyllä suloinen.

Sitä karitsaa katsellessa tuli mieleen, että me olemme kuin vähän hoippuvin jaloin kulkevia pieniä karitsoita, jotka tarvitsevat tukea. On hienoa, että ystävä lähtee kanssasi vesikävelemään. Hän tukee sinua ja sinä tuet häntä. Niin pysytte molemmat pystyssä Isän turvallisissa käsissä.
Iloa tähän päivääsi!

mummi kirjoitti...

Rakas Runoystävä, juuri niin se on, että toinen toistamme tukien jaksamme päivästä päivään, käsi Isän kädessä! Mummi

Runoystävä kirjoitti...

Heräsin tänä aamuna klo kolme enkä ole enää nukkunut. Nyt aurinko valaisee pihatammen latvaa. Ihanaa nähdä aurinkoa, kun meillä on kaksi päivää satanut ihan solkenaan.

Kuulehan, Mummi! Haastan sinut ja kaikki tämän blogin lukijat rukoilemaan kahden viikon ajan ns. mahdottomien asioiden puolesta. Jumalallehan ei mikään ole mahdotonta, mutta meistä näyttää välillä siltä.

Iloa ja siunausta tähän päivääsi!

P.S. On tänne nyt kivaa kirjoittaa, kun ei tarvitse tihrustella niitä sanavarmennuksia.
Muillekin vihjeeksi, että tänne kirjoittaminen on nyt paljon helpompaa kuin ennen.