Jeesus on elämän leipä

Rakas Lähimmäiseni, tuon Sinulle terveisiä Tuomas-messusta. Oli ilo kokoontua kirkkoon hyvissä ajoin ennen messun alkua. Jokainen paneutui omaan tehtäväänsä. Kirkon sivuseinille ystävät rakensivat rukousalttareita, joissa saimme käydä sytyttämässä rukouskynttilän tai kirjoittamassa rukousaiheen. Osa esirukouksista vietiin Taivaalliselle Isälle messussa, loput rukoillaan rukouspiirissä. Kaikki alttarit olivat erilaisia, kunkin rakentajan mukanaan tuomista esineistä koottuja. Messuun tarvitaan paljon maallikoita: mm kaksi tekstinlukijaa, kaksi synnintunnustajaa ja neljä rukoilijaa. Minä olin mukana rukouksessa.

Oli ilo kiittää hyvää Jumalaa synninpäästöstä, jonka juuri saimme pappimme lausumana. Oli ilo kiittää siitä, että Pyhä Henki, seurakunnan kokoaja, oli läsnä ja yhdisti meidät sisariksi ja veljiksi.
Saimme kiittää siitä, mitä Jumalalla oli meille kaikille annettavaa Sanan ja saarnan kautta. Saimme kiittää Jeesusta, Vapahtajaamme, ehtoollisesta, armonateriasta. Tuomas- kuoro toimi esikaulajana ja lauloimme täysin rinnoin mukana. Kun liturgi lähetti meidät messun jälkeen kunkin arkeemme sanoen: ”Menkää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten”, oli hyvä ja kevyt olo. Jeesus oli vapauttanut vapauteen!

Liitän tähän Jeesuksen sanoja Johanneksen evankeliumin kuudennesta luvusta, jossa Hän puhuu ehtoollisesta: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti”.

Tänä aamuna,10.9.2009, ilolla Mummi

Jeesus lasten auttaja

Herään varhain ja lasten asia on mielessäni. Haastan kaikki mummot, paapat, kummit ja vanhemmat kertomaan lapsille Taivaanisästä, joka rakastaa kaikkia ihmisiä ja erityisesti lapsia. Muistetaan kertoa Jeesuksesta, joka tulee lapsenkin sydämeen asumaan. Kerrotaan, että Jumalalle voi puhua rukouksessa kaikki asiat, Hän kuulee ja Hän auttaa ja siunaa. Ja kerrotaan, että Jeesukselta voi pyytää kaikki virheet ja pahat teot anteeksi ja Hän armahtaa. Tätä kertoi minun oma mummoni uudelleen ja uudelleen, kun itkien juoksin hänen luoksensa. Muista, kuinka surut haihtuivat, kun rukoiltiin yhdessä: Ensin sain kertoa omat asiani Jumalalle ja sitten pyydettiin siunausta kaikille ihmisille, jotka muistettiin. Ihmettelin, kuinka Jumalalla on aikaa siunata heitä kaikkia. Uskoin kuitenkin, että kyllä Hän sen tekee, kun olemme sitä pyytäneet. Muistan, kuinka turvallista oli nukahtaa mummon ja seinän väliin ahtaaseen sänkyyn. Mummolla oli minulle aikaa ja se oli suuri siunaus lapsenelämässäni. Nuo mummon rukoukset kantoivat vielä vuosia hänen poismenonsa jälkeen.Jumala oli antanut minulle lapsenuskon.

Raamatussa Jeesus asettaa lapsen esimerkiksi aikuisilla ja Hän osoittaa olevansa lasten ystävä: Markus 10: 13-16. ”Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse”. Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.”

Virttä 493 lauloimme paljon mummon kanssa. Nyt sen sanoja on muutettu. Liitän sen virren tähän: ”Jeesus lasten auttaja, varjele mua vaaroissa. Sinä tunnet elämäni, kuljet aina vierelläni, parhain ystäväni. Rukoilen nyt sinua, auta, Jeesus, minua, lasta pientä avutonta, jolla vaaraa on niin monta.Turvaa turvatonta. Kätesi on väkevä, silmäs kaikkinäkevä. Kätes, Jeesus, mulle anna, toivoni suo sinuun panna, Isän kotiin kanna. Siellä kanssa enkelten lakkaamatta riemuitsen. Katson, Jeesus, kasvojasi, laulan siellä kiitostasi rakkaudestasi.”

Tänä aamuna, 8.9.2009, ilolla Mummi

Lapsen turva Jumalassa

Sain eilen onnellisen poikavauvan kuvan kiitokseksi pienestä lahjasta, jonka hänelle lähetin. Omat poikavauvani tulivat lähelle. Etsin Raamatusta psalmin, jossa runollisesti kerrotaan Jumalan huolenpidosta jo silloin, kun Hän antaa ihmiselle elämän. Se on psalmi 139: ”Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut”. Kaunista kuvakieltä!

Tuo pieni poikavauva on onnellinen, sillä hänellä on hyvät vanhemmat, jotka hellien ja rakastaen hoitavat silmäteräänsä. Kaikilla lapsilla ei ole yhtä hyvin. Lapsi tuntee olonsa turvattomaksi, kun joutuu elämään monenlaisessa puutteessa. On turvallista tietää, että Jumala rakastaa kaikkia lapsia.On turvallista tietää, että Jeesus on lasten ystävä. Kun lapselle kerrotaan tästä rakkaudesta, hän sisäistää sen ja löytää lohdutuksen rukouksesta. Minä tiedän sen, koska olen itse sen todeksi elänyt omassa lapsuudessani. Mummoni kertoi minulle Jumalan rakkaudesta. Rukoillaan, ystävät, että uskontotunnit saavat jatkua Suomen kouluissa! Rukoillaan, että joku Jumalaan luottava ihminen kertoisi jokaiselle lapselle, että Taivaanisä rakastaa ja Jeesus pelastaa! Se tieto pelastaa lapsen nääntymästä. Hänelle tulee turva Jumalassa.

Psalminkirjoittaja lopettaa näin: ”Tutki minua Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle”. Lue, rakas Lähimmäiseni, koko psalmi se siunaa Sinua.

Tänä aamuna, 7.9.2009, ilolla Mummi

Armosta te olette pelastetut

Herään sunnuntaiaamuun nukuttuani seitsemän tuntia. Tämä on se päivä, jonka Jumala on meille antanut lepopäiväksi ja yhteyden päiväksi. Tänään kaikissa seurakunnissa Suomen maassa valmistaudutaan jumalanpalveluksiin, jotka alkavat kello kymmenen. Saamme kohdata kolmiyhteisen Jumalan joko kirkossa tai radion tai television äärellä, kiittääksemme kuluneesta viikosta ja kuunnellaksemme Jumalan puhetta, juuri minulle tarkoitettua. Sunnuntai-iltaisin on toisenlaisia jumalanpalveluksia. Minä olen ollut tämän viikon rukouksessa parinkymmenen maallikon, kolmen papin ja kanttorin kanssa, valmistamassa tämän illan Tuomas-messua, joka alkaa kello 17.
Se on toisenlainen Jumalan kohtaaminen. Siellä laulaa Tuomas-kuoro kanssamme. Rukoushetken aikana saat itse valita menetkö voideltavaksi alttarille, että sairautesi paranisi, kirjoitatko rukouspyynnön vai sytytätkö rukouskynttilän. Sinä, joka kaipaat erilaista yhteyttä, tule Tuomas-messuun, sielläkin Jeesus palvelee meitä ehtoollisessa ja Jumala puhuu juuri Sinulle Sanassaan.

Tämän aamun Sanaksi sain Paavalin kirjeen efesolaisille, tukevaa Jumalan sanaa, joka on hyvä lukea uudelleen ja uudelleen. Ef. 2: 14-22. ”Hän on meidän rauhamme. Hän on tehnyt nämä kaksi ihmisryhmää yhdeksi ja kuolemallaan hajottanut niitä erottaneen vihollisuuden muurin. Hän on kumonnut lain käskyineen ja säädöksineen, jotta hän omassa itsessään loisi nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, ja näin hän on tehnyt rauhan. Ristillä kuollessaan hän omassa ruumiissaan sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille ja teki näin lopun vihollisuudesta. Hän tuli julistamaan rauhaa teille, jotka olitte kaukana ja rauhaa niille, jotka olivat lähellä. Hän on avannut meille molemmille pääsyn Isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät. Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on Kristus Jeesus. Hän liittää koko rakennuksen yhteen niin että se kasvaa Herran pyhäksi temppeliksi, ja hän liittää teidätkin Hengellään rakennuskivinä Jumalan asumukseen”.

Ef. 2: 8-10. ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotu Kristuksessa Jeesuksessa yhteyteen, toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut”. Siunattua Jumalan kohtaamisen päivää Sinulle, Lähimmäiseni!

Tänä aamuna, 6.9.2009, ilolla Mummi

"Lue Pietarin kirje"

Kun herään, on syksyisen pimeää. Haluan nähdä taivaan ja avaan ulko-oven. Pihavalo syttyy ja sen valossa piipertää siili-ystävämme kesäpihaamme päin. Kun sanon: ”Siili, siili”, se pysähtyy ja käännähtää. Se olisi valmis keskusteluun, mutta kun en sano mitään, se jatkaa matkaansa. Tuo pieni, Luojan luoma, eläin on kiitollinen kissanruoasta, jota mieheni sille antaa. Sekin valmistautuu talven varalle. Se kerää rasvakerrosta piikkiturkkinsa alle kestääkseen pitkän talvihorroksen. Viime talven se nukkui pihassamme ison mättään alla pihamännyn suojassa.

Aamun Sanaksi saan Pietarin kirjeet. Ne ovat silminnäkijän todistus Jeesuksesta. Pietari oli yksi Jeesuksen rakkaista opetuslapsista, nopeasti innostuva ja usein erehtyvä, mutta Jeesukselle rakas. Pietarihan kielsi Jeesuksen pelon hetkellä, mutta kuitenkin Jeesus uskoi hänelle seurakuntansa. Hän sanoi: ”Kaitse minun lampaitani”. Minua oikein kehotettiin lukemaan Pietarin kirje, kohta sen jälkeen, kun Jeesus tuli elämääni. Herra sanoi: ”Lue Pietarin kirje!” Löysin kirjeistä paljon tärkeää asiaa, minähän olin etsijä. Vieläkin siitä avautuu uusia puolia, kun sitä luen. Liitän Sinulle, Lähimmäiseni, tähän muutamia jakeita Pietarin tekstistä:

”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattu teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopun aikana”…..”Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt”. Tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella”.

Pietari päättää todistuksensa näin: ”Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänelle kunnia nyt ja iankaikkisuuden päivään asti. Amen”.

Tänä aamuna, 5.9.2009, ilolla Mummi

Rakkaus luo yhteyden

Lähimmäiseni, Jeesus rukoilee jäähyväisrukouksessaan Isää itsensä, opetuslastensa ja kaikkien seuraajiensa puolesta Johanneksen evankeliumin seitsemännessätoista luvussa. Hänen tärkeä viestinsä on, että kaikki Hänen seuraajansa eläisivät saman rakkauden ilmapiirissä, joka vallitsee Isän ja Pojan välillä. Läheinen yhteys, johon Jeesus meitä kutsuu, tuntuu elämässämme rakkautena toisia kohtaan. Toinen tärkeä rukousaihe on, että Hänen seuraajansa olisivat yhtä, niin kuin Isä ja Poika ovat yhtä. Hän sanoo tätä herätyksen siemeneksi; silloin, kun yhteys toimii ja näkyy, maailma uskoo, että Isä on lähettänyt Poikansa maailmaan pelastamaan kaikki ihmiset synnin ja kuoleman vallasta. Minulle tämä luku on hyvin rakas, kehotan Sinuakin, Lähimmäiseni, lukemaan sen ajatuksen kanssa.

Jeesus puhuu Isälle: ”Minä olen kirkastanut sinut täällä maan päällä saattamalla päätökseen työn, jonka annoit tehtäväkseni. Isä kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä. Minä olen ilmoittanut sinun nimesi niille ihmisille, jotka valitsit maailmasta ja annoit minulle….Pyhä Isä suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä”.

”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua”.

Jeesus lopettaa rukouksensa näin: ”Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä”.

Tänä aamuna, 3.9.2009, ilolla Mummi

Jeesus, ainut toivomme.

Rakas, Lähimmäiseni. Olen kertonut Sinulle Jumalan rakkaudesta ja armosta meitä ihmisiä kohtaan. Olen todistanut Sinulle, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa ajallaan. Joskus Hän yllättää niin, että vastaa juuri niin kuin olemme pyytäneet. Siitäkin olen sinulle kertonut. Mitä tapahtuu silloin, kun hartaasti rukoilemme rakkaan ihmisen puolesta, että hän parantuisi sairaudesta, tai toipuisi pahan kolarin jälkeen terveeksi, mutta Jumala ottaakin rakkaamme pois.

Me kaikki tiedämme, että Jumala on kaikkivaltias. Hän tietää rukouksemme kohteen elämän. Hän sen tekee, Hän ottaa pois rakkaamme, vaikka mekin haluaisimme hänet vielä pitää. Me kaikki rukoilijat tulemme siunatuiksi rukoillessamme ja rakkaamme tuntee tukemme ja Herran avun sairasvuoteellaan. Aina on hyvä rukoilla, vaikka tilanne näyttäisi toivottomalta. Tiedämme, että silloin kun ihmisen toivo loppuu, Jumalan toivo alkaa. Jumala voi parantaa haavat ja korjata luut hetkessä, sillä ylösnousemusvoima on Jumalan voima tänäänkin. Me saamme pyytää, että Jeesuksen armotyö kirkastuu rakkaallemme, sillä Jumala voi puhutella tajutontakin ihmistä.

Jeesus on pelastanut ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan meidät kaikki kuolemasta. Hän sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole”. Jeesus on valmistanut meille sijan Isän kodissa ja iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä. Tämä on meidän toivomme ja lohdutuksemme. Tämä ilosanoma Jeesuksesta on otettava vastaan tämän elämän aikana. Kun elämämme päättyy, Jeesus ottaa vastaan kaikki Jumalan lapset.

”Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus! Anna elämälle suunta ja tarkoitus. Kosketa, Jumalan Henki, syvälle sydämeen. Sinne paina hiljaa luottamus Jeesukseen. Rohkaise minua Henki, murenna pelkoni. Tässä maailmassa osoita paikkani. Valaise, Jumalan Henki, silmäni aukaise, että voisin olla ystävä toisille. Kosketa minua Henki, herätä kiittämään, sinun lähelläsi armosta elämään. Virsi 125.

Tänä aamuna, 1.9.2009, ilolla Mummi