Rakas Lähimmäiseni, tuon Sinulle terveisiä Tuomas-messusta. Oli ilo kokoontua kirkkoon hyvissä ajoin ennen messun alkua. Jokainen paneutui omaan tehtäväänsä. Kirkon sivuseinille ystävät rakensivat rukousalttareita, joissa saimme käydä sytyttämässä rukouskynttilän tai kirjoittamassa rukousaiheen. Osa esirukouksista vietiin Taivaalliselle Isälle messussa, loput rukoillaan rukouspiirissä. Kaikki alttarit olivat erilaisia, kunkin rakentajan mukanaan tuomista esineistä koottuja. Messuun tarvitaan paljon maallikoita: mm kaksi tekstinlukijaa, kaksi synnintunnustajaa ja neljä rukoilijaa. Minä olin mukana rukouksessa.
Oli ilo kiittää hyvää Jumalaa synninpäästöstä, jonka juuri saimme pappimme lausumana. Oli ilo kiittää siitä, että Pyhä Henki, seurakunnan kokoaja, oli läsnä ja yhdisti meidät sisariksi ja veljiksi.
Saimme kiittää siitä, mitä Jumalalla oli meille kaikille annettavaa Sanan ja saarnan kautta. Saimme kiittää Jeesusta, Vapahtajaamme, ehtoollisesta, armonateriasta. Tuomas- kuoro toimi esikaulajana ja lauloimme täysin rinnoin mukana. Kun liturgi lähetti meidät messun jälkeen kunkin arkeemme sanoen: ”Menkää rauhassa ja palvelkaa Herraa iloiten”, oli hyvä ja kevyt olo. Jeesus oli vapauttanut vapauteen!
Liitän tähän Jeesuksen sanoja Johanneksen evankeliumin kuudennesta luvusta, jossa Hän puhuu ehtoollisesta: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma.
Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti”.
Tänä aamuna,10.9.2009, ilolla Mummi
