Rakas, Lähimmäiseni. Olen kertonut Sinulle Jumalan rakkaudesta ja armosta meitä ihmisiä kohtaan. Olen todistanut Sinulle, että Jumala kuulee rukoukset ja vastaa ajallaan. Joskus Hän yllättää niin, että vastaa juuri niin kuin olemme pyytäneet. Siitäkin olen sinulle kertonut. Mitä tapahtuu silloin, kun hartaasti rukoilemme rakkaan ihmisen puolesta, että hän parantuisi sairaudesta, tai toipuisi pahan kolarin jälkeen terveeksi, mutta Jumala ottaakin rakkaamme pois.
Me kaikki tiedämme, että Jumala on kaikkivaltias. Hän tietää rukouksemme kohteen elämän. Hän sen tekee, Hän ottaa pois rakkaamme, vaikka mekin haluaisimme hänet vielä pitää. Me kaikki rukoilijat tulemme siunatuiksi rukoillessamme ja rakkaamme tuntee tukemme ja Herran avun sairasvuoteellaan. Aina on hyvä rukoilla, vaikka tilanne näyttäisi toivottomalta. Tiedämme, että silloin kun ihmisen toivo loppuu, Jumalan toivo alkaa. Jumala voi parantaa haavat ja korjata luut hetkessä, sillä ylösnousemusvoima on Jumalan voima tänäänkin. Me saamme pyytää, että Jeesuksen armotyö kirkastuu rakkaallemme, sillä Jumala voi puhutella tajutontakin ihmistä.
Jeesus on pelastanut ristinkuolemallaan ja ylösnousemisellaan meidät kaikki kuolemasta. Hän sanoo: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun ikinä kuole”. Jeesus on valmistanut meille sijan Isän kodissa ja iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä. Tämä on meidän toivomme ja lohdutuksemme. Tämä ilosanoma Jeesuksesta on otettava vastaan tämän elämän aikana. Kun elämämme päättyy, Jeesus ottaa vastaan kaikki Jumalan lapset.
”Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus! Anna elämälle suunta ja tarkoitus. Kosketa, Jumalan Henki, syvälle sydämeen. Sinne paina hiljaa luottamus Jeesukseen. Rohkaise minua Henki, murenna pelkoni. Tässä maailmassa osoita paikkani. Valaise, Jumalan Henki, silmäni aukaise, että voisin olla ystävä toisille. Kosketa minua Henki, herätä kiittämään, sinun lähelläsi armosta elämään. Virsi 125.
Tänä aamuna, 1.9.2009, ilolla Mummi
