Sain eilen onnellisen poikavauvan kuvan kiitokseksi pienestä lahjasta, jonka hänelle lähetin. Omat poikavauvani tulivat lähelle. Etsin Raamatusta psalmin, jossa runollisesti kerrotaan Jumalan huolenpidosta jo silloin, kun Hän antaa ihmiselle elämän. Se on psalmi 139: ”Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut”. Kaunista kuvakieltä!
Tuo pieni poikavauva on onnellinen, sillä hänellä on hyvät vanhemmat, jotka hellien ja rakastaen hoitavat silmäteräänsä. Kaikilla lapsilla ei ole yhtä hyvin. Lapsi tuntee olonsa turvattomaksi, kun joutuu elämään monenlaisessa puutteessa. On turvallista tietää, että Jumala rakastaa kaikkia lapsia.On turvallista tietää, että Jeesus on lasten ystävä. Kun lapselle kerrotaan tästä rakkaudesta, hän sisäistää sen ja löytää lohdutuksen rukouksesta. Minä tiedän sen, koska olen itse sen todeksi elänyt omassa lapsuudessani. Mummoni kertoi minulle Jumalan rakkaudesta. Rukoillaan, ystävät, että uskontotunnit saavat jatkua Suomen kouluissa! Rukoillaan, että joku Jumalaan luottava ihminen kertoisi jokaiselle lapselle, että Taivaanisä rakastaa ja Jeesus pelastaa! Se tieto pelastaa lapsen nääntymästä. Hänelle tulee turva Jumalassa.
Psalminkirjoittaja lopettaa näin: ”Tutki minua Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle”. Lue, rakas Lähimmäiseni, koko psalmi se siunaa Sinua.
Tänä aamuna, 7.9.2009, ilolla Mummi
