Ruokarukous

Rakas Lähimmäiseni, syksyn viileys on vastassa ulko-ovella. Yöllä on satanut runsaasti, kun portaat ovat märät ovelle asti. Mittari näyttää syksyn lukemia 5.5 kello kuusi aamulla. Nyt kannattaa vaihtaa kesävaatteet lämpimämpiin, ettei flunssa iske.

Tämän aamun lehdessä on yllättävä juttu. Ruokarukouksia ei saisi olla kouluissa! Kylläpä Jeesusta pelätään kovasti meidänkin rakkaassa kotimaassamme.

Minä voin kertoa Sinulle Lähimmäiseni, että mahavaivani loppuivat, kun aloin siunata ruokani Jeesuksen nimessä. Ruokarukouksen muistaminen on viisutta! Jeesus rauhoittaa hänet, joka pyytää apua ruoansulatukseensa. Me tiedämme, että meidän elimistömme ei ole meidän hallittavissamme, mutta Jumala voi auttaa meitä, kun Häntä avuksemme huudamme.

Minua murehduttaa, että lapsilta viedään luottamus Jumalan läsnäoloon ja huolenpitoon. Lapsi ei pysty saamaan lapsenuskoa, kun yhteiskunta harrastaa tällaista ”ollako vai eikö olla” meininkiä.

Viime sunnuntailta jäi mieleeni yksinkertainen jae Raamatusta, Miika 6:8. ”Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä, mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen.” Kun lapselle opetetaan, että on kaikkinäkevä ja kaikkivoiva Jumala, joka rakastaa lasta. Kun hänelle kerrotaan Jeesuksesta, lasten ystävästä, joka on läsnä jokaisessa päivässä. Kun lapselle kerrotaan, mikä on oikein ja mikä väärin, lapsi saa elämälleen paremmat lähtökohdat, kuin silloin kun hän jää tätä opetusta vaille.

Rukoillaan, ja pyydetään sitä, että suomalaiset saisivat kristillisen kouluopetuksen omissa kouluissaan. Se on perusta, joka tuo turvallisuuden lapsen päivään, ja meidän vanhempienkin.

Tänä aamuna, 1.9.2010, rakkaudella Mummi