torstai 11. marraskuuta 2010

Armo Jeesukselta Kristukselta

Rakas Lähimmäiseni
Psalmi 51:3
Pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Tästä näemme, ettei
Daavid yritä itse sovittaa syntejään eikä etsi loukkoa, jossa hän
pyrkisi valmistamaan itseään armoon. Hän kiirehtii heti Jumalan luo ja
hänen laupeutensa turviin. Tämä laupeus on hänelle tuttu Jumalan
lupausten perusteella. Hänen sydämensä ja ymmärryksensä ei ole sitä
hänelle opettanut. Sillä kun synti on käsillä, järki pakenee Jumalaa
eikä voi korottautua kirkkaan selkeästi uskomaan, että syntinen voi
löytää armon ja laupeuden. Sitä taitoa me emme siis opi itsestämme vaan
Pyhän Hengen voimasta.

Sydämemme puutarhassa kasvaa kuitenkin monenlaisia ohdakkeita. Niinpä
ajattelemme: Voi, minä olen syntinen, mutta Jumala on pyhä ja vihastuu
minuun.

Tällaisia ohdakkeita emme pysty repimään irti omastatunnostamme.
Omatuntomme ei pysty kuvaamaan Jumalaa syntiselle hyväksi ja
armolliseksi. Vain Pyhä Henki voi sen tehdä, emme me. Se on hänen
lahjansa. Pyhän Hengen avulla Daavid purjehtii näiden vaarallisten
karien lomitse, pitäytyy Jumalan sanomattomaan laupeuteen ja sanoo:
Sinun laupeutesi on suuri, mutta minä olen kirottu syntinen, joka olen
elänyt ja yhä elän syntisesti. Koko elinaikanani en voi päästä synnistä.
Tunnustan siis sinulle syntini. Samalla tunnustan, että sinä olet
laupias ja että sinun hyvyytesi on kaikkia syntejäni suurempi.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Meillä on armoistuin, Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme. Jumala tiesi, ettemme selviä yksin tässä murheen maailmassa, sen vuoksi Hän lähetti rakkaan Poikansa maailmaan pelastamaan meidät synnin alaiset. Hän lähetti vielä Pyhän Hengen pitämään meidät Tiellä. Jumala toivoo, että kaikki tulevat Vapahtajan luo, katuvat syntejään ja saavat armon. Kaikki on Kristuksessa. Hän antaa synnit anteeksi, Hän tekee meistä Isän lapsia ja perimme iankaikkisen elämän. Ylistetään Jumalaa ja kiitetään tästä Taivaallisesta avusta!

Tänä aamuna, 11.11.2010, Mummi

2 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Kiitos taas tekstistäsi! Huomaan ajatelleeni usein, että Jumala nyt suuttuu minuun kun taas tein väärin vaikka tiesin miten ei saa tehdä. Samoin olen usein ajatellut että voisin itse jotenkin pystyä kitkemään ne ohdakkeet. Tätä rataa tulee helposti toivottomaksi.

mummi kirjoitti...

Kirsti rakas, toivoton on oikea sana. Silloin, kun huomaamme oman mahdotomuutemme, meidän on hyvä mennä Jeesuksen turviin ja sanoa: Jeesus, armahda minua. Hän on luvannut, ettei hän meitä jätä. Hän armahtaa ja saamme kertoa Jumalalle asiamme ja jättää taakkamme Hänelle, Kaikkivaltiaalle. Pyhä Henki avaa tien, josta jatkaa Jeesuksen seurassa. Mummi