Rakas Lähimmäiseni, uni ei tule silmään, vaikka kello on jo yli kaksi. Olen rehkinyt liikaa. Olen taistellut nurmikon kanssa ja saanut vetää koneen käyntiin ainakin sata kertaa. Voikukkien paljous tukahdetti koneen jatkuvasti. Nyt käsi on levoton ja pitää mummia hereillä. Ei hätää!
Kuuntelin pari hyvää saarnaa Luthersäätiön sivuilta. Sitten avasin Raamatun ja sain filippiläiskirjeen neljännen luvun, joka on ilon kirje meille, jotka tahdomme vaipua murheeseen, milloin minkin syyn tähden. "Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon iloitkaa! Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä." suitsuttaa Paavali ja opastaa: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Luvun lopussa on vielä huudahdus: "Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." ja "Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti."
Nämä ovat varteenotettavia sanoja. Murheen hetkellä katse Kristukseen ja Isän eteen, niin moni taakka huojenee. Jos meiltä puuttuu jotain pyydetään sitä rukouksessa Jumalalta, niin ihmeellisesti sen saammekin ennemmin tai myöhemmin. Pyhä Henki meitä vahvistaa ja Jeesus armahtaa! Iloitaan aina Herrassa ja kiitetään! Herra siunatkoon päiväsi!
Rakas Taivaallinen Isämme, opeta meitä tyytymään oloihimme. Mutta jos meiltä jotain välttämätöntä puuttuu, muistetaan se, että meidän Taivaallinen Isämme, rakkaudesta meihin täyttää kaikki meidän tarpeemme, kun me sitä Häneltä pyydämme. Ole kiitetty ja ylistetty, Kolmiyhteinen Jumala! Aamen.
Tänä aamuna, 30.5..2012, rakkaudella Mummi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kiitos, Mummi!
Näin se on, ettei liika rehkiminen ole hyväksi. Meillä voikukat kasvavat vielä ihan rauhassa, kun ruohonleikkurin korjaus kestää vielä. Eilen tosin yritin niitä niittää viikatteella. Ei ole ihan helppoa, kun ei ole nuorena oppinut.
Olen sen sijaan maalannut pihan pikkumökkkiä ( 2 x 2 m) päältä valmiiksi. Siältä maalaaminen on vielä keksen. Siitä tulee "merenrantahuvila", kunhan saan takaseinän merimaiseman maalatuksi.
Nivelrikkoinen lonkkani sanoo, ettei tykkää kyykistelyistä ja muista liiallisista touhuista. Parasta olisi noudattaa Raamatun sanaa: "Katselkaa kedon kukkia!" Niin, tai valkoisenaan olevien omenapuiden.
Siunausta ja iloa päivääsi!
Rakas Runoystävä, oletpa keksinyt kivasti! Kun ei ole merta, niin maalataan se! Viisainta on minunkin vain katsella kedon kukkia tässä iässä, vaikka kuinka toivoisi nurmenleikkuun voimistavan hervonneita jalkoja. Pyydetään, että Herra vahvistaa! Mummi.
Toivottavasti saat ensiyönä nukuttua. Minäkin olen ollut sairaana ja nukkunut huonosti kun on nenä niin tukossa.
Taivaan Isä meitä välillä pysäyttää mutta hoitaa sitten taas hellin käsin.
Hyvää loppuviikkoa sinulle!
Lähetä kommentti