Mannaa.

Rakas Lähimmäiseni, Pietari huusi: "Herra, auta minua!", ja heti hän sai avun. Tehdään mekin niin hädässämme!

Tänä aamuna. 23.9.2013, rakkaudella Mummi.


Matt. 14:30

Nähdessään, kuinka tuuli, Pietari pelästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi
sanoen: Herra, auta minua! Tässä Pietari häätyy heikkouskoiseksi ja
kadottaa sanan tule!, jonka voimasta hän oli astunut veneestä. Hänen
näkemänsä rajuilma hätyytti häntä niin ankarasti, ettei hän enää kuullut
sanaa tule!. Hän ei muistanut sanaa, vaan näkemänsä rajuilman. Näin
silmä on aina kuulon haittana. Näkyväiset kumoavat sanan ja
näkymättömät.

Niin kauan kuin Pietari kuuli sanan tule! eikä nähnyt kuinka vesi häntä
kannatti, hän kulki onnellisesti järven pintaa. Kun hän sen sijaan
rupesi katselemaan myrskyä, hän ei enää kuullut sanaa tule! ja alkoi
heti vajota. Usko alkoi vahvana, mutta heikentyi vastaan ryntäävän
rajuilman tähden.

Pietari on kuvattu tällaiseksi, että me emme ylpistyisi, vaikka
olemmekin hyvin aloittaneet uskossa, vaan pelkäisimme Jumalaa,
epäilisimme itseämme ja voimiamme, huutaisimme avuksi häntä ja
rukoilisimme vain hänen armoaan. On lohdullista, että Pietari sai avun
ollessaan jo hukkumaisillaan, kun hän huusi: Herra, auta minua! Kun hän
huusi, Kristus ei viipynyt kauan eikä hylännyt häntä, vaan tuli samassa
silmänräpäyksessä häntä auttamaan.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)