Yksi armahdus.

Rakas Lähimmäiseni, Herään virkeänä kello neljä. Isä antaa lämpimän syksyn iloa meille vielä, sillä mittarissa komeilee 11 astetta, vaikka syyskuu on kääntynyt jo lopulleen. Ulko-ovella näen tummat pilvet, joiden raosta kuu luo salaperäisen valonsa ilokseni. On tyyntä ja lämmintä! Avaan Raamatun sormipaikalta ja kohtaan Jeesuksen ja syntisen naisen fariseuksen huoneessa. Luuk. 7: 36-50: Jaksatko lukea tekstin?

Syntinen nainen on sielunhädässä. Hän on kuullut Jeesuksesta, joka parantaa sairaita, puhuu Jumalan rakkaudesta ja antaa syntejä anteeksi. Synnintunto on noussut sietämättömäksi naisen sisimmässä. Hän tuntee itsensä likaiseksi, hän haluaa apua ja armahdusta Jeesukselta. Hän ei välitä tälon isännästä, hän menee Jeesuksen jalkojen juureen ja itkee omaa tilaansa. Hän suutelee Jeesuksen jalkoja ja kuivaa kyyneleensä niistä hiuksillaan. Hän valuttaa kalliin hajuvoiteen Jeesuksen jalkoihin. Jeesus antaa kaiken tapahtua.

Talon isäntä katselee naista Jeesuksen jaloissa ja ajattelee " Jos tämä olisi profeetta, tietäisi hän mikä ja millainen tuo nainen on, joka häneen koskee; että hän on syntinen." Jeesus kysyy häneltä: " Lainanantajalla oli kaksi velallista; toinen oli velkaa viisisataa denaaria, toinen viisikymmentä. Kun heillä ei ollut millä maksaa, antoi hän molemmille velan anteeksi. Kumpi heistä siis rakastaa häntä enemmän?"  "Se, jolle hän antoi enemmän anteeksi." "OIkein sinä ratkaisit." Isäntä kuulee Jeesuksen selityksen ja menee itseensä.

Sitten tapahtuu hetken huipennus. Jeesus sanoo naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut." Nainen uskoo syntinsä anteeksi annetuiksi, saa ilon, ja rauhan sydämeensä! Jeesus sanoo hänelle: "Sinun uskosi on sinut pelastanut, mene rauhaan."

Tänä aamuna, 21.9.2013, rakkaudella Mummi.