Rakas Lähimmäiseni, huikaisevan kirkas kesäaamu oli vastassa ulko-ovella kello kuusi tänään! kaikki kymmenen keltaista orvokkia olivat nostaneet kasvonsa jo kohti aurinkoa. Jos Sinä pystyt "ottamaan aurinkoa", Isä on valmistanut Sinulle juhlahetken. Älä kuitenkaan polta ihoasi!
Uskosta puhuu uskonpuhdistaja Luther meille tänään. Nautitaan mannaa:
Hepr. 11:1
Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen
mukaan, mikä ei näy. Usko on lamppu, joka valaisee ja johdattaa
pimeydessä, jossa järki sokeudessaan joutuu häpeään. Kun siis sinulla on
Jumalan sana, sulje silloin järkesi. Sinä silmänräpäyksenä, jona näin
ylistät ja kunnioitat Jumalaa, usko luetaan sinulle vanhurskaudeksi. Kun
siis uskon Jumalan olevan olemassa ja voivan kaiken sen, mikä Jumalalle
kuuluu, annan hänelle kunnian.
Mutta mikä Jumalalle kuuluu? Se, että hän on kaikkivaltias, hyvä,
armollinen, vanhurskas, viisas, totinen ja kaikki, mikä on hyvää. Se on
oikeaa jumalanpalvelusta, että näitä hänestä uskotaan. Sellaisen uskon
tapaamme Aabrahamilla, kun tämä riippui hänessä, joka kutsuu olemattomat
ikään kuin ne olisivat. Aabraham kyllä tiesi, etteivät kaikki luodut
yhteensä voi antaa hänelle poikaa, mutta hän ajatteli: Jumala voi, eikä
ainoastaan iäkkäästä vaimosta, vaan vaikkapa kivestä. Näin uskoen hän
saattoi Jumalalta omistaa vielä enemmänkin: iäisen elämän ja kaiken
hyvän.
Hänen uskonsa ei kuitenkaan ole vähäinen asia, vaikka se siltä näyttää.
Koetapa vain! Jos Jumala sanoisi: Tuossa on kourallinen jyviä tai vain
yksi jyvä, sillä minä elätän sinut kokonaisen vuoden. Kuka uskoisi sitä?
Silloin saisimme kokea, kuinka mahdotonta se on luonnolle, sillä jos
tahdot silmin sen nähdä, uskon täytyy raueta tyhjiin.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Tänä aamuna, 15.5.2014, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti