Rakas Lähimmäiseni, Sinä ja minä tiedämme, ettei täydellistä seurakuntaa ole olemassa. Parhaiten sen tiesi varmaan se mies, jonka tapasin sairaalassa. Hän sanoi, että hänet on kastettu viisi kertaa, koska hän on etsinyt sitä täydellistä. Kysyin, oletko tyytyväinen siihen seurakuntaan, missä nyt olet, hän vastasi, että ei ole. Jeesus sanoo: ”Älkää juosko perässä. On yksi kaste ja yksi usko.”
Seurakunta olemme me, Jumalan lapset, jotka elämme todeksi uskoamme. Kun me annamme kunnian Jumalalle, kuuntelemme Pyhän Hengen johdatusta ja elämme Jeesuksen armosta käsin, meillä on mahdollisuus kokea keskinäistä rakkautta ja seurakuntayhteyttä, johon Jeesus meitä kehottaa. Vastuu on meillä jokaisella itsellämme. Jeesus sanoo, että meidän on tultava lasten kaltaisiksi; rehellisiksi aidoiksi ihmisiksi, jotka emme harrasta takapuheita, vaan puhumme edessä, jos meillä on asiaa, ja kunnioitamme toisiamme. Jumalan Sana sanoo, että Jumalan valtakunta, Jumalan läsnäolo, on rakkautta iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Jokaisen on valvottava itseään, ettei riko yhteyttä seurakunnassa. Pyhä Henki, seurakunnan kokoaja, on rauhan ja rakkauden henki! Kun olemme vajaita ihmisiä, yksi väärä sana voi saada aikaan suuren riidan ja yhteys on poissa. Jeesus on ihmeellinen neuvonantaja. Kun Hänen läsnä ollessaan avoimesti keskustellaan, pyydetään ja saadaan anteeksi, riidat selviävät ja rauha palaa seurakuntaan. Rukous on ihmeellinen Jumalan lahja seurakunnalle, sen tiedämme.
Meillä monilla on seurakunnassa piiri, jossa tunnemme toisemme vuosien takaa. Me olemme oppineet sietämään toisiamme, kun tunnemme toistemme heikkoudet. Jumala rakastaa meitä sellaisina kuin me olemme. Mekin rakastamme toisiamme sellaisina kuin olemme, se yhdistää! Omassa porsliinipiirissämme sen näimme viime kesänä. Me kutsuimme ryhmän kokoon monta kertaa kesässä, vain ollaksemme yhdessä ja tavataksemme toisiamme, kun oli niin ikävä.
Jumalanpalvelus on koko seurakuntaa siunaava kokoontuminen. Sana ruokkii, kun sitä oikein julistetaan. Pyhä henki yhdistää läsnäolijat ja ehtoollisessa saamme syntimme anteeksi Jeesuksen ruumiin ja veren kautta. On turvallista lähteä arkeen tietäen, että Kolmiyhteinen Jumala on turva ja tuki. Häntä voimme huutaa avuksi, kun omat voimat eivät riitä. Iloitaan Jumalan rakkaudesta ja opetellaan rakastamaan toisiamme, sitä Jeesus meiltä odottaa!
Tänä aamuna, 12.10.2010, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hyvä kirjoitus seurakunnasta. Juuri niin että me sen muodostamme. Ihmiset ovat ihmisiä ja yhteiselämä on välillä kovin mutkikasta. Sitten tulee halu etsiä toista yhteisöä.
Itse olen tavallisessa ev.lut. srk:ssa. Joskus kaipaan läheisempää yhteisöä. Sitä pitäisi jaksaa hakea omasta seurakunnasta. Se ei aina ole helppoa. Pitää olla aika aktiivinen.
Nyt olen saanut käytyä muutaman kerran Sanan ja rukouksen illassa. Mutta ei sielläkään välttämättä saa henkilökohtaista kontaktia kehenkään. Tämän em. illan jälkeen on ns. kohtaamiskahvila (hyvä idea), mutta kello on silloin jo aika paljon, eivätkä kaikki ollenkaan poikkea sinne. Yhden rouvan kanssa olen siellä pari kertaa lyhyesti jutellut. Mutta kyllä se siitä varmaan etenee.
Rakas Kirsti2, rukoile, että Herra johtaisi Sinut johonkin seurakunnan piiriin. Siellä tulee yhteys, kun kokonnutaan yhteisen asian ympärillä. Minä olin ensimmäisen kymmenen vuotta lähetyspiirissä. Oli yhteys ja oli yhteinen rukousaihe. Lähetystyö tuli rakkaaksi ja yhdssä kudottiin kankaita ja kerättiin rahaa lähetykselle. Siunausta Sinulle, älä juokse perässä, juurru seurakuntaasi! Mummi
Lähetä kommentti