perjantai 4. maaliskuuta 2011

Sana opettaa

”Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” Hebr. 4:12-13

”Lue Pietarin kirje!” Nämä sanat kuulin eräänä päivänä keittiön hellan ääressä ruokaa valmistaessani. Ihmettelin, mitä varten pitäisi lukea Pietarin kirje. Ruokailun jälkeen oli paljon askareita, kehotus unohtui. Seuraavana päivänä kuulin uudelleen: ”Lue Pietarin kirje!”. Siitä paikasta läksin lukemaan. Sana avautui uudella tavalla. Sydämeni todisti riemulla jokaisen sanan oikeaksi, mutta yksi kohta nousi ylitse muiden:
”Samoin te vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.” 1 Piet. 3: 1-2.
Herrani ja Jumalani, kuinka vikaan olinkaan mennyt! Olin innoissani täyttänyt iltani seurakunnan riennoilla. Monena iltana pakkasin Raamatun laukkuuni ja läksin raamattutunnille tai seuroihin kysymättä perheeltäni, miltä se heistä tuntui, kun jätin heidät. Seurakunnassa sana ravitsi ja yhteys hoiti, mutta kotona uskonasioista ei saanut puhua. Tämä Pietarin sana avasi silmäni, että perheelle on annettava enemmän aikaa. Vaimon vaellus oli mennyt vikaan! Yritin vähentää iltamenojani, mutta en onnistunut siinä vielä, tarvitsin lisää opetusta.

Rakas Jumala, auta meitä huomioimaan perheen tarpeet. Opeta meidät näkemään avun tarpeessa oleva lähimmäinen ja toimimaan Sinun tahtosi mukaan tässä ja nyt. Jeesus, kiitos armostasi, auta meitä armahtamaan toisiamme. Kiitos johdatuksestasi, Pyhä Henki!

Tänä aamuna, 4,3,2011, rakkaudella Mummi

4 kommenttia:

sylvi kirjoitti...

Näin hän se on.
Mieheni lähti aina minun kanssa kirkkoon, vaikka ei koskaan halunnut puhua mistään uskon asioista, eikä hän ollut kastettu kun vanhempsnsa olivat helluntalaisia.
sitten hänelle aukeni uskon silmä ja hänet kastettiin kirkossa aikuisena.
Lapset ja Lapsenlapsetkin iloitsivat siitä.
Lapsemme kyllä kastettiin jo pienenä.
Parempi myöhään kuni ei milloinkaan

mummi kirjoitti...

Rakas Sylvi, tässä puhun uskoontuloni jälkeisestä ajasta. Mieheni tuli uskoon vasta 1975. Rukoilin sitä 23 vuotta ei ollut vaimon vaellus mallikasta, kun piti näin kauan rukoilla. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Mummi

sylvi kirjoitti...

No kyllä kannatti rukoilla. Jumala ei aina vastaa heti rukouksiin. Hänellä oli toiset suunitelmat joihin meidn täytyy tyytyä ja hyväksyä.
Hyvää yötä Jeesus myötä!

mummi kirjoitti...

Rakas Sylvi, vain 21 vuotta rukoilin ja miehemi tuli heti uskoon, kun näki ihmeparantumiseni astmasta. Sanoin 23 vuotta. Hänen uskoontulonsa muutti kaiken. Tuli yhteiset rukoukset ja "Elimme sen jälkeen samassa veneessä" Mummi